Dodge Challenger
| Dodge Challenger | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Chrysler Corporation, Mitsubishi Motors Corporation Chrysler LLC Chrysler Group LLC FCA Canada Inc.  Yhdysvallat [1] Japani [2] Kanada [3]
|
| Valmistusaika | 1958 – 1959 1969 – 1974 1978 – 1983 2008 – |
| Luokka | |
| Kori | |
| Moottori | R4, R6, V6, V8 |
| Iskutilavuus | |
| Teho | |
| Voimanvälitys | |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | |
Challenger on Chrysler-konserniin kuuluvan Dodge-divisioonan valmistama tai markkinoima suorituskykyisten autojen mallisarja.
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa]
Mallivuosien 1970 – 1974, ensimmäisen sukupolven Dodge Challenger, valmistettiin konsernin E-pohjalevylle ja se jakaa joitain komponentteja Plymouth Barracudan kanssa. Vuosien 1978 – 1983 toinen sukupolvi oli Dodge Challenger -nimellä myyty kompakti Mitsubishi Galant Lambda. Kolmas sukupolvi tuli markkinoille vuonna 2008, Chrysler-konsernin vastineena Ford Mustangille sekä eurooppalaismerkkien suorituskykyisille malleille.
Historia[muokkaa]
Ford aloitti yhdysvaltalaisten autonvalmistajien poniautokilpailun esitellessään nuorisolle suunnatun Mustangin vuonna 1964. GM vastasi kilpailuun vuonna 1967 Chevrolet Camarolla ja Pontiac Firebirdillä. Chrysler-konsernilla ei ollut tähän luokkaan täsmätuotetta, joten sellaisen suunnittelutyö aloitettiin kiireellisesti. Plymouth oli tuonut kompaktin Barracudansa markkinoille viikkoja ennen Mustangia mutta Fordin uutuus vei lehdistön ja yleisön lähes kaiken huomion. Huolimatta siitä, että Mustang perustui tekniikkansa puolesta tehtaan vakiokomponentteihin, malli oli täysin uusi. Barracuda taas oli ostavan yleisön silmissä ainoastaan kompaktin perhe-Valiantin muunnos, samoin kuin Valiantien ja Dodge Dartien suorituskykyisemmätkin versiot.[4]
Challenger tähdättiin Mercury Cougarin suoraksi kilpailijaksi näiden kahden ollessa korkeammalle brändättyjä, kun sen sisarmalli, mallivuodelle 1970 myös E-korin saanut Barracuda suunnattiin kilpailemaan Mustangin ja Camaron/Firebirdin kanssa.
Challenger saapui markkinoille hieman liian myöhään, sillä Ford oli ehtinyt myymään Mustangiaan jo 6 vuotta ja GM oli tullut kilpailuun mukaan kahdella automallilla jo vuonna 1967. Hevosvoimasota oli jo hiipumassa ja ostavan yleisön mielenkiinto alkoi siirtymään toisenlaisten luokkien autoihin. Tiukkenevat päästörajoitukset ja suuritehoisten autojen pilviin nousseet vakuutusmaksut vaikuttivat omalta osaltaan performance-tyyppisten autojen myynnin laskuun. Vuonna 1970, joka oli Challengerin debyyttivuosi ja myös paras myyntivuosi, niitä myytiin eri versioina 76 935 kappaletta. Seuraavana vuonna luku romahti hieman yli 27 000 myytyyn autoon. Amerikkalaisen autoteollisuuden mittakaavassa luvut ovat todella pieniä. [5] [6]
Silver Challenger (1959)[muokkaa]
Ensimmäinen Challenger-nimeä kantanut malli oli rajoitetun valmistuserän Dodge Silver Challenger Club Sedan, joka kuului mallivuoden 1959 full-size-koriseen Coronet-sarjaan [7].
Silver Challenger oli nimensä mukaisesti väriltään hopeanharmaa. Mallin voimanlähteenä toimi joko Chryslerin 230-kuutiotuumainen (3,8 l) "Getaway" sivuventtiili-rivikuutonen tai 326-kuutiotuumainen (5,3 l) "Red Ram" V8. Silver Challenger ei siis ollut mikään suuren suorituskyvyn malli, mutta siihen oli ladattu paljon lisävarusteita ilman lisähintaa. Lisäksi mallin verhoilumateriaalit ja väriyhdistelmät olivat sille yksinomaisia.
Challenger-nimen vapauduttua, Studebaker käytti sitä mallivuonna 1964, kolmannen sukupolven Lark-sarjaan perustuvan mallistonsa edullisimman version nimenä [8].
Ensimmäinen sukupolvi (1970 – 1974)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Challenger mk1
Challenger tuli markkinoille laajalla valikoimalla. Vuonna 1970 korivaihtoehtoina olivat 2-ovinen hardtop coupé sekä avomalli. Perusversiot olivat perus-Challenger, performance-henkinen R/T, ylellinen SE sekä ao. vuonna myynnissä ollut luokitusversio T/A. Moottorivaihtoehdot kattoivat Chrysler-konsernin kaikki vaihtoehdot, 225-kuutiotuumaisesta (3,7 l) rivikuutosesta 426 Hemiin (7 l) ja 440-kuutiotuumaiseen (7,2 l) sixpack-V8:aan (kolme kaksikurkkuista kaasutinta).
Toinen sukupolvi (1978 – 1983)[muokkaa]
Pääartikkeli: Mitsubishi Sapporo
Challenger-nimi elvytettiin Amerikan markkinoille mallivuoden 1978 Mitsubishi Galant Lambda coupén merkkimuokatun version yhteydessä. Chrysler-konsernin Mitsubishi-omistuksen myötä Mitsubishin kanssa koriltaan ja tekniikaltaan identtisiä malleja myytiin Dodge- ja Plymouth-edustajien kautta nimillä Dodge Colt Challenger ja Plymouth Sapporo. Näistä Dodgessa painotettiin urheilullisuutta ja Plymouthissa ylelliseen vivahtavaa varustusta.
Kolmas sukupolvi (2008 –)[muokkaa]
Pääartikkeli: Dodge Challenger LC
Vuoden 2006 esiteltiin Dodge Challenger Concept -malli, jonka monet piirteet siirtyivät vuonna 2008 markkinoille tulleeseen kolmannen sukupolven Challengeriin. Uuden Challengerin designissa oli monia samankaltaisuuksia vuoden 1970 mallin kanssa. Ford oli vuonna 2005 tuonut markkinoille uuden Mustangin, jonka retrospektiivinen design ammensi vaikutteensa alkuperäisestä fastback-mallista ja uusi Challenger oli jälleen kerran Chryslerin vastine Fordin autolle.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Chrysler Corporation factories, 1924-2015 - Allpar, allpar.com
- ↑ J. “Kelly” Flory, Jr.: American Cars, 1973–1980: Every Model, Year by Year, s. 892. McFarland & Company Inc, 2012. ISBN 9780786456369. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Brampton, Ontario Chrysler plants - Allpar, allpar.com
- ↑ The 1970-1974 Dodge Challenger - Allpar, allpar.com
- ↑ 1970 Challenger Production Numbers - Dodge Challenger Specs, challengerspecs.com
- ↑ 1971 Challenger Production Numbers - Dodge Challenger Specs, challengerspecs.com
- ↑ Challenger the First: The Story of the 1959 Dodge Silver Challenger - Mac's Motor City Garage, macsmotorcitygarage.com, 14. heinäkuuta 2016
- ↑ 1964 Studebaker Brochure 2 - The Old Car Brochures, oldcarbrochures.org
