Northern
| Northern Manufacturing Company (1902–1905) Northern Motor Car Company (1906–1909) | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustuspaikka |  Detroit, Michigan, Yhdysvallat
|
| Toiminnassa | 1902–1909 |
| Yhtiön kohtalo | Toiminta päättynyt |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Northern oli vuosina 1902–1909 valmistettu amerikkalainen automerkki. Sitä valmistaneen yhtiön perustivat autoilun pioneereihin lukeutuneet Charles Brady King ja Jonathan Maxwell. King ja Maxwell olivat tutustuneet toisiinsa 1900-luvun taitteessa, molempien työskennellessä Olds Motor Vehicle Companyn palveluksessa.
Sisällysluettelo
Yrityshistoria[muokkaa]
Teollisuusmies William A. Barbourin ja Cadillac Automobile Companyn myyntipäällikön William E. Metzgerin johtama detroitilaisten sijoittajien ryhmä rahoitti yhtiötä. Barbour oli maailman suurimpana uunivalmistajana toimineen Detroit Stove Worksin omistaja. Metzgerin suosituksesta Barbour palkkasi Jonathan D. Maxwellin tehtaanjohtajaksi ja suunnittelijaksi. Maxwell vastasi myös ensimmäisestä Northern-autosta, joka oli tarkoitettu "paremmaksi Oldsmobile Curved Dashiksi" ja jossa oli lopulta monia teknisesti samanlaisia ratkaisuja. Vuosina 1902 ja 1903 sitä markkinoitiin myös nimellä Silent Northern. Nimeä käytettiin myöhemmin satunnaisesti suuremmissa kaksisylinterisissä malleissa. Maxwell puolestaan toi Charles B. Kingin yhtiöön pääinsinööriksi.[1]
Alkukesästä 1903 Northern Manufacturing hyväksyttiin Lisensoitujen autonvalmistajien liittoon (Association of Licensed Automobile Manufacturers, ALAM) ja yhtlöstä tuli siten Seldenin patentin lisenssinhaltija. Vuonna 1904 Maxwell jätti yhtiön muodostaakseen Benjamin Briscoen kanssa Maxwell-Briscoe Motor Companyn. Hänen seuraajansa tehtaan johtajana oli Charles B. King.
Markkinoinnissaan yhtiö käytti iskulauseita "Silent, Safe, And Dustless" (Hiljainen, Turvallinen ja Pölytön) ja "Utility is the Basis of Beauty" (Hyödyllisyys on kauneuden perusta).
Vuonna 1906 yhtiön toiminta järjestettiin uudelleen ja sen nimeksi muutettiin Northern Motor Car Company. Vuonna 1907 yhtiö käynnisti Michiganin Port Huronissa toisen tehtaan, joka tuotti yksinomaan kaksisylinteristä C-tyypin autoa. Yksisylinteristä ja uutta nelisylinteristä valmistettiin edelleen Detroitissa.
Vuonna 1908 tapahtui monimutkainen ja hyvin valmisteltu yritysostojen sarja, jossa olivat mukana William E. Metzger, kanadalainen koritehtailija Byron Everitt sekä Fordin entinen tuotantopäällikkö Walter E. Flanders. Sysäys tähän tuli Flandersilta, joka halusi perustaa autotehtaan Fordilla kehittämänsä tuotantotavan mukaisesti. Ensimmäisenä askeleena Byron Everitt otti haltuunsa detroitilaisen Wayne Automobile Companyn. Pian sen jälkeen hän toi yhtiöön Flandersin. Wayne oli sillä hetkellä yksi tärkeimmistä amerikkalaisista autonvalmistajista; edellisenä vuonna se oli valmistanut noin 600 ajoneuvoa.
William Metzger erosi Cadillacin palveluksesta ja hankki enemmistöosuuden Northernista. Näihin aikoihin Charles B. King lähti yhtiöstä. Elokuussa 1908 Wayne Automobile Company uudelleenorganisoitiin Everitt-Metzger-Flanders Companyksi (E-M-F). Lokakuussa 1908 E-M-F otti haltuunsa Northern Motor Car Companyn. E-M-F toimi entisissä Waynen tiloissa Piquette Streetillä Detroitissa, aivan Flandersin entisen työpaikan, Fordin Piquette Avenuen tehtaan lähellä. Lisäksi Northernin Detroitin ja Port Huronin tehtaita käytettiin edelleen. Northern- ja Wayne-tuotemerkit lopetettiin vuonna 1908.
Everitt, Metzger ja Flanders muodostivat tiimin, joka perusti muita automerkkejä E-M-F:n jälkeen.
Mainos vuodelta 1904, 6 HP "Silent Northern" runabout ja 12 HP Touring Car
Vuosi 1905 ja parannellut mallit
Mainos vuodelta 1905, jolla pyritään todistamaan väite Northernin pölyttömyydestä.
Vuonna 1906 Touring Car oli tarjolla jo 20- ja 30-hevosvoimaisella moottorilla.
1904 Northern Runabout. Kuvassa erottuu hyvin auton oikeanpuoleinen, pituussuuntainen lehtijousipakka.
Mallit[muokkaa]
Runabout[muokkaa]
Northern Motor Car Company aloitti toimintansa 1-sylinterisen mallin valmistuksella. Jonathan Maxwell oli jo aiemmin suunnitellut Oldsmobile Curved Dashin 1-sylinterisen moottorin ja hyödynsi siinä hankkeessa kartuttamaansa tietotaitoa Northernin voimanlähteen kehittämisessä. Hänen tekemällään työllä oli suuri vaikutus sekä Northern-merkin että sitä valmistaneen yhtiön menestykseen. Northern Runabout oli huolellisesti valmistettu auto, jossa oli sekä jo koeteltuja että innovatiivisia yksityiskohtia ratkaisuja. Esimerkiksi kuljettajan istuimen alle asennettu moottori ja taka-akselin ketjuveto olivat aikakauden autoille tyypillisiä ratkaisuja, kaksiportainen planeettavaihteisto peruutusvaihteella taas vähemmän tyypillinen. Ohjaaminen tapahtui vivun avulla. Northernin omaa patenttisuojattua suunnittelua edustivat pitkittäissuuntaan asennetut lehtijousipakat, joka kiinnittyivät apurunkoon ja sen päällä lepäävään koriin neljällä kiinnityspisteellä. Tällä rakenteella auton kori oli huomattavasti Curved Dashia vakaampi.
Touring Car[muokkaa]
Charles Kingin vastuulla luotiin suurempia ja erittäin moderneja kaksi- ja nelisylinterisiä malleja, joita valmistettiin rinnakkain Runaboutin kanssa. Kaksisylinterinen malli tuli tuotantoon vuonna 1904 ja se pysyi ohjelmassa yrityksen toiminnan loppuun asti. Sen erityispiirteet olivat vasemmalle puolelle sijoitettu ohjauspyörä (huomattavan varhain), voimansiirron kardaanikäyttö ja moottorin kolmipistekiinnitys runkoon. Moottorin taaksepäin kaltevalla asennolla kardaaniakselin kestävyys parani ja värinät pienenivät. Ainakin varhaisemmissa malleissa moottorin etupuolella sijainnut vauhtipyörä oli halkaisijaltaan 24 tuumaa (61 cm) ja varustettu siivillä. Sen oli tarkoitus puhaltaa auton alle ilmavirta, joka estäisi korin takaosan muodostamaa imua vetämästä maantiepölyä matkustajien riesaksi. Konseptin toimivuus ajatellula tavalla on kyseenalainen, mutta jäähdytystehoa keksintö paransi huomattavasti.
Northernin kaksisylinteriset mallit olivat ensimmäisiä autoja, joissa moottori ja vaihteisto oli liitetty yhteen. Yleinen käytäntö oli tuolloin, että molemmat osat asennettiin erikseen alustaan ja liitettiin toisiinsa akselin kautta. Vaihtoehtoisesti vaihdelaatikko saattoi sijaita myös taka-akselilla; Northern käytti tätä rakennetta nelisylinterisessä mallissaan.
Kingin tavoitteena oli yksinkertaistaa ajoneuvojen toimintaa näissä suuremmissa malleissa. Sekä kaksi- että nelisylinteriset autot eivät edellyttäneet tavanomaista vaihto- ja käsijarruvipua ajoneuvon ulkopuolella. Näissä ajoneuvoissa oli planeettavaihteisto ja niitä kiihdytettiin ja jarrutettiin ohjauspylvään yhdistetyllä käsivivulla. Varajarrun ja peruutusvaihteen osalta ainakin malleissa K ja L oli jalkapoljin.
Nelisylinteriset mallit, joilla tuotevalikoimaa laajennettiin, olivat luksusluokan ajoneuvoja. Ne saivat kolmiportaiset manuaalivaihteistot ja paineilma-avusteisen kytkimen. Ilmanpaineella toimivan kytkimen on täytynyt olla suuri helpotus kuljettajalle; tuon ajan laitteita pidettiin vaikeakäyttöisinä ja ne vaativat paljon voimaa. Northernin nelisylinterisissä malleissa oli lisäksi oli myös pneumaattisesti käytettävä jarru, jota käytetttiin vivulla käsin. Kompressori oli oiva apu myös renkaiden täyttämiseksi. Pneumatiikka perustui Kingin patentteihin. Moottori käynnistettiin kammen sijasta mekaanisella räikällä.
Lähteet[muokkaa]
- Beverly Rae Kimes: Pioneers, Engineers, and Scoundrels: The Dawn of the Automobile in America, Society of Automotive Engineers, 2005, ISBN 9780768014310
- Beverly Rae Kimes, Henry Austin Clark jr.: Standard Catalogue of American Cars 1805–1942, Krause Publications, 1996; ISBN 9780873414289
- Thomas E. Bonsall: More Than They Promised: The Studebaker Story, Stanford University Press, 2000, ISBN 0804735867
- ↑ Daniel Vaughan: 1904 Northern Touring – Conceptcarz, Viitattu: 13. marraskuu 2021.
