Tuuletusruutu
Tuuletusruutu eli tuuletusikkuna on käännettävä auton ikkunan osa tuuletusta varten. Vielä 1960-luvun autoissa tuuletusruudut olivat yleisiä varsinkin etuovien ikkunoissa. Nykyään tuuletusruutuja ei käytetä niiden haittojen sekä tuuletusjärjestelmän kehittymisen vuoksi. Lisäksi ilmastointilaitteiden yleistyminen on poistanut ajoviiman tarpeen auton matkustamon viilentämisessä kesäisin.
Vanhoissa autoissa tuuletusjärjestelmän ja läpivirtauksen (ilmanpoistoventtiili) puutetta korvasivat etuovien tuuletusruudut. Niiden käyttö aiheutti kuitenkin ajossa kohinaa. Tuuletusruudut olivat hankalia myös varkaiden varalta, sillä niiden kautta autoon oli helppo tunkeutua.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
Vuoden 1940 neliovisessa Pontiac Torpedossa oli tuuletusruudut etu- ja takasivuikkunoissa. Tuuletusikkunat yleistyivät 1950-luvulla.
Vuonna 1950 Chevrolet Suburbanin etuoviin tuli tuuletusikkunat. 1954 esitellyn Opel Kapitänin etuovissa oli tuuletusluukku eli tuuletusruutu. 1959 esitellyssä Morris Oxfordissa tuuletusikkunat olivat myös takaovissa eli autossa oli yhteensä 4 tuuletusikkunaa. Vuonna 1959 Nash Metropolitan sai tuuletusikkunat. Vuonna 1960 Fiat 600 sai etuoviin tuuletusikkunat.
Esimerkiksi 1960-luvulla valmistetuissa Glas 1700:ssa, Simca 1500:ssa ja Mercedes-Benz 250S:ssa oli tuuletusruudut, mutta niitä arvosteltiin lehdistössä ja niitä ei pidetty enää hyvinä. Simca 1500:n tuuletusruutuja ei voinut edes lukita. Myös Volkswagen 1500S:n tuuletusruutujen ongelmana oli lukituksen puuttuminen säpistä. VW:ista kuten monista muista 1960-luvun autoista puuttui ilman poistoventtiili, joten ilma vaihtui heikosti sisätiloissa.
Vuosina 1967–1972 valmistettu keskikokoinen Vauxhall Victor 2000 oli tiettävästi kokoluokkansa ensimmäinen englantilaisauto, jonka etuovista puuttuivat tuuletusikkunat (eli tuuletusruudut), jotka läpituuletusjärjestelmä teki tarpeettomiksi. Tuuletusruudut poistettiin Mercedes-Benz W114:stä vuosimallista 1973 alkaen [1].
Tuuletusruudut hävisivät henkilöautoista 1960-luvun lopulta alkaen ja 1970-luvun puolivälissä ne olivat jo harvinaisia. Tekniikan Maailman 17/1975 yhdeksän farmariauton vertailussa ne olivat vain yhdessä autossa (Lada). Vielä 1969–1977 valmistetussa Škoda 110L:ssa oli tuuletusruudut, samoin vuoden 1977 Fiat 127:ssä ja BMW E114-mallisarjassa (1966–1977). Joissakin Ford Escortin toisen sukupolven autoissa (1974–1981) oli tuuletusruudut.
BMW:n 02-mallisarjan tuuletusruutu esitellään videolla [2].
1970-luvulla jotkut autonvalmistajat tarjosivat tuuletusruutuja lisävarusteeksi, esimerkiksi AMC Paceriin – Pacerin vakiomallissa niitä ei ollut. Maastoautoissa tuuletusruudut olivat vielä 1984 Mitsubishi Pajerossa, Isuzu Trooperissa ja Range Roverissa [3]. 1980-luvulla ilmastointilaitteiden yleistyessä etuovien tuuletusruudut katosivat lopullisesti uusista autoista edes lisävarusteena.
Pientä Fiat 126:tta valmistettiin Italiassa 1972–1980, mutta Puolassa vuoteen 2000: siinä oli tuuletusikkunat, jotka katosivat vasta 1994, syyskuussa 1994 esitellyssä mallissa niitä ei enää ollut. [4]
Takaikkunat saattoivat olla myöhemmin vähän sivulta aukenevia, jos takaikkunan kohdalla ei ollut ovea, esimerkiksi kaksiovisissa autoissa. Tällöin avattavan ikkunan lukitussalpa oli sisällä.
Muuta[muokkaa]
Tuuletusruutu on englanniksi vent window (saranoitu) tai myös quarter glass, quarter light tai valence window. 1940 Pontiac Torpedossa niistä käytettiin sanaa ventiplanes.
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 17/1975
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Quarter_glass-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- ↑ Mobilisti 1/2022
- ↑ Die 02er-Reihe von BMW, kohdassa 4:15-, https://www.youtube.com/watch?v=N_WEMssgcWE
- ↑ Tekniikan Maailma 16/1984, s. 32 (autolisäsivut)
- ↑ Tekniikan Maailma 16/1994, s. 4
