Columbia Automobile Company
| Columbia | |
|---|---|
| Yrityksen perustuspaikka | |
| Toiminnassa | 1897–1913 |
| Yhtiön kohtalo | Konkurssi |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Columbia oli amerikkalainen autoilun alkuaikojen merkki, jota käyttivät kronologisessa järjestyksessä yritykset: Pope Manufacturing Company (1897–1899), Columbia Automobile Company (1899), Columbia & Electric Vehicle Company (1900), Electric Vehicle Company (1901–1909) sekä Columbia Motor Car Company (1909–1913), josta tuli United States Motor Companyn divisioona (1910–1913).[1][2]
Vuosina 1916–1924 Michiganin Detroitissa toiminut Columbia Motors Company valmisti myös autoja samaisella tuotemerkillä.
Yleistä[muokkaa]
Columbia valmisti noin kahtakymmentä erilaista mallia, mukaan lukien taksit, poliisiautot ja linja-autot. Columbia-ajoneuvot olivat suosituimpia kaupungeissa, jossa sähköauton äänettömyys, helppokäyttöisyys, tasainen kyyti ja hajuttomuus olivat ylivertaisia ominaisuuksia varhaisiin polttomoottoreihin verrattuna. Columbia-sähköautojen 40 mailin (64 km) toimintasäde oli kaupunkioloissa riittävä ja lataussähköä oli helposti saatavilla. Vastapainona ne olivat hitaita, yksi syy niiden häviölle polttomoottoreille. Columbia Runaboutin huippunopeus myötämäessä oli 14 mailia tunnissa (22,5 km/h).
Yrityshistoria[muokkaa]
Vuonna 1895 Connecticutin pääkaupungissa Hartfordissa sijainnut Pope Manufacturing Company, joka valmisti polkupyöriä tuotemerkillä "Columbia", rakensi sähkövoimalla liikkuvan auton. Auton pääsuunnittelija oli Percy Maxim, asesuunnittelija Hiram Maximin poika.
Toukokuussa 1897 Pope Manufacturing Company aloittaa Columbia Electric -sähköautojen tuotannon ja niitä lähtee myös vientiin. Ranskalainen Société l’Électromotion aloittaa Columbia Electricin lisenssivalmistuksen vuonna 1899 ja lontoolainen City and Suburban Electric Carriage Company vuonna 1901. Samana vuonna Electric Storage Battery Companyn (E.S.B.) ja Electric Boat Companyn omistaja Isaac L. Rice perustaa New Jerseyn Elizabethportiin Electric Vehicle Companyn (E.V.C.), joka ottaa haltuunsa newyorkilaisen Electric Carriage & Wagon Companyn (E.C.W.C.).
Vuonna 1899 Pope Manufacturing Companyn autoja valmistavasta divisioonasta tulee oma yhtiönsä nimellä Columbia Automobile Comany. Electric Vehicle Company ottaa haltuunsa newyorkilaisen Riker Electric Motor Companyn ja siirtää sen henkilöautojen tuotannon New Jerseyn Elizabethportiin. Riker-hyötyajoneuvojen tuotanto jatkaa toimintaansa New Yorkin Brooklynissä.
Vuonna 1900 polttomoottorikäyttöinen Columbia tulee tuotantoon. Ensimmäisenä amerikalaisena autona sen moottori on sijoitettu keulalle eikä ajoneuvon alle. Autossa on oikealle sijoitetun kammen sijasta vasemmalla sijainnut ohjauspyörä, myös ensimmäisenä Amerikassa.[3] Columbia Automobile ja Electric Vehicle Company fuusioituvat ja muodostavat Columbia & Electric Vehicle Companyn, jonka kotipaikka oli Connecticutin Hartfordissa. Elizabethportin tehdas suljetaan ja Riker-autojen tuotanto lopetetaan. Andrew L. Riker perustaa Elizabethportiin Riker Electric Vehicle Company -nimisen yhtiön, mutta sillä ei ole yhteyksiä Columbia & Electricin kanssa.
Vuonna 1901 Columbia & Electric Vehicle, joka toimii jälleen entisellä nimellään Electric Vehicle Company, ostaa haltuunsa Selden-patentin. Yhtiö nostaa kanteita useita eri ajoneuvovalmistajia vastaan patenttirikkomuksesta.
Vuonna 1903 perustetaan Association of Licensed Automobile Manufacturers (A.L.A.M.) -niminen organisaatio. Ryhmän päätavoitteena on valvoa Selden-patenttia, ja kaikki sen jäsenet maksavat patentista rojalteja. Albert A. Pope vetäytyy Electric Vehicle Companysta.
Vuonna 1907 esitellään Columbia Four kahdella kaasuttimella.
Vuonna 1908 Columbia esittelee Model XLVI:n, jonka 4-sylinterinen polttomoottori pyöritti generaattoria, joka taasen syötti virtaa taka-akselin kahdelle sähkömoottorille. Ajoneuvossa ei tarvittu vaihteistoa eikä kytkintä; nopeuden- ja suunnanvaihdot tehtiin sähkömoottoreiden pyörimisnopeutta ja -suuntaa säätämällä. Innovaatio ei saavuttanut suurta suosiota autokäytössä, mutta General Motors ja muut alan valmistajat hyödynsivät periaatetta raideliikenteessä, dieselvetureiden järjestelmänä.
Vuonna 1909 Electric Vehicle Companysta tulee Columbia Motor Car Company.
Vuonna 1910 detroitilainen teollisuusmies Benjamin Briscoe perustaa holdingyhtiö United States Motor Companyn, jonka alle liitetään mm. Maxwell-Briscoe Motor Company, Brush Motor Car Company, Dayton Motor Car Company, Courier Car Company, Alden Sampson Manufacturing Company sekä Columbia Motor Car Company. Näistä ainoastaan Brush ja Maxwell-Briscoe olivat hyvin hoidettuja ja voittoa tuottavia yhtiöitä. Columbia Motor Car Companyn ainoa arvo oli sen hallitsema Selden-patentti.
Vuonna 1911 Ford Motor Company voittaa vuosikausia kestäneen oikeustaistelun A.L.A.M:ia vastaan. Oikeuden päätöksen myötä Selden-patentti muuttuu arvottomaksi.
Vuonna 1912 Columbia esittelee uuden mallin, 410-kuutiotuumaisella (6,7 l) Knight-moottorilla varustetun Columbia-Knightin. Syyskuun 12. päivänä United States Motor Company haetaan selvitystilaan.
Vuonna 1913 Columbia, Brush, Stoddard ja Courier lopettavat toimintansa.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ The Columbia Car; the Columbia Automobile – Bruce Duffie, Viitattu: 14. toukokuu 2022.
- ↑ Columbia Car Chronology – Bruce Duffie, Viitattu: 14. toukokuu 2022.
- ↑ Photos of Columbia Cars being built by Electric Vehicle Company of Hartford, Connecticut – kcstudio.com, Viitattu: 28. toukokuu 2022.