Buick Electra 3. sukupolvi

Buick Electra 225

Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors, Flint Michigan, USA
Valmistusaika	1965 – 1970
Luokka	Full-size
Kori	4-ovinen Hardtop 4-ovinen Sedan 2-ovinen Hardtop 2-ovinen Convertible
Voimanvälitys	3-portainen Super Turbine 400 automaattivaihteisto etumoottori, takaveto
Edeltäjä	Buick Electra 2. sukupolvi
Seuraaja	Buick Electra 4. sukupolvi
Saman luokan autoja	Cadillac Eldorado Cadillac DeVille Cadillac Calais Oldsmobile 98

Pääartikkeli: Buick Electra

Sisällysluettelo

1 1965
2 1966
3 1967
4 1968
5 1969
6 1970
7 Mitat
8 Aiheesta muualla
- 8.1 1965
- 8.2 1966
- 8.3 1967
- 8.4 1968
- 8.5 1969
- 8.6 1970
9 Lähteet

1965[muokkaa]

Vuodelle 1965 GM:n henkilöautojen korien mutoilussa siirryttiin ns. "kokispullomuotoiluun" ja tämä heijastui myös täysikokoisten edustusautojen maltillisempin linjohin. Samalla luovuttiin sedan-version 6-window korimallista. Uuden korimallin myötä myös Electra 225:n runkorakenne uudistui. Vuodesta 1961 käytössä ollut "X"-runko vaihtui malliin, jossa runkopalkit kiertävät korin helmakoteloita seuraten (perimeter frame). Moottoreina oli vuoden 1964 tapaan tarjolla vakiona 325-hevosvoimainen 401 V8, sekä kaksi versiota suuremmasta 425 V8 -moottorista, joiden tehoksi ilmoitettiin 340 hevosvoimaa yhdellä ja 360 hevosvoimaa kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella. Kolmeportainen Super Turbine 400 -automaattivaihteisto oli vakiovaruste. Neliovinen sedan edusti uutta thin pillar sedan -muotoilua, jossa ovet olivat ilman ikkunankarmeja ja B-pilari oli muotoiltu hyvin kapeaksi elementiksi.

Moottorivaihtoehdot 1965

Vakiomoottori	Teho (SAE brutto)	Vääntö	Puristussuhde	Kaasutin
Wildcat 445 401 cid V8	325 hv @ 4400 r/min	603 Nm @ 2800 r/min	10,25 : 1	4-kurkkuinen
	Valinnaiset moottorit lisämaksusta
Wildcat 465 425 cid V8	340 hv	630 Nm @ 2800 r/min	10,25 : 1	4-kurkkuinen
Super Wildcat 425 cid V8	360 hv	630 Nm @ 2800 r/min	10,25 : 1	2 x 4-kurkkuinen

1966[muokkaa]

Vuodelle 1966 Electra 225 sai osakseen vain vähäisiä muutoksia, näkyvimpinä niistä uusi maski, uudistettu, koko peräosan levyinen takavalopaneeli sekä takaluukun koriste-emblemmi, jossa oli teksti "Electra 225", edellisvuoden "BUICK"-tekstin sijaan. Moottoritarjonta oli vuoden 1965 kaltainen, mutta 360-hevosvoimainen, kahdella nelikurkkuisella kaasuttimella varustettu Super Wildcat -moottori oli pudotettu tehdasoptiosta diilerioptioksi. Sisätilojen ilme oli muuttunut uudistetun kojelaudan ja suorakaiteenmuotoisen nopeusmittarin myötä. Uutena lisävarusteena tarjottiin etuistuimien niskatukia, mutta niiden tarkoitus oli matkustusmukavuuden lisääminen pitkillä taipaleilla, ei niinkään turvallisuuden lisääminen.

Electra 225 oli nyt tarjolla kahtena eri varustetasona: Electra 225 ja Electra 225 Custom. Näistä saatiin aikaan seitsemän eri varianttia: kaksi sport coupeta, kaksi neliovista hardtopia, kaksi neliovista sedania ja vain Custom-versiona tarjolla ollut avomalli.

1967[muokkaa]

Maltilliset ulkonäkömuutokset jatkuivat vuonna 1967. Electra 225 sai nyt Pontiac- / Oldsmobile-tyylisen, kahtia jaetun maskin. Mallisarjan huipulla olleen 4-ovinen hardtop Custom -malli oli nyt mahdollista tilata "Limited"-varustepaketilla, joka nosti jo ennestään ylellistä varustelua aivan uudelle tasolle. Limited-nimellä haettiin yhteyttä Buickin 1930-luvun ylelliseen mallisarjaan. Ostajalle moottorin valinta oli taas helpompaa, koska tarjolla oli vain yksi vaihtoehto. Aiemmin vakiomoottorina ollut 401 kuutiotuumainen ja optiona tarjolla olleet 425 kuutiotuumaiset oli pudotettu pois ja ainoana moottorina Electra 225-malleihin oli tarjolla uusi 430 kuutiotuumainen V8, yhdellä nelikurkkuisella kaasuttimella. Tehoa se antoi 360 hv (SAE brutto) @ 5000 r/min ja vääntöä 644 Nm @ 3200 r/min. Moottoreiden nimenä pitkään ollut Wildcat oli vähin äänin jäämässä pois käytöstä, näin pyrittiin välttämään sekaannusta Wildcat-mallin kanssa. Uutena turvallisuusvarusteena oli nyt vakiovarusteiset etu- ja takaistuimen lannevyöt kelaustoiminnolla. Etuistuimen vyöt voitiin varustaa erillisillä olkavöillä. Lisävarustepuolelle oli lisätty mm. vinyylikatto.

1968[muokkaa]

Vuodelle 1968 Electra 225 sai uuden maskin ja takavalojen muotoilun. Tuulilasinpyyhkijät muuttuivat konepeiton takareunan alle piiloon vetäyryviksi ja takasivunurkkiin tuli lakisääteiset äärivalot. Eteen oli mahdollista valita optiolistalata tehostetut levyjarrut. Sisätiloissa kojelauta uudistui ja mittaristo muuttui nyt neliömäiseksi, myös ohjauspyörän ulkonäkö muuttui.[[1]] Kaikilla istuinpaikoilla oli nyt vakiovarusteena lannevyöt ja kuljettajan sekä oikeanpuoleisen etumatkustajan olkavyö muuttui myös vakiovarusteeksi. Varustetasot olivat edellisen vuoden kaltaiset eli perusmalli, Custom sekä Electra 225 Custom Limited hardtop sedan. Moottorina oli edeltäneen vuoden tapaan 430-4 V8.

1969[muokkaa]

Mallivuodelle 1969 Electra 225:n ulkonäkömuutokset, etenkin keulan osalta olivat aiempaa suurempia, samalla akseliväli kasvoi tuuman aiempaa pidemmäksi, nyt se oli 127" (3226 mm). Vaikka hevosvoimasota riehui USA:ssa kuumimmillaan ja nuoremmalle ostajakunnalle oli tarjolla nykymittapuun mukaan käsittämättömiä tehohirviöitä, varttuneemmalle ja konservatiivisemmalle ostajakunnalle suunnattua Electra 225 -mallistoa markkinoitiin huomattavassa määrin lisätyillä turvallisusvarusteilla.

Korin etukulmissa oli äärivalot, suuntavilkuilla oli kaistanvaihto- sekä hätävilkkutoiminto, ohjauspyörän keskiö oli pehmustettu ja rattiputki törmäyksessä kokoonpainuva, jarrut muuttuivat kaksipiirisiksi ja etuistuimen niskatuet tulivat vakiovarusteeksi. Virtalukkoon oli yhdistetty vaihteenvalitsin- / rattilukkotoiminto ja automaattivaihteisto oli varustettu turvakytkimellä, joka esti auton käynnistämisen vaihde kytkettynä. Ohjaustehostin muuttui vaihtuvatehosteiseksi. Buickin insinöörit olivat miettineet etupyörien ripustuksen geometrian täysin uusiksi ja tuloksena oli käänteisellä camber-kulmalla toimiva ripustus nimeltä AccuDrive. Kun aiemmin pyörän joustaessa ylöspäin, camber-kulma oli muuttunut negatiiviseksi ts. pyörän yläreuna oli siirtynyt pyörän keskilinjaan nähden sisäänpäin, nyt se joustoliikkeessä muuttuikin maltillisesti positiiviseksi, eli pyörän yläreuna kallistui ulospäin. Tällä rakennemuutoksella saatiin aikaan tasapainoisemmin käyttäytyvä auto.

Varustetasot ja tekniikka olivat tuttuja jo aiemmilta vuosilta.

1970[muokkaa]

Mallivuodelle 1970 Electra 225 sai osakseen kevyttä ehostusta, uuden keulan ja uusien takavalojen myötä. Suurin uutinen koski konehuoneessa tapahtunutta muutosta. Vuodesta 1967 saakka käytössä ollut 430 kuutiotuumainen V8 oli vaihtunut uuteen 455 kuutiotuumaiseen, joka tuotti tehoa 370 hv (SAE brutto) @ 4600 r/min ja vääntöä 690 Nm @ 2800 r/min, puristussuhteella 10:1. Moottorimuutosta lukuunottamatta varustetarjonta oli aiempien vuosien kaltainen.

Vuosi 1970, joka oli kolmannen sukupolven mallien viimeinen, oli myös viimeinen avomallien, alumiinisten etujarrurumpujen ja korkeapuristeisten moottorien vuosi.

Mitat[muokkaa]

Akseliväli	1965 – 1968: 126,0 in (3200 mm) 1969 – 1970: 127,0 in (3226 mm)
Pituus	1965: 224,1 in (5692 mm) 1966: 223,4 in (5674 mm) 1967: 223,9 in (5687 mm) 1968: 224,9 in (5712 mm) 1969: 224,8 in (5710 mm) 1970: 225,8 in (5735 mm)
Leveys	80,0 in (2032 mm)
Korkeus	1965 – 1966: 57,5 in (1461 mm) 1967 – 1968: 56,2 in (1427 mm) 1969: 55,8 in (1417 mm) 1970: 55,9 in (1420 mm)
Pohjalevy	GM C-kori
Muotoilija	Bill Mitchell