Buick Skylark (1964-67)

Buick Skylark

Valmistaja ja valmistusmaa	Buick Motor Division, Yhdysvallat, Michigan, Flint ^[1]
Valmistusaika	1963 – 1967
Luokka	Mid-size
Kori	4-ovinen sedan 4-ovinen hardtop 2-ovinen hardtop coupe 2-ov. "thin-pillar" coupe 2-ovinen avoauto
Suunnittelija	William Mitchell ^[2]
Pohjalevy	GM A -kori
Moottori	R6, V6, V8
Iskutilavuus	225 – 401 cid (3700 – 6600 cm³)
Teho	155 – 325 hv (SAE)
Voimanvälitys	Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO₂-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	Buick Skylark (1961-63)
Seuraaja	Buick Skylark (1968-72)
Saman luokan autoja

Pääartikkeli: Buick Skylark

Buick Skylark siirrettiin mallivuodelle 1964 rajoitetun tuotannon erikoismallista tavanomaiseksi massatuotantomalliksi. Samalla se siirtyi aiemmasta compact-luokasta mid-size-luokkaan ja se valmistettiin GM:n uudelle A-pohjalevylle. Skylark jakoi korinsa ja 115 tuuman akselivälin kehikkorunkonsa edullisemman Buick Specialin kanssa. Samaa keskikokoluokan alustaa ja peruskoria käyttivät Skylarkin konsernisisaret Oldsmobile F-85, Pontiac Tempest ja Chevrolet Chevelle.

Edessä ja takana on kierrejouset, takana monivarsituenta, edessä päällekkäiset tukivarret pallonivelillä. Pyöräkoko 14×5 tuumaa. Edessä ja takana vakiona 1-piiriset ja tehostamattomat, jäähdytysrivoitetut rumpujarrut.

1964[muokkaa]

Vuoden 1964 korimallleina olivat 4-ovinen sedan, 2-ovinen hardtop Sport Coupe ja 2-ovinen avoauto. Skylarkissa oli oma koristelistoituksensa, koristekapselit ja ohjauspyörä. Sistus on värikoodattu. 4-ovinen sedan on varustettu vinyyli-kangasverhoilulla, edessä yhtenäinen sohvaistuin. 2-oviset mallit on varustettu nahkakuvioidulla täysvinyyliverhoilulla, edessä erillisistuimet, joiden väliin sai lisämaksusta keskikonsolin.

Maksullisia lisävarusteita olivat mm. jarrutehostin, ohjauspyörän kallistuskulman säätö eli "tilttiratti", täystransistoriradio, lanneturvavyö, sisältä säädettävä taustapeili ja sisältä avattava tavaratilan kansi. Auton sai halutessaan ilman lämmityslaitetta. V8-moottorien yhteyteen oli mahdollista valita kaksoispakoputkisto. Sport Coupehen sai lisämaksusta vinyylikaton, joka rajattiin katon reunat ja takalasin ympäri kiertävällä kiiltolistoituksella. (Listoitus erottuu mainiosti Sport Coupea takaa esittävässä kuvassa).

Vakiovaihteistona oli täyssynkronoitu 3-portainen manuaali rattivalitsimella, valinnaisina täyssynkronoitu 4-portainen manuaali lattiavalitsimella tai uusi 3-portainen Super Turbine 300 -automaatti rattivalitsimella.

Moottori	Teho (SAE)	Vääntö (SAE)	Puristussuhde	Iskutilavuus	Kaasutin
Fireball V6	155 hv @ 4400 r/min	225 lb-ft (305 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	225 cid (3,6 l)	1-kurkkuinen
Wildcat 310 V8	210 hv @ 4600 r/min	310 lb-ft (420 Nm) @ 2400 r/min	9.1:1	300 cid (4,9 l)	2-kurkkuinen
Wildcat 355 V8	250 hv @ 4800 r/min	335 lb-ft (454 Nm) @ 3000 r/min	11.0:1	300 cid (4,9 l)	4-kurkkuinen

1964 Skylark Sport Coupe
1964 Skylark Convertible

1965[muokkaa]

Vuoden 1965 uutuus Skylark-sarjaan oli 2-ovinen, lähtötason "Thin-pillar" coupe. Muut muutokset olivat maltillisia: keulan ilmettä viilattiin kevyesti, sisutus ja kojetaulu uudistettiin ja Skylarkit saivat koko perän levyiset takavalot.

Lisävarustelistalta löytyy mm. sähkötoimiset ikkunannostimet, 4 suuntaan sähkötoimisesti säätyvä kuljettajan istuin, ilmastointi sekä Positive Traction tasauspyörästön kitkalukko.

Tekniset ominaisuudet ja arvot pysyivät muuttumattomina, lukuunottamatta V8-moottoreiden puristusuhteen hienoista laskua. Kesken mallivuotta Buick toi tarjolle Gran Sport -paketin, jonka sai kaikkiin 2-ovisiin malleihin. Muskelipakettiin kuuluivat voimakkaaman moottorin ohella mm. kaksoispakoputkisto ja versiolle yksinomaiset, punaiset "GS"- ja "Gran Turismo"" -emblemmit.

Moottori	Teho (SAE)	Vääntö (SAE)	Puristussuhde	Iskutilavuus	Kaasutin
Fireball V6	155 hv @ 4400 r/min	225 lb-ft (305 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	225 cid (3,6 l)	1-kurkkuinen
Wildcat 310 V8	210 hv @ 4600 r/min	310 lb-ft (420 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	300 cid (4,9 l)	2-kurkkuinen
Wildcat 355 V8	250 hv @ 4800 r/min	335 lb-ft (454 Nm) @ 3000 r/min	10.25:1	300 cid (4,9 l)	4-kurkkuinen
Wildcat 445 V8 (vain G.S.)	325 hv @ 4400 r/min	445 lb-ft (603 Nm) @ 2800 r/min	10.25:1	401 cid (6,6 l)	4-kurkkuinen

1965 Skylark Sport Coupe
1965 Skylark Convertible
1965 Skylark Gran Sport

1966[muokkaa]

Mallivuodelle 1966 Skylark sai uuden ulkoisen ilmeen ja uudet sisätilat. GS-optio teki Skylarkista muskeliauton ja nyt oli tason korotuksen vuoro. 4-ovinen sedan jäi pois Skylark-sarjasta ja tilalle tuli 4-ovinen hardtop. Tämän version vakiovarusteena oli muhkea etusohva erillisin selkänojin ja alas käännettävällä keskikyynärnojalla. Lisämaksua vastaan istuimeen sai lepoasentoon säädettävän matkustajan selkänojan sekä pääntuet. Muihin malleihin saman istuimen sai lisämaksusta. Vakiovarustelistalle tuli mm. peruutusvalot, lanneturvavyöt eteen ja taakse sekä tuhkakupit ja kyynärnojat myös takapenkkiläisille. 4-portaista manuaalivaihteistoa ei saanut enää kuin GS:ään.

Gran Sport -pakettiin kuului mm. 3- tai 4-portainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, puna- tai valkoraitarenkaat, kylkiraita, konepellin valescoopit ja GS- tai Gran Sport -tunnukset etusäleikössä, kojelaudassa, takakyljissä sekä peräpeilissä. Jäähdyttäjän säleikkö ja peräpeili ovat mattamustat. Jousitus ja vaimennus ovat vakiomalleja jäykemmät. Lisävarusteena GS:ään oli tarjolla kallistuksenvakaaja eteen sekä kierroslukumittari.

Nimenmuutoksesta huolimatta V6-moottori oli sama kuin aiemminkin. Tehon nosto saatiin aikaan uuden kaasuttimen avulla.

Moottori	Teho (SAE)	Vääntö (SAE)	Puristussuhde	Iskutilavuus	Kaasutin
Wildcat V6	160 hv @ 4200 r/min	235 lb-ft (318 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	225 cid (3,6 l)	2-kurkkuinen
Wildcat 310 V8	210 hv @ 4600 r/min	310 lb-ft (420 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	300 cid (4,9 l)	2-kurkkuinen
Wildcat 375 V8	260 hv @ 4000 r/min	365 lb-ft (495 Nm) @ 2800 r/min	10.25:1	340 cid (5,6 l)	4-kurkkuinen
Wildcat 445 V8 (vain G.S.)	325 hv @ 4400 r/min	445 lb-ft (603 Nm) @ 2800 r/min	10.25:1	401 cid (6,6 l)	4-kurkkuinen

1966 Skylark Convertible
1966 Skylark Gran Sport Convertible

1967[muokkaa]

Tämän sukupolven viimeiselle mallivuodelle Skylark uudistettiin jälleen, niin ulkoa kuin sisältä. Gran Sport oli erotettu omaksi GS-mallikseen ja Skylarkissa korostettiin nyt mukavuutta ja näyttävyyttä. Malli sai takapyörien aukkoihinsa lisähelmat eli fender skirtit, joiden avulla Skylarkin ilme muuttui huomattavasti. 4-ovinen sedan teki paluun Skylark-sarjaan.

USA:n liittovaltion uusien, ajoneuvojen turvallisuutta koskevien määräysten mukaisesti Skylark sai mm. 2-piiirijarrut varoitusvalolla, hätävilkut, lannevyöt painonappiavauksella istuimien uloimmille paikoille, olkaturvavyön ankkuripaikat eteen, törmäyksessä kokoonpainuvan ohjauspylvään, automaattivaihteiston vakioidun turvakaavion P-R-N-D-L ym.

Lisävarustelistalle tuli mm. levyjarrut eteen, täysmittainen keskikonsoli ja vakionopeussäädin. 4-ovinen hardtop sai uuden vakiomoottorin.

Moottori	Teho (SAE)	Vääntö (SAE)	Puristussuhde	Iskutilavuus	Kaasutin	Malli
225-2	160 hv @ 4200 r/min	235 lb-ft (318 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	225 cid (3,6 l)	2-kurkkuinen	4-ovinen sedan 2-ovinen coupe
300-2	210 hv @ 4600 r/min	310 lb-ft (420 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	300 cid (4,9 l)	2-kurkkuinen	Sport Coupe Convertible
340-2	220 hv @ 4200 r/min	340 lb-ft (461 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	340 cid (5,6 l)	2-kurkkuinen	4-ovinen hardtop
300-2	210 hv @ 4600 r/min	310 lb-ft (420 Nm) @ 2400 r/min	9.0:1	300 cid (4,9 l)	2-kurkkuinen	Optio
340-4	260 hv @ 4200 r/min	365 lb-ft (495 Nm) @ 2800 r/min	10.25:1	340 cid (5,6 l)	4-kurkkuinen	Optio

1967 Skylark 4-d sedan
1967 Skylark Sport Coupe
1967 Skylark Convertible

Lähteet[muokkaa]

↑ Matthew Litwin: Drop-Top Six – 1964 Buick Skylark – Hemmings Daily, Viitattu: 15. syyskuu 2019.
↑ 85 Years of GM Design: the timeline – Car Body Design, 18. kesäkuu 2012. Viitattu: 15. syyskuu 2019.