Renault 4

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Renault R4
Renault R3
Renault 4
Valmistaja ja valmistusmaa Renault,
Flag of France.svg.png Ranska, Billancourt
Flag of the Kingdom of Yugoslavia.svg.png Jugoslavia/ Flag of Slovenia.svg.png Slovenia, Ljubljana/ Novo Mesto (IMV)
Flag of Portugal.svg.png Portugali, Guarda
Flag of Spain.svg.png Espanja, Valladolid
Flag of Colombia.svg.png Kolumbia, Envigado
Flag of Argentina.svg.png Argentiina, Santa Isabel
Flag of Morocco.svg.png Marokko, Casablanca
Flag of Australia.svg.png Australia, Heidelberg
Flag of Algeria.svg.png Algeria, Algiers
Flag of Mexico.svg.png Meksiko, Ciudad Sahagún
Flag of Chile.svg.png Chile, Los Andes
Flag of Italy.svg.png Italia, Milan
Flag of Uruguay.svg.png Uruguay, Montevideo
Flag of Ireland.svg.png Irlanti, Naas, Wexford
Flag of Belgium.svg.png Belgia, Vilvoorde
Valmistusaika 19611994
Luokka B-segmentti
Kori 2-ovinen pakettiauto
2-ovinen avolava
5-ovinen hatchback
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 603–1289 cm3
Teho 28–34 hv
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys 22,4–60 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 100–120 km/h
Kulutus 6,8 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 15.800 € (1982)
Edeltäjä Renault 4CV
Seuraaja Renault Twingo
Saman luokan autoja Citroën 2 CV
Fiat 600
Mini
Simca 1000
Trabant P50

Renault 4 syntyi Citroen 2 CV:n kilpailijaksi 1961. Ensin esiteltiin myös halvempi malli Renault R3, mutta pian tuo nimi katosi ja jäljelle jäi R4. Renault 4 tunnettiin Suomessa lempinimellä Tippa-Rellu, joka tulee mainoslauseesta "vain tippa bensaa". Renault 4:n teknisiä uutuuksia olivat rasvausnippojen puuttuminen (lähes kokonaan) ja tehtaan patentoima suljettu jäähdytysjärjestelmä [1].

Rekisteröinti[muokkaa]

R4 -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1969 1978 [2] 1979 1980 1981 1982 1983 1989
Määrä (kpl) 1047 92 29 20 8 9 2 1

Tuonti hiipui 1980-luvun alun uusien varustemääräysten vuoksi. Suomeen tuotiin vuoteen 1983 mennessä kaikkiaan yli 11 000 Renault 4:ää [3]. Loppuvuoteen 1967 mennessä määrä oli noin 4500 kappaletta. [4]
Alkuvuotena 1972 (1-7/72) rekisteröitiin Renault R4 -mallia 335 kpl [5]. Renault 4 -mallia rekisteröitiin Suomessa tammikuussa 1975 86 kpl (sija 25.) [6].

Renault 4

Yleistä[muokkaa]

Renault 4:ää valmistettiin eri lähteiden mukaan joko vuoteen 1992 (varmin tieto), 1993, 1994 tai 1995 (muun muassa ETAIn julkaisemassa kirjassa Renault un siècle de création automobile on maininta rekisteröinneistä vuodelle 1995 saakka) asti, yhteensä 8 135 424 kappaletta. Renault 4:ää valmistettiin jokaisella mantereella, viimeisenä joko Sloveniassa (joulukuuhun 1992 saakka vuodesta 1973 yht. 575960 kpl) tai Marokossa. Renault 4:ää oli tarjolla monena versiona: hatchback (4:lle hengelle), pakettiauto, lava-auto, farmarimalli ja avoauto (sekä rättikatto että "ranta"-auto). Paketti- ja farmarimalleja oli tarjolla kahta pituutta. Iberian niemimaan malleilla oli runsaasti kromattuja osia, mm. puskurit ja sivulistat. Portugalissa käytettiin sisustuskankaita, joita ei muualla Euroopassa nähty ja etuovissa oli jopa kyynärnojat! Kreikassa valmistettiin omaa Renault 4 -versiota verotussyistä, mallinimeltään Farma. Se muistutti Renault 4 (/6) Rodeota.

Suomeenkin Renault 4:ää tuotiin runsaasti. Huippuvuosi oli 1975, jolloin auto oli rekisterissä 7000 kappaleena, kun taas myynnin kannalta paras vuosi oli 1969, jolloin myytiin 1047 autoa. Maahantuonti loppui 80-luvun taitteessa. Suomessa auto sai lempinimen Tipparellu 70-luvun mainoksen ansiosta: "Ei vettä, ei rasvaa, vain tippa bensaa". Mainoslause viittaa moderniin tekniikkaan, suljettuun nestejäähdytykseen ja huoltovapauteen. Suomeen Tipparellua tuotiin perusmallina sekä pieni määrä pakettiautona. Viimeisin listahinta oli 45 477 mk.

R4:ää tuotiin Suomeen kahtena versiona. Exportissa on edessä pehmustetut erillisistuimet ja kahteen osaan taittuva takapenkki. Perusversiossa puolestaan on ns. rättipenkki eli yhtenäiset penkit edessä ja/tai takana, myös taittuvana. Penkeissä on putkikehikko ja istuinosa kangasta, joka on neulottu kumilistaan ja kiinnitetty jousilla penkin runkoon. Ongelmana R4 mallissa oli vetonivelet, jotka alkuperäisissä malleissa olivat avoimia neulalaakeroituja ristikkoniveliä. Suomen olosuhteissa ristokkonivelien kesto oli verraten lyhyt. Vasta vuoden 1975 malleihin tuli suojatut kuulanivelet.

Renault 4L vm 1963
Renault 4 TL
Renault 4 GTL Clan

Koeajo 1962[muokkaa]

Renault 4 L:n istuimet ovat yksinkertaiset, mutta mukavat. Lämpömittari puuttuu ja myöskään polttoainemittaria ei ole (kummallekin on varoitusvalo).

Renault 4 sopii hyvin huonoille teille ja jopa kevyeen maastoajoon, maavara on 20 cm ja pohjapelti on täysin sileä. Kaarreajossa auto kallistelee runsaasti. Ohjauspyörän halkaisija on iso, 40 cm ja kierroksia on 4,6. Ohjaus ei ole kovin tarkka johtuen pyörien suuresta joustoliikkeestä. Ohjaus on myös hieman tunnoton.

Tipparellu on äänekäs, korista kuuluu runsaasti nitinöitä. Melutaso on 94,1 km/h nopeudessa (mittarissa "100 km/h") 89 fonia edessä ja 88 fonia takana. Maantieajossa kaipaa puuttuvaa 4. vaihdetta, 2. ja 3. vaihteen ero on suurehko.

Renault 4:ssä on tehtaan patentoima suljettu jäähdytysjärjestelmä: jäähdytysnestettä ei tarvitse tarkastaa tai vaihtaa, järjestelmässä on paisuntasäiliö, mutta ei hukkaputkea. Nelisylinterisen 747 cm³ rivimoottorin suurin teho on 17,7 kW (DIN, 24 hv, epätarkka SAE-teho 26,5 hv). Vääntömomentti ei tiedossa. Sylinterin mitat ovat 54,5 × 80 mm eli moottori on hyvin pitkäiskuinen.

Vaihteita on kolme, joista 2–3 synkronoitu, ykkönen on synkronoimaton. Koeajovaunu painaa 645 kiloa.

Tekniikan Maailma 7/1962 mittasi Renault R4 L:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 10,7 sekuntia ja 0–80 km/h 30,4 sekuntia. Huippunopeus on vain 96,6 km/t (TM), valmistajan mukaan 105 km/t.

Kulutus oli koeajossa keskimäärin 6,5 litraa /100 km superbensiiniä. Vaihteluväli oli 5,8–7,7 l/100 km. Renault 4 L maksoi Suomessa vuonna 1962 566 000 markkaa.

Kori[muokkaa]

Sisätilat ovat pienet, mutta luokassaan suhteellisen isot. Renault 4 rekisteröitiin vain neljälle. Sisätilat ovat monikäyttöiset. Istuimet ovat mukavat 1968 mallista alkaen, sitä vanhemmissa malleissa olleet putkirunkoiset telttaistuimet on korvattu tavallisilla istuimilla.

Lämpömittaria ei ole ja nopeusmittaria on hankala lukea. Ohjauspyörä on iso, 39,5 cm, kierroksia on 4,5. Poljinten sijainti ei ole hyvä, kaasupoljin on turhan matalalla ja jarrupoljin liian korkealla. Peilien sijoitus on huono.

Ajo-ominaisuudet[muokkaa]

Ajo-ominaisuudet ovat helpot, mutta tehoa on vähän. Soratiellä ajo-ominaisuudet kuitenkin heikkenevät. Liian hidas tuulilasin huuhtomalaite käytännössä pakottaa lähes pysähtymään lätäkköön ajon jälkeen tuulilasin puhdistamiseksi. Jarrut ovat tehokkaat ja kevyet. Auto on sivutuuliherkkä. Taakse on lisätty kallistuksenvaimennin (1968 alkaen), joten R4 ei paljon kallistele.

Tekniikka[muokkaa]

R4-moottorin iskutilavuus on 845 cm³. Sylinterin mitat ovat 58 × 80 mm. Suurin teho on 20 kW /4700 r/min (DIN, 27 hv), epätarkka SAE-teho 22 kW /4700 r/min (SAE, 30 hv). Suurin vääntömomentti 58 Nm /2300 r/min (SAE, 5,9 kpm), nettovääntömomentti (DIN) ei tiedossa. (1968-)

Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu (1968 alkaen). Vaihdevipu on omaperäinen ja sateenvarjotyyppinen.

Vuotta 1968 vanhemmissa malleissa "sateenvarjovaihdekepin" vaihteita oli kolme, joista 2-3 synkronoitu ja ykkönen synkronoimaton. 1962 Renault paransi vaihteistoa siten, että myös ykkönen oli synkronoitu, mutta vaihteita oli vain kolme vuoteen 1967 saakka.

Mittaukset[muokkaa]

Tekniikan Maailma 1/1968 mittasi Renault R4 L:n (20 kW, 675 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 7,1 sekuntia ja 0–80 km/h 20,4 sekuntia. Huippunopeus on TM:n mukaan 111,2 km/h, valmistajan mukaan 110 km/h.

Kulutus vaihtelee 6–7,5 litran välillä /100 km 100-oktaanista bensiiniä.

Auto motor und sport 3/1983 mittasi Renault 4:n (25 kW) kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 33,7 sekuntia. Huippunopeus on 120 km/h. [7]

Vertailu 1967[muokkaa]

Renault 4 Export oli Tekniikan Maailman 19/1967 vertailussa, jossa ei kuitenkaan laitettu autoja paremmuusjärjestykseen. Vertailun muut autot olivat (aakkosjärjestyksessä) Ford Anglia 1200, Škoda 1000 MB de Luxe, Volkswagen 1200 ja Wartburg 1000/353 de Luxe. Renault 4 Export maksoi Suomessa loppuvuonna 1967 7390 markkaa.

Sisätilat ovat melko pienet ja auto rekisteröitiin vain neljälle. Ilmanvaihto toimii hyvin.

Ajo-ominaisuudet ovat aiemmasta kehittyneet (jäykemmät jouset) ja kaarreajo sujuu mainiosti. 4 vaihdetta (aiemman 3:n sijasta). Ohjaus on hyvä. Jousitus toimii miellyttävästi. Moottorin sitkeys on suhteellisen hyvä, muuten suorituskyvyssä on parannettavaa. Huippunopeudeksi TM mittasi 108 km/h. Kulutus on pieni, ryhmän selvästi pienin, 6,9–8,2 l/100 km. [8]

Vertailu 1972[muokkaa]

Renault 4 L voitti Tekniikan Maailman 2/1972 neljän halvan auton vertailun (1./4). Vertailun muut autot olivat 2. Simca 1000, 3. Moskvitsh Elite ja 4. Wartburg 353.

Renault 4:n tilat ovat suhteellisen isot ja auto on monikäyttöinen. Ajo-ominaisuudet ovat helpot ja suuntavakavuus on hyvä. Vaihteisto toimii hyvin. Auto on kuitenkin peltisen ja turvattoman tuntuinen. Kuormitus vaikuttaa huomattavasti jousitukseen ja moottorin toimintaan. Melutaso on turhan korkea ("raaka", 100 km/h 86 dB). Istuimissa on hiostava muoviverhoilu. Kiihtyvyys on heikko, ryhmän heikoin: 0–80 km/h 20,5 sekuntia (20 kW, 660 kg). Kulutus on kiitettävän pieni (ryhmän pienin), 5,8-8,3 l/100 km. [9]

Vertailu 1978[muokkaa]

Renault 4 TL oli Tekniikan Maailman 17/1978 kolmen halvan auton vertailussa. Vertailun muut autot olivat Citroën 2CV 6 ja Mini 1000 SDL.

Istuimet ovat mukavat, mutta pääntukia ei ole (ei muissakaan). Vaihdevipuna on "sateenvarjon kahva". Ikkunat avautuvat liukumalla.

R4-moottorin iskutilavuus on 845 cm³. Suurin teho 25 kW /5000 r/min (34 hv) ja suurin vääntömomentti 57 Nm / 3000 r/min. Edessä ja takana rumpujarrut.

Tekniikan Maailma 17/1978 mittasi Renault 4 TL:n (25 kW, 690 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 7,1 sekuntia, 0–80 km/h 17,9 sekuntia ja 0–100 km/h 37,7 sekuntia. Kulutus on pieni, vertailussa 6,4–6,6 l/100 km.

Renault 4 TL maksoi Suomessa vuonna 1978 33 100 markkaa eli oli ryhmän selvästi kallein. Kalliin hintansa vuoksi Renault ei voittanut vertailua. [10]

Suomessa[muokkaa]

Renault R4 L maksoi Suomessa vuonna 1968 8740 markkaa.

Mitat[muokkaa]

Pituus 3650 mm
Leveys 1480 mm
Korkeus 1500 mm
Akseliväli 2400 mm (vas.)
2440 mm (oik.)
Raideleveys (e/t) 1250 / 1240 mm
Omapaino 675 kg

Korkeus 1500 mm tyhjänä, kuormattuna 1440 mm. Maavara kuormattuna 180 mm. Yllä oleva vm 1968 Renault R4 L.

  • Pituus: 3668 mm
  • Leveys: 1485 mm
  • Korkeus: 1550 mm
  • Akseliväli: 2401 mm
  • Omamassa: 540–715 kg
  • Tavaratila: 250–950 l
  • Polttoainesäiliö: 34 l

Moottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet ym.
0.6 603 cm3
0.7 747 cm3 18 kW (24 hv) –1972
0.8 845 cm3 20 kW (27 hv) @ 4700 r/min 58 Nm @ 2300 r/min SAE 1968
0.8 845 cm3 25 kW (34 hv) @ 5000 r/min 59 Nm @ 2500 r/min 1969–1985
1.1 1108 cm3 45-50 hv 5500r/min 1978–1992
1.0 956 cm3 1986–1992
1.0 1022 cm3 Master- ja Plus 25 -mallit, Kolumbia 1976–1982, 1985–1992
1.3 1289 cm3 Líder-malli, Kolumbia 1990–1992

Mallit[muokkaa]

Renault 4F6
  • L
  • Super
  • Export
  • TL
  • GTL
  • Parisienne
  • Love
  • Plein air (avoauto)
  • JP4 (ranta-avoauto)
  • Jogging
  • Sixties
  • Legend
  • Salü (Jäähyväismalli, tuonti Saksaan päättyi 1989)
  • Savane
  • Clan
  • Bye Bye (viimeiset Euroopassa myydyt mallit, 1000 kpl:n erä)
  • Rodeo (erikoinen avoauto)

Mallikehitys[muokkaa]

  • 1961 Kesäkuu Renault R3 (603 cm3), R4 (747 cm3), R4L (luksus, kuusi ikkunaa sivuilla) sekä pakettiauto esitellään
  • 1962 Pakettiversio esitellään , R 1123 (845 cc. moottori)
  • 1963 Uusi puskuri
  • 1968 Uusi eturitilä
  • 1973 Ympäristöystävällisemmät moottorit
  • 1974 Eturitilän Renault-merkki modernisoituu,uusi vaihteisto,vaihtovirtalaturi.
  • 1975 Turvavyöt eteen, polttoainesäiliö suurenee 28:sta 34:n litraan. Eturitilä muovia, kromilistat katoavat, öljynsuodatin moottoriin.
  • 1976 Etuistuimet ilman selkänojan säätömahdollisuutta, Safari-malli
  • 1977 Turvavyöt edessä rullatoiminnolla. Viisi miljoonaa R4:ää valmistettu
  • 1978 Tuulilasinpyyhkijävipu palautuksella ratin oikealla puolella, takaluukun avaus painettavalla kahvanapilla, pakoputki ei tule enää ulos sivulta. Ilmanottoaukko läpällä muuttuu pelkäksi ritiläksi. GTL-mallissa harmaat muoviosat, sivulistat ja puskurit sekä 1108 cm3 moottori.
  • 1979 Kaksiväriset etuvalot, miljoonamatkamittari, takaturvavyöt
  • 1980 Renault 5 TL:n vanteet GTL-malliin, muissa malleissa 5:n perusmallin vanteet
  • 1981 Kaksinopeuksinen lämpöpuhallin, kojelaudan kytkimien uudelleenasettelu. 5000 kappaleen erikoiserä Jogging, joka on valkoinen sinisine ja raidallisine korinosin, myös rättikatto.
  • 1983 Uusi kojelauta Renault 5:ltä, verhoilu uudistuu. Levyjarrut eteen.
  • 1985 2200 kappaleen sarja 4 Sixties (1108 cm3), sinisenä, keltaisena tai punaisena mustilla korin lisukeosilla ja kahdella kattoluukulla. 845 cm3 moottori poistuu valikoimasta.
  • 1986 Mallistossa C-moottorein varustetut 4 TL Savane (956 cm3) ja 4 GTL Clan (1108 cm3) sekä 4F4 (1108 cm3). Käsijarru lattiassa.
  • 1987 Uudet vanteet
  • 1989 Pakettiautomallin myynti loppuu. Uusitut vanteet ja kapeammat turvavyöt
  • 1992 Joulukuu (1.12.1992): Tuotanto loppuu Ranskassa (?) 1000 kappaleen numeroituun Bye Bye -sarjaan 8.126.200 tuotetun auton ja 31 vuoden jälkeen

Muuta[muokkaa]

Renault R4:sta on kehitetty erikoismalleja, esimerkiksi vuonna 1964 esitelty nelivetoinen Renault 4 Sinpar 4x4.

Kirjallisuutta[muokkaa]

  • Renault un siècle de création automobile (ETAI)
  • La 4L de mon père (ETAI 1995)
  • Album Renault 4 (EPA 1995)
  • Revue technique (ETAI)
  • Renault 4, un losange à toute épreuve (ETAI 2010)
  • Generation 4 L (ETAI 2010)

4L magazine on ranskankielinen harrastelehti, tilattavissa mm. Hommell -kustantajan sivuilta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Tekniikan Maailma 7/1962
  • Tekniikan Maailma 1/1968
  1. Mobilisti 7/2001
  2. Tuulilasi 3/1979
  3. Mobilisti 7/2001, s. 45
  4. Tekniikan Maailma 19/1967, s. 20
  5. Moottoriviesti 9/1972, s. 57
  6. Tuulilasi 4/1975, s. 120
  7. Auto motor und sport 3/1983, s. 70
  8. Tekniikan Maailma 19/1967
  9. Tekniikan Maailma 2/1972
  10. Tekniikan Maailma 17/1978