Doble
Doble oli vuosina 1909-1931 valmistettu yhdysvaltalainen automerkki. Doble-autoissa oli höyrymoottori, ja tehdas oli viimeinen höyryautoja valmistanut tehdas. Abner Doble rakensi ensimmäisen autonsa 16-vuotiaana vuonna 1906 ja hän perusti autotehtaan 24-vuotiaana. Tehdas sijaitsi aluksi Detroitissa, josta se muutti 1920-luvulla Kalifornian Emeryvilleen. Walter Murphy teki korin useimpiin Dobleihin Pasadenassa.
Doblet olivat kalliita loistoautoja, Yhdysvaltain kalleimpia, 8800 - 11 200 dollaria. Dobleja ostivatkin lähinnä rikkaat ja kuuluisat ihmiset. Viimeinen vuoden 1931 Doble painoi yli 2000 kg ja maksoi noin 20 000 dollaria.
Vuosina 1925-1931 valmistettiin vain 42 Doblea, joista vuonna 1971 oli jäljellä 12 yksilöä (lähde Tekniikan Maailma 2/1971). Tehdas ei tuottanut koskaan voittoa. Konkurssin jälkeen Abner Doble muutti Saksaan.
Dobleissa oli pikahöyrystin. Auto käynnistettiin sähköisellä sytytyksellä ohjaamosta vain 40 sekunnissa (yleensä höyryauton käynnistys vei ainakin puoli tuntia). Tehokas ilmapuhallin käynnisti automaattisen järjestelmän, joka annosteli polttoainetta ja kipinän, josta seurasi kuuma liekki. Ajon aikana ilmapuhallin sai voimansa ylijäämähöyryn paineesta. Voima siirrettiin taka-akselille ilman vaihteistoa. Tehoa oli noin 186 kW (250 hv).
Doblet kiihtyivät hyvin. Vaihteistoa höyryauto ei tarvinnut, ja se oli lähes äänetön. Moottori oli sijoitettu taka-akselin etupuolelle makaavaan asentoon. Siinä oli tehokas lauhdutin ja höyry otettiin tarkasti työhön. 90-150 litran vesisäiliöllä ajoi teoriassa jopa 2400 kilometriä, kun aiemmilla höyryautoilla vesi riitti ehkä 50-60 kilometrin matkalle. Erään Doblen huippunopeus oli 175 km/t ja se kiihtyi 0-64 km/t (40 mailiin) 8 sekunnissa.
Vuonna 1931 valmistui vieläkin nopeampi höyryauto-roadster. Monimiljonääri Howard Hughes tilasi Abner Doblelta viritetyn mallin, jonka huippunopeus oli yli 200 km/t. Sen korin valmisti Duesenberg-asiantuntija Walter J. Murphy. Tämä yksilö oli hienoimpia Doblen valmistamia autoja.
Höyryauton käyttöä vaikeuttivat kuitenkin huoltovaatimukset eri maissa. Lisäksi Yhdysvalloissa kuljettajalta vaadittiin veturinkuljettajan tutkintoa.
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 2/1971
- Mobilisti 2/2004
- Nick Georgano, Auto 1880-1920-luvulla, Gummerus 1991, sivu 35
Aiheesta muualla[muokkaa]
