Mercedes-Benz SL (W198)
| Mercedes-Benz 300 SL (W198 / W198 II) | |
|---|---|
.jpg)
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Daimler-Benz AG,  Länsi-Saksa, Sindelfingen [1]
|
| Valmistusaika | 1954 – 1963 |
| Luokka | Urheiluauto |
| Kori | Coupé Roadster |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R6 |
| Iskutilavuus | 3000 cm3 |
| Teho | 215 – 240 hv |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | Mercedes-Benz 300 SL (W194) |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | Jaguar XK140 ja XK150 BMW 507 |
Pääartikkeli: Mercedes-Benz SL-sarja
Mercedes-Benz 300 SL (W198) on Mercedes-Benzin valmistama urheiluauto, jonka mieleenpainuvin piirre monelle on coupé-korin lokinsiipiovet. Coupéa valmistettiin vuosina 1954–57, 1400 kappaletta ja roadsteria (W198 II), vuosina 1957–63, 1858 kappaletta.[1]
Mercedes-Benz esitteli 300 SL:n helmikuussa 1954 New Yorkissa pidetyssä International Motor Sports Showssa. 300 SL oli oman aikansa nopein sarjavalmisteinen urheiluauto.[2] Malli loi myös pohjan Mercedes-Benzin myöhempien suorituskykyisten mallien designille, johon kuuluu erottamattomasti keskellä maskia oleva suurikokoinen "Mersu-tähti" ja sen molemmin puolin olevat yhdet siivet. Myös jäähdyttimen ukon muotoilu on pysynyt vuosikymmenestä toiseen juuriltaan tunnistettavana.
Mallitunnuksen numero "300" tulee moottorin iskutilavuudesta senttilitroina ja tasalukuun pyöristettynä. Kirjaimet "SL" tulevat sanoista super-leicht.[3]
Sisällysluettelo
Yleistä
Edeltäjät, W194, W194/11
W198:n juuret juontavat vuoden 1952 Mercedes-Benz W194 -kilpa-autoon, joka oli ensimmäinen "300 SL"-tunnusta kantanut malli. Daimler-Benzillä oli vuotta aiemmin tehty päätös palata auttourheilun kilpakentille tehdastallina vuonna 1952. Tätä tarkoitusta varten yhtiö valmisti kilpa-auton, joka oli ensimmäinen sitten vuoden 1939 Mercedes-Benz W154:n. Auton voimanlähteen perustaksi valittiin yhtiön tehokkain moottori, joka löytyi 300 S (W188):n keulalta. Alkujaan 150-hevosvoimaisen M188-moottorin teho nostettiin kilpa-autossa 175:een hevosvoimaan.[4]
Vuonna 1952 mallilla osallistuttiin kauden tärkeimpiin kilpailuihin. Vastakilpailijoiden autoissa oli usein suurempitehoiset moottorit, mutta W194:n etuna oli sen keveys. Mallin debyyttikisa oli toukokuussa ajettu Mille Miglia, jossa uusi auto todisti nopeutensa ja kestäyytensä, sijoittumalla toiseksi. Samoin toukokuussa, Circuit Bremgarten -radalla ajetussa "Preiz von Bern" -kilpailussa, W194 ajoi kolmoisvoittoon.[5] Vuoden 1952 Le Mansin 24 tunnin ajossa parit Hermann Lang - Fritz Riess sekä Theo Helfrich - Helmut Niedermayr ottivat W194:lle kaksosivoiton. Menestys jatkui "Großer Jubiläumspreis vom Nürburgring für Sportwagen" -kilpailun neloisvoitolla sekä Carrera Panamericana -kilpailun kaksoisvoitolla.[6]
Eräs huomionarvoinen auto SL:ien historiassa on kilpakaudelle 1953 kehitetty 300 SL, alustanumeroltaan 0011/52. Malia ei koskaan otettu käyttöön, koska Mercedes-Benzillä oli tehty päätös palata takaisin Formula 1 -sarjaan kaudella 1954. Ainokaiseksi jääneen auton jäähdyttimen ilmanottoaukko oli leveämpi kuin edeltäjällään ja sen keskellä oli "Mersu-tähti", jonka molemmin puolin yhdet siivekkeet. Keulan muotoilun perusteella auto sai suunnittelutiimissä lisänimen "Hobel" eli höylä. W194/11 oli tärkeä evoluutioversio matkalla kohti W198:aa. Sen kyljistä löytyvät tunnuksenomaiset jäähdytysaukot ja mikä tärkeintä, moottorin polttoaineensyötöstä vastasi ensimmäistä kertaa mekaaninen suihkutus. Järjestelmän imuputkea varten konepeitteen oikeaan sivuun oli tehty kohouma ja tasapainoisen ilmeen takia se lisättiin myös vasemmalle puolelle.[7]
1953 Mercedes-Benz W194/11 "Hobel"
Vasemmalta oikealle: W198, W194/11, W194
Tuotantomalli W198
300 SL:ää ei ollut ajateltu sarjatuotantomalliksi edes pienessä mittakaavassa. Tähän tuli kuitenkin muutos, kun amerikanitävaltalainen Max Hoffman, joka toimi eurooppalaisten autojen maahantuonnin parissa, järjesti itselleen neuvottelut Daimler-Benzin johtokunnan kanssa. Näinä aikoina eurooppalaisilla urheluautoilla oli USA:ssa hyvä kysyntä, koska maan oma autoteollisuus ei tällaisia tarjonnut. Hoffmanin mielestä Mercedes-Benzillä oli nyt otollinen tilaisuus, koska merkki oli saanut Carrera Panamericana -voittonsa myötä nimeä myös urheiluautovalmistajana. Hänen ajatuksenaan oli tuoda markkinoille huomionkerääjäksi voimakas malli ja sen rinnalle edullisempi volyymimalli. Neuvotteluja vauhdittaakseen Hoffman sitoutui tekemään 1000 auton ennakkotilaukset molemmista malleista. Tältä pohjalta Mercedes-Benz suunnitteli 300 SL W198:n, joka oli katulaillinen kilpa-auto, sekä sille edukkaamman kumppanin, roadster-korisen Mercedes-Benz 190 SL (W121 B II):n
Mercedes-Benz esitteli uudet urheiluautonsa helmikuun 6.–14. päivinä vuonna 1954 pidetyssä New Yorkin International Motor Sports Showssa, vain puoli vuotta sen jälkeen, kun päätös mallien valmistuksesta oli tehty. Mercedes-Benz saama kävijäpalaute 300 SL- ja 190 SL -malleista oli voittopuolisesti positiivista ja autojen sarjatuotanto Sindelfingen tehtaalla alkoi elokuussa 1954. 300 SL:n tuotantoversio poikkesi joiltain osin alkuvuoden näyttelyversiosta: oviin oli lisätty tuuletusruudut, ovenkahvat olivat erilaiset, kolmella teräslankapuolalla toteutettu ohjauspyörä vaihtui kaksipuolaiseen ja ajanottokello sekä muutama katkaisija sijoitettiin uusille paikoille. Kojelaudasta löytyi säätimet lämmitykselle ja tuuletukselle, joita ei näyttelymallissa ollut. 300 SL kehittyi ja koki muutoksia koko valmistuksensa ajan, mm. pitkä, suoraan vaihteistoon vaikuutanut vaihdekeppi muutettiin lyhyemmäksi ja välitangon avulla toimivaksi.[1] Ensimmäiset W198:t myytiin Euroopassa, kunnes vienti USA:han käynnistyi maaliskuussa 1955. Coupé-korisia 300 SL:iä valmistettiin vuosina 1954–57 1400 kappaletta, joista 1100 vietiin Yhdysvaltoihin. Vuonna 1957 Coupén tilalle tuli käyttäjäystävällisempi 300 SL Roadster (W198 II), joita valmistettiin 1858 kappaletta.
300 SL (W198)
300 SL Roadster (W198 II) pehmytkatolla
1963 Roadster kovakatolla
_etu.jpg)
_1960_etu.jpg)
_1963_etu.jpg)
_taka.jpg)
_1959_taka.jpg)
_1963_taka.jpg)
W198 autourheilussa
Vuonna 1955 amerikkalainen John Fitch, kartturinaan saksalainen Kurt Gesell, ajoi W198:lla Mille Miglian yleiskilpailun viidennelle sijalle ja vakiourheiluautojen luokkavoittoon.[8] Kausina 1955–57 Mercedes-Benz 300 SL W198 dominoi eurooppalaisia maantiekilpailuja, mutta oli voimatekijä myös moottoriradoilla. Atlantin länsipuolella W198:n menestys SCCA:n (Sports Car Club of America) Luokka D:n mestaruussarjassa oli yhtä musertavaa.[9]
Runko ja alusta
W198:ssa on insinööri Rudolf Uhlenhautin suunnittelema putkikehikkorunko. Kehikon paino ilman apurunkoja oli ainoastaan 82 kiloa ja sen kiertojäykkyys oli todella hyvä. Ajovalmis auto vararenkaineen, työkaluineen ja polttoaineineen, 100 litran säiliöllä, painoi 1295 kg, painopisteen sijaitessa keskellä ja hyvin matalalla.
Lähteet
- Premium Klassikot Nro 1 01/2012
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Production Summary – Gull Wing Group, Viitattu: 5. elokuu 2020.
- ↑ Gipfeltreffen von drei Generationen – auto motor und sport, 12. helmikuu 2011. Viitattu: 5. elokuu 2020.
- ↑ Mercedes-Konzernarchiv - 15 Regalkilometer Autogeschichte – Die Zeit, 14. huhtikuu 2017. Viitattu: 5. elokuu 2020.
- ↑ A legend is born - Mercedes-Benz 300 SL racing sports car (W 194) – Mercedes-Benz Classic, Viitattu: 7. elokuu 2020.
- ↑ Mercedes-Benz 300 SL: A three-fold victory at the “Grand Prix of Bern” 60 years ago – Daimler Global Media Site, 18. huhtikuu 2012. Viitattu: 7. elokuu 2020.
- ↑ Mercedes-Benz 300 SL: 60 years ago, a double victory at the “24 Hours of Le Mans – Daimler Global Media Site, 5. kesäkuu 2012. Viitattu: 7. elokuu 2020.
- ↑ Der Mercedes-Benz 300 SL (W 194) mit der Chassisnummer 11 – Daimler Global Media Site, 26. maaliskuu 2012. Viitattu: 7. elokuu 2020.
- ↑ Mercedes-Benz 300 SL Fitch Mille Miglia '417' – Conceptcarz, Viitattu: 9. elokuu 2020.
- ↑ The sporting successes of the production sports car Mercedes-Benz 300 SL (W 198) – Daimler Media Global Site, 2. huhtikuu 2012. Viitattu: 9. elokuu 2020.
