Renault 4CV

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Renault 4CV
Hino 4CV
Hino 4CV
Renault 4/4
Renault 760
Renault 750
Renault Quintette
Renault 4CV
Valmistaja ja valmistusmaa Renault,
Flag of France.svg.png Ranska, Billancourt
Flag of Japan.svg.png Japani, Hino
Flag of Australia.svg.png Australia, Sydney
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia, Acton
Flag of Spain.svg.png Espanja, Valladolid
Valmistusaika 19471961
Luokka B-segmentti
Kori 4-ovinen sedan
4-ovinen avoauto
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 747–760 cm3
Teho 17 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys n. 30 s (0–80 km/h)
Huippunopeus n. 95 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Renault Juvaquatre
Seuraaja Renault Dauphine
Renault R4
Saman luokan autoja Kuplavolkkari
Panhard Dyna X
Peugeot 203

Renault 4CV oli taloudelliseksi "kansanautoksi" suunniteltu auto, jonka esikuvana toimi lähinnä Kuplavolkkari. 4CV on ensimmäinen ranskalainen auto, jota valmistettiin yli miljoona kappaletta (1 105 547 kpl) vuosina 19471961. Myyntiin tullessa auton lempinimi oli Le moutte de beurre eli voipala. Autoa myytiin huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta 37 000 kappaletta puolessa vuodessa vuonna 1949 ja oli siten Ranskan yleisin auto. Myös Japanilainen Hino Motors Ltd. valmisti 4CV:tä.

4CV oli helposti muunneltavissa kilpa-autoksi ja sillä voitettiin selä Le Mansin 24 tunnin ajot että Mille Miglia. Ensimmäinen yhteistyöprojekti Alpinen ja Renaultin välillä oli legendaarinen Alpine A-110, joka perustui kyseiseen autoon ja jolla voitettiin rallin MM.

Historia[muokkaa]

4CV:n suunnittelivat alunperin Renaultin insinöörit, samana aikana kun saksalaiset olivat miehittäneet Ranskan toisessa maailmansodassa. Tällöin Renaultilla oli tiukat määräykset, että se saa valmistaa vain kuorma-autoja ja armeijakalustoa. Suunnitteluryhmän johtajina oli Fernard Picard, Charles-Edmond Serre ja Jean-Auguste Riolfo. He suunnittelivat pientä, taloudellista autoa sodan jälkeistä taloudellisesti vaikeaa aikaa varten. Ensimmäinen prototyyppi valmistui vuoden 1941 lopulla ja kolmen seuraavan vuoden aikana tehtiin kolme prototyyppiä lisää. Aluksi sylinteritilavuus oli 760 cm³. Päätös 4CV:n valmistamisesta tehtiin 9.11.1945. Tuotantotavoitteeksi asetettiin 300 autoa päivässä, kun ennen sotaa Renault valmisti kaikki mallit yhteensä 250 autoa päivässä. Auto esiteltiin yleisölle vuoden 1946 Pariisin autonäyttelyssä. Tuotannossa oli tuolloin Renaultin malleista vain vanha Juvaquatre. 4CV-mallin tuotantoa varten tehdas osti koneita Yhdysvalloista ja myös suunnitteli itse laitteita tuotannon helpottamiseksi.

Ensimmäiset sarjatuotanto-4CV:t valmistuivat kesälomien jälkeen 1947, kun sarjatuotanto käynnistyi elokuussa 1947. 1948 valmistettiin yli 200 4CV:tä päivässä ja 300 auton päivätuotantoon päästiin 1949. Tammikuussa 1950 valmistui sadastuhannes 4CV, joka arvottiin tehtaan työntekijöiden kesken.

Vuonna 1950 4CV:n sylinteritilavuutta pienennettiin 747 cm³, jotta auto sopisi alle 750-kuutioisten autourheiluluokkaan.

Kori[muokkaa]

Keulan ilme muistutti Peugeot 203:n keulaa. Pituutta 4CV:llä oli vain 363 cm, joka oli 40 cm vähemmän kuin Kuplalla. 4CV painoi 600 kiloa. Monet ensimmäiset 4CV:t oli maalattu keltaiseksi Saksan armeijan Afrika Korpsin värillä, koska maaliaine oli peräisin sen varastoista ja se oli ainoa runsaammin saatavilla oleva maali.

Ulkonäköä muutettiin etusäleikön muutoksilla. Etuovien liukuikkunat korvattiin tuuletusikkunoilla ja alasveivattavilla ruuduilla. 4CV oli meluisa auto. Ohjaus oli kevyt, mutta hidas (4,5 kierrosta). Pitkäiskuinen moottori oli suhteellisen sitkeä. Vaihteita oli kolme. Huippunopeus oli noin 100 km/h.

Koriin ei tehty merkittäviä muutoksia. Keulan listoitus muuttui 1954. 1958 muuttui pyörän vanteiden malli tavanomaiseksi. Takavalojen ja suuntavilkkujen muoto muuttui vuosimallien vaihtuessa.

Vienti[muokkaa]

Vienti alkoi jo kesällä 1948, jolloin alkoi vienti Yhdysvaltoihin. Vuonna 1957 Renault vei Yhdysvaltoihin noin 5000 autoa. 1949 viidennes tuotannosta meni vientiin. Tuontirajoituksia tehdas kiersi perustamalla kokoonpanotehtaita Englantiin, Irlantiin, Belgiaan, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Espanjaan ja Japaniin. Japanissa yhteistyökumppanina oli Hino (Japanissa valmistettiin vuonna 1953 vain 3000 autoa vuodessa).

Ajo-ominaisuudet[muokkaa]

4CV:n ajo-ominaisuudet ovat takamoottoriautolle tyypilliset: se on yliohjautuva ja sivutuulessa suuntavakavuus on huono. Moottorin vaatimaton teho ei kuitenkaan päästä autoa nopeuksiin, jossa epävakaat ajo-ominaisuudet olisivat erityisen hankalia.

Aluksi 4CV:n ohjaus oli hyvin nopea, 2,25 kierrosta. Heikoissa kelioloissa liian nopea ohjaus osoittautui hankalaksi, joten ohjaus muutettiin (liian) hitaaksi, 4,25 ohjauspyörän kierrosta.

Moottorit[muokkaa]

Vaihteistona on kolmivaihteinen manuaali.

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö
0.7 R4 747 cm3 13 kW (17 hv) @ 4000 r/min ? Nm @ ? r/min
0.8 R4 760 cm3 ? kW (? hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 3663 mm
  • Leveys: 1430 mm
  • Korkeus: 1470 mm
  • Omamassa: 600 kg

Lähteet[muokkaa]

  • Tekniikan Maailma 16/1985
  • Moottori 12/2009
  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Renault_4CV-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.