Opel Manta A

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Opel Manta
Opel-Manta-A.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Opel,
Flag of Germany.svg.png Saksa
Valmistusaika 19701975
Luokka Urheiluauto
Kori 2-ovinen coupé
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4, R6
Iskutilavuus n. 1200–2800 cm3
Teho 44–105 kW
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys 10,9–? s (0–100 km/h)
Huippunopeus ?–205 km/h
Kulutus 8,5–13 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 27.200–28.900 € (1973)
Edeltäjä Opel GT
Seuraaja Opel Manta B
Saman luokan autoja Alfa Romeo 1750
BMW 2002
Ford Capri / 2000 GT
Lancia Fulvia 1.3 Rallye
Vauxhall Firenza
VW Scirocco

Opel Manta A tuli markkinoille syyskuussa 1970. Manta oli vastus urheilullisten henkilöautojen segmentissä lähinnä Ford Caprille.

Yleistä[muokkaa]

Opel Manta

Mantaa oli aluksi saatavana kolmena versiona, perusmalli (S), Luxus-malli (L) ja urheilullisempi SR-malli. L-mallissa on avattavat takasivuikkunat, hansikaslokero ja vaihteistokotelo, jotka siis puuttuvat perusmallista. SR-mallissa on näiden lisäksi kierroslukumittari ja 3 muuta mittaria sekä mattamusta konepeitto [1]. Vuonna 1972 tuli Berlina-malli, jossa oli vaihtoehtoisesti korinvärinen sisustus ja korinvärinen vinyylikatto. Tuuletusruutuja ei ole.

Mantan alustaa oli hieman muutettu Kadettiin ja GT:hen verrattuna. Edessä oli kahdet kolmiotukivarret, kierrejouset ja poikittainen hammastanko-ohjaus. Taka-akseli on Kadettin versiosta kehitetty. Siinä oli kierrejouset, kaksi pitkittäistä tukivartta ja Panhard-tanko. Valmistusmäärä: 488 606 kappaletta, joista 1.9 S -moottorilla 300 002 kappaletta.

Ominaisuudet[muokkaa]

Manta kulkee hyvin suoraan, mutta nopeasti ajetut tiukat mutkat eivät suju yhtä hyvin, sisempi takapyörä nousee ilmaan. Jousitus on pehmeähkö. Edessä on hyvät tilat ja ajoasento on hyvä. 1. ja 3. vaihteelle joutuu kurkottelemaan. 59 kW malli on lievästi aliohjautuva. [2]

Moottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
1.2 S R4 OHV 8V 1196 cm3 44 kW (60 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1972–1975
1.6 R4 CIH 8V 1584 cm3 50 kW (68 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1970–1975
1.6 S R4 CIH 8V 1584 cm3 59 kW (80 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1970–1975
1.9 S R4 CIH 8V 1897 cm3 67 kW (90 hv) @ 5100 r/min 149 Nm @ 2500 r/min 1970–1975
1.9 GT/E R4 CIH 8V 1897 cm3 78 kW (105 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min 1974–1975

Erikoismallit[muokkaa]

Englannissa paikallinen jälleenmyyjä teki vuonna 1974 28 kappaletta turboahdettuja Mantoja.

TE2800[muokkaa]

Belgialainen Transeurop Engineering halusi lisätä Mantan moottorin tehoja ja asensi 2,8-litraisen kuusipyttyisen Commodoresta vuonna 1971. Transeurop osallistui autolla vuoden 1971 Tour of Belgiumiin (osa Euroopan Ralli-mestaruus -sarjaa; kuljettaja Chris Tuerlinx tuli maaliin seitsemäntenä) [3]. Myös Opel kokeili 6-sylenteristä vaihtoehtoa vuosina 1971 ja 1972, mutta ilman kannattavuutta. Auto oli liian kallis valmistaa ja markkinat olivat jo ennestään täynnä iso moottorisia autoja.

Transeurop Engineering ei ollut samaa mieltä ja Manta 1.9 SR:n pellin alle istutettiin Commodore 2.8 GS:n moottori. Auton jäähdytin, konepelti, moottorin tuenta, osa etupään rungosta, taka-akseli ja vaihteisto täytyi vaihtaa. Transeurop Engineering kääntyi sen aikaisen parhaan Opelin virittäjän Steinmetzin puoleen, joka toimitti uuden lasikuituisen konepellin isolla pullistuksella antaen lisää tilaa moottorille, levennetyt lokasuojat ja erityisen etupuskurin integroidulla etuspoilerilla. Nämä kaikki muutokset vaadittiin, jotta auton muutettu etupää saatiin takaisin kasaan. Etupäästä leikeltiin paljon osia pois ja korvattiin toisilla osilla asentaen ne alemmas antamaan tilaa jäähdyttimelle. Suljettu jäähdytysjärjestelmä paisuntasäiliöllä asennettiin. Alunperin Opel ja General Motors Continental (GM:n Belgian osasto) olivat moottorien ja Mantan korien toimittajana, mutta kun ensinmäiset TE2800-mallit oli valmistettu vuonna 1973 energia kriisi oli iskenyt ja sekä Opelin että General Motors Continentalin johto oli vaihtunut [3]. Alunperin suunniteltu tuotantovauhti oli ollut viisi autoa päivässä. Lopulta niitä valmistettiin ainoastaan 79 kappaletta ja autot myytiin Steinmetzin toimesta Saksassa brandättynä TE2800:ksi eikä Opeliksi. Opel ei halunnut autoihin Opel-merkkiä ja ne kaikki poistettiin autoista ja korvattiin TE-logolla. Viimeinen TE2800 valmistettiin kesällä 1975.

Commodore GS:n moottoriin asennettiin kaksi Zenith-kaasutinta; tämä versio valittiin polttoainesuihkutteisen GS/E-moottorin sijaan halvemman hinnan ja monimutkaisuuden takia, ollen helpompi säätää eri päästörajoihin. Moottori kehitti 142 hevosvoimaa ja Commodoren 4-vaihteisella manuaalivaihteistolla sekä 3.18:1 taka-akselilla auto kiihtyi 0–97 km/h 7,6 sekunnissa [3]. Huippunopeudeksi mainittiin 207 km/h. 5-vaihteinen ZF manuaalivaihteisto oli tarjolla lisävarusteena. Transeurop / Steinmetz tarjosi myös virityspakettia ralliin ja moottoriurheiluun. Siihen kuului moottorin kannen porttaus ja virtauksien parantaminen, korkeampi puristussuhde, kilpanokka-akseli ja kolme kaasutinta antaen jopa 230 hevosvoimaa (169 kW). Pakettiin kuului myös 5-vaihteinen manuaali vakiona [3]. Jotkin moottorin viritysosat olivat tarjolla myös katuautoihin

Vaikkakin TE2800 on nopein Manta A mitä on tehty, se ei ole virallisesti Opel. Se kykeni vuonna 1973 jättämään autoja kuten Porsche 911 ja BMW 2002 Turbo, vaikka noissa autoissa oli enemmän tehoa ja maksoivat noin tuplaten. Mantan korin pieni paino ja oikeat välityssuhteet oli asia joka vaikutti auton suorituskykyyn. Kuitenkin autot olivat aika kalliita, melkein tuplaten 105 hevosvoimaiseen GT/E:hen verrattuna vuonna 1975. Vain vähän autoja on enää jäljellä, koska monia niistä käytettiin rallissa ja moottoriurheilutapahtumissa.


Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö
1900 Turbo R4 CIH 8V Turbo 1897 cm3 103 kW (140 hv) @ 6000 r/min 185 Nm @ 4200–4600 r/min
2.0 Irmscher R4 1979 cm3 90 kW (122 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min
TE2800 R6 OHV 12V 2784 cm3 104 kW (142 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 4290 mm
  • Leveys: 1620 mm
  • Korkeus: 1350 mm
  • Akseliväli: 2430 mm
  • Raideleveys (e / t): 1330 mm / 1320 mm
  • Omamassa: 960 kg

Lähteet[muokkaa]

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Opel_Manta-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  1. Tekniikan Maailma 15/1970
  2. Tekniikan Maailma 15/1970
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 Frère, Paul: Opel Manta TE2800. Road & Track, 1. toukokuu 1974, 25. vsk, nro  9, s. 119-120. CBS Consumer Publishing Division. May 1974. ISSN 0035-7189.