Buick Roadmaster (1957–1958)

Buick Roadmaster

Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors, South Gate, Kalifornia, USA Wilmington, Delaware, USA Atlanta, Georgia, USA Kansas City, Kansas, USA Framingham, Massachusetts, USA Flint, Michigan, USA Linden, New Jersey, USA Arlington, Texas, USA
Valmistusaika	1957–1958
Luokka
Kori	4-ovinen Riviera hardtop 2-ovinen Riviera hardtop 2-ovinen convertible
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori	364 cid (6,0 l) Nailhead V8
Iskutilavuus
Teho
Voimanvälitys	2-portainen Dynaflow automaatti
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO₂-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	Buick Roadmaster (1954–1956)
Seuraaja
Saman luokan autoja	Cadillac Series 62 Buick Limited Buick Super Oldsmobile 98

1958 Model 75 Roadmaster Riviera 4D HT

Roadmaster vuodelta 1957 oli matalampi kuin edellisen sukupolven mallit.[[1]] Edellisenä vuonna esitellyn neliovisen hardtop Rivieran suosion myötä neliovinen "tolppa"-sedan oli pudotettu pois mallivalikoimasta. Nyt tarjolla oli kolme korimallia ja yhteensä viisi versiota. Model 73 ja Model 73A Riviera 4D HT-mallit, Model 76 ja 76A 2D hardtopit sekä Model 76C convertible. Takalasin jakoi kolmeen osaan katolta lasin yli takapeltiin valuva katon kromikoriste, mutta A-mallien takalasi oli yksiosainen.[[2]] Panoraama-tuulilasi kiertyi aiempaa enemmän auton sivulle, koska A-pilarit olivat etuviistoon kallistetut. Takalasi oli myös panoraama-mallinen, takaviistoon kallistetuin C-pilarein. Sweepspear-listaan oli lisätty punainen täyte ja kromisen koristeen ansiosta takapuskuri näytti jatkuvan takapyörän aukkoon asti. Takaluukusta löytyi "Roadmaster"-teksti, samoin kuin neliovisten mallien kylkilistan taitekohdasta. kaksiovisissa malleissa kyljen tekstin tilalla oli koristelistoitus. Sisustukseen kuului pehmustettu kojelauta sekä brokadikankaista ja keinomateriaaleista tehdyt verhoilut.[[3]] Avomallien istuimien verhous oli nahkaa. Tekniikkapuolella oli myös tapahtunut uudistuksia. Voimanlähteenä oli uusi 364 kuutiotuumainen V8, joka antoi tehoa 300 hevosvoimaa.[[4]] Etupyörien ripustuksessa siirryttiin käyttämään palloniveliä, tämä paransi auton käsiteltävyyttä etenkin äkkipysähdyksissä ja teki ajettavuudesta aiempaa pehmeämpää ja äänettömämpää. Vuoden 1957 Roadmaster-mallien myyntiluvut kuitenkin laskivat aiemmasta, ja niitä myytiin noin 33 000 kappaletta.

Vuonna 1958 merkin mainonnassa haettiin yhtymäkohtia pari vuotta aiemmin ensilentonsa tehneen, operatiivisen yliäänipommittaja Convair B-58 Hustlerin kanssa.[[5]] Aiemmin käytössä ollut mallien numerointijärjestelmä jäi pois käytöstä ja kaikki Roadmasterit olivat, korimallista riippumatta, nimellä Model 75. Mallit oli lastattu todella runaalla määrällä kromia, joka lisäsi korin raskasta ulkonäköä entisestään. Maski koostui 160:sta kromatusta kuutiosta. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1948 Roadmasterin kyljessä ei ollut tunnusomaisia VentiPort-koristeita. "Roadmaster"-teksti löytyy takaluukusta sekä takakyljen suurestä koristepaneelista, jossa sen lisäksi on mallitunnus "75". Pyöränaukkojen kaarissa oli kromilistat, samoin kuin helmassa.[[6]] Vakiovarusteena oli neljä ajovaloumpiota. Jarrut olivat sisäpuolisin valurautapannoin varustetut alumiiniset rummut. Lisää ylellistä ajomukavuutta tarjosi valinnaisena varusteena tarjolla ollut "Air-Poise"-täysilmajousitus. Myyntiluvut olivat kuitenkin pettymys, vuoden 1958 Roadmastereita myytiin vain noin 14 000 kappaletta.

Vuosi 1958 oli viimeinen Roadmaster-mallivuosi. Nimi palaisi käyttöön vielä hetkeksi vuonna 1991 esitellyssä mallissa.