Mercer
| Mercer | |
|---|---|
| Yrityksen perustusmaa ja paikka |  Yhdysvallat, {{{perustuspaikka}}}
|
| Tuotannon aloitus | 1909 |
| Autokonserni | |
| Vuotuinen valmistusmäärä | |
| Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa | |
| Suomen maahantuoja | |
| Suosituin malli | |
Mercer on vuosina 1909–1925 Yhdysvalloissa valmistettu automerkki. Mercerit olivat suorituskykyisiä ja kalliita autoja. Erityisesti Mercer T35 (Type 35 Raceabout) oli arvostettu ja yhtiön tunnetuin malli. Mercereitä valmistettiin kaikkiaan noin 5000 yksilöä. Kaksi varakasta perhettä New Jerseystä perusti maaliskuussa 1909 Mercer Automobile Companyn. Autotehdas rakennettiin Trentoniin Mercerin piirikuntaan. Tätä ennen perustajaperheet Roeblingit ja Kuserit olivat tulleet kuuluisiksi New Yorkin Brooklyn-sillan rakentamisesta. Yhtiön suunnittelijoita olivat Finley, Robertson ja Porter.
Sisällysluettelo
Mallit[muokkaa]
Ensimmäinen Mercer-auto oli pieni speedster-korinen Mercer 30C. Myöhemmin valmistettiin Tourer- ja Tonneau-korisia malleja. Auton teho oli noin 22 kW (30 hv), moottori oli nelisylinterinen.
Mercer T35 Raceabout-mallia valmistettiin vuosina 1910–1915. Se muotoiltiin 110 km/t (70 mph) nopeudessa turvallisesti ajettavaksi, huippunopeuden ollessa jopa 140 km/t. Vaunussa oli 4780 cm³ R4-moottori (293 kuutiotuumaa), jonka teho oli 41 kW /1650 (55 US-hv eli 56 hv). Rivinelosen sylinterin mitat ovat 111 × 127 mm. [1]
Mercer T35 voitti viisi kuudesta vuoden 1911 kilpailuista, joihin se osallistui. Mercer T35:ssa oli aluksi kolme vaihdetta (1911–1913) ja vuosimalleissa 1913–1914 neljä vaihdetta. Mercerin käynnistys on monimutkainen: vaihde vapaalle ja käynnistyskampea kiertämään. Jarrut vaikuttavat vaihteiston kautta takapyöriin. Raceabout-mallia valmistettiin noin 800 kappaletta, joista vuonna 1973 oli jäljellä noin 30 yksilöä. [2]
Seuraajamalli oli vuonna 1915 esitelty Mercer Raceabout.
Omistajanvaihdos[muokkaa]
Yksi Mercer-yhtiön perustajista, Washington A. Roebling II oli yksi vuonna 1912 uponneen Titanic-laivan uhreista. Lokakuussa 1919 viimeisen yrityksen perustaneen Roeblingin veljeksen kuoltua Mercer-yhtiön otti haltuunsa Wall Streetilla toimiva yritys, jota johti entinen Packard-yhtiön varatoimitusjohtaja Emlem Hare. Muut perheenjäsenet myivät yrityksen Harelle, joka yhdisti Mercerin Hare's Motorsin toimintaan. Hare laajensi toimintaansa ja osti myös Locomobile ja Crane-Simplex-automerkit. Hankinta oli kuitenkin kallis ja autojen vähentynyt kysyntä pakotti myymään Locomobile-merkin Durant Motorsille vuonna 1922. Mercerin tuotanto päättyi vuonna 1925.
Vuonna 1931 yritys valmistaa uudestaan Mercer-autoja epäonnistui ja vain 3 autoa valmistui.
Ominaisuudet[muokkaa]
Tyypillisessä Mercer-autossa ei ollut ovia, kattokuomua eikä tuulilasia, joten kuljettajan oli hyvä suojata päänsä moottoripyöräilijän tapaan. Eräs amerikkalainen nimitys tälle automallille oli stripped-to-the-bone two-seater. Auton ainoat peltiset osat olivat moottorinsuojus ja polttoainesäiliön taakse sijoitettu tavaratila, joka oli oikeastaan pieni laatikko. Alustassa oli kaksi U:n muotoista runkopalkkia, jotka oli yhdistetty poikittaisilla putkilla. Alustassa käytettiin korkealaatuista terästä ja vankkoja rakenteita, mikä oli oikea ratkaisu sen aikaisille täristäville sorateille. Lujan alustansa ansiosta Mercereitä on säilynyt nykyaikaan, joskin joidenkin säilyneitten autojen runkoja on jouduttu vahvistamaan.
Mercer-autoissa oli yleensä lämpö- ja nopeusmittari, joskus myös kello.
Mercerin kilpailija 1910-luvulla oli Stutz Bearcat. Mercerin haluttavuutta lisäsi iso moottori, joka takasi riittävän vääntömomentin.
Lähteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- http://en.wikipedia.org/wiki/Mercer_%28automobile%29
- https://www.hemmings.com/magazine/hcc/2009/04/Magical-Mercer---1914-Mercer-Raceabout/1794718.html
- https://www.topspeed.com/cars/others/1911-mercer-raceabout-ar170578.html
