Pontiac Fiero

Pontiac Fiero
Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors Corporation, USA, Michigan, Pontiac
Valmistusaika	1983 – 1988
Luokka	Urheiluauto
Kori	2-ov. notchback coupé 2-ovinen fastback coupé
Suunnittelija	Hulki Aldikacti George Milidrag
Pohjalevy	GM P -pohjalevy
Moottori	R4, V6
Iskutilavuus	2500 – 2800 cm3
Teho	92 – 140 hv
Voimanvälitys	Takaveto
Kiihtyvyys	7,5–10 s (0–100 km/h)
Huippunopeus	200–220 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja	Fiat X1/9 Toyota MR2

Pontiac Fiero kehitettiin 70-luvun lopussa GM:n insinöörien toimesta konseptiauton tapaiseksi urheilulliseksi luonnokseksi, jonka ei koskaan pitänyt tulla tuotantoon. Vuosia myöhemmin yhtiön etsiessä uutta automallia kuluttajien edulliseksi ja taloudelliseksi sunnuntaiautoksi insinöörit päättivät esittellä idean Fierosta. Ajatus oli aikoinaan radikaali, mutta valitsemalla Chevroletin käytössä ollut pieni ja taloudellinen Iron Duke -moottori ideaa alettiin jatkokehittää. Kori muodostui teräskehikosta ja muovista tehdystä ulkokuoresta. Vuonna 1984 ensimmäinen Fiero rullasi täysin uudistetun tehtaan kokoonpanolinjalta. Pontiac Fiero oli Yhdysvaltain ensimmäinen keskimoottoriauto.

Yleistä

Fiero muistetaan mallina, joka yhdessä Volvon kanssa sai ensimmäisenä maailmassa 5 tähteä törmäystesteissä. Vuoden 1984 2,5-litraiseen moottoriin oli kuitenkin jäänyt suunnitteluvirhe, joka öljynvaihtojen laiminlyönnin seurauksena saattoi sytyttää moottoripalon. Fiero GT muistuttaa monilta osin Ferrarin 308 GTSi-mallia, häviten suorituskyvyssä niukasti.

Vuonna 1985 Pontiac esitteli Fierosta GT-mallin, jossa oli parannettu jousitusta, leveämmät renkaat ja uusi V6-moottori, jossa oli 43 hevosvoimaa enemmän kuin alkuperäisessä neljäsylinterisessä, mutta raskasta ohjausta ei vieläkään muutettu.

Vuonna 1986 GT-mallia uudelleen muotoiltiin hieman virtaviivaisuuden parantamiseksi, mutta suorituskyky ja luotettavuus ontui silti pahasti.

Autoista tunnetaan "Pre-88" ja "88" -mallit. Vuoden 1988 malli koki paljon uudistuksia, mm. uudelleensuunnitellun jousituksen, jäähdytetyt jarrulevyt ja sähköinen ohjaustehostin. Käännekohta tapahtui vuoden 1988 puolivälissä kun GM:n johto päätti lopettaa mallin valmistuksen. Autoalan toimittajat uskoivat, että vuosi lisää elinaikaa olisi saanut myynnin nousemaan.

Prototyyppi vuoden 1990 mallista olisi tuonut neljällä nokka-akselilla varustetun 3,4-litraisen DTC-moottorin (Dual Twin Cam). Fieron myynti oli valmistuksen alussa hyvä, mutta kysyntä hiljeni vuosien saatossa - asiakkaat halusivat tehokkaampia moottoreita. {1/1990 V8 Magazine}

Kesällä 2005 Suomessa oli rekisterissä noin 30 kpl Fieroja, joista suurin osa GT-malleja. Ainakin kolme niistä ovat jälkikäteen turboahdettuja.

• 

  1985 Fiero GT

• 

  1985 Fiero GT

• 

  1987 Fiero GT fastback, jossa "fastbackia" on ainoastaan sivusilhuetti. Kori on takaosastaan avoin.

• 

  1988 Fiero Formula, mittaristo

Rekisteröinti

Fiero -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi	1988	1989	1990	1991
Määrä (kpl)	5	6	2	2

Ajo-ominaisuudet

Fiero kulkee vakaasti kaarteissa. Ajettavuus on hyvä.

Kori

Pieni tavaratila on takana. Edessä on jäähdytin sekä vararengas. Keskimoottoriauton painonjakauma on 41/59 %. Kovaääniset on sijoitettu pääntuen sisään.

Mittaukset

Valmistajan mukaan Fiero (67,6 kW, 1123 kg) kiihtyy 0–100 km/h 10,8 sekunnissa.

Tekniikka

• Keskimoottori poikittain asennettuna. 4- tai 5-vaihteinen manuaalivaihteisto tai 3-vaihteinen turbiinilukolla oleva TH125-automaattivaihteisto. Ilmastoinnin, automaattivaihteiston ja jäähdytysnesteen kennot ovat auton keulalla.
• Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, hammastanko-ohjaus ja kallistuksenvakaaja.
• Takana McPherson-tyyppiset tolpat, kolmionmuotoinen alatukivarsi sekä raidetanko pultattuna tekniikan kehikkoon. (1988 myös kallistuksenvakaaja)
• 9,75" levyjarrut kaikilla pyörillä (1988 jäähdytetyt). Käsijarru vaikuttaa takasylintereihin.
• Tavaratila moottorin takana, jossa tilaa esimerkiksi täysikokoiselle lentolaukulle tai golfbägille. Selkänojien takana paikat ja ripustuskoukut esim. puvuntakille.

Moottorit

Iron Duke

Ensimmäinen moottorivaihtoehto oli 2,5-litrainen suora 4-sylinterinen, joka oli jo käytössä Chevroletin pienimmissä malleissa. Moottorissa on kaksi venttiiliä sylinteriä kohden ja venttiilikoneisto toimii työntötangoilla ja keinuvivuilla. Nokka-akseli saa voimansa kampiakselilta ratasvedolla ja nostajat ovat rullapäisiä. Polttoaine syötetään 1-pisteruiskutuksella heti läppärungon luona. Moottorissa on pakokaasujen takaisinkierrätys ja katalysaattori. Sytytysjärjestys on 1-3-4-2. Moottorista on olemassa myös Super Duty -kilpailuversio (pdf 15 MB).

Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö
R4 OHV 8V	Iron Duke	2473 cm3	68 kW (92 hv) @ 4000 r/min	180 Nm @ 2800 r/min

L44 V6

L44 on 2,8-litrainen GM:n 60 asteen V-kulmalla oleva 6-sylinterinen moottori. Moottorissa on kaksi venttiiliä sylinteriä kohden ja venttiilikoneisto koostuu 1,5:1 peltisistä keinuvivuista ja työntötangoista. Nokka-akseli saa voimansa kampiakselilta ketjuvedolla, mutta varsinaista kiristintä ketjulle ei ole. Kampiakselissa 6 kaulaa kiertokangille normaaleista GM:n V-moottoreista poiketen. Polttoaine syötetään kuudella Boschin 15 lbs ruiskusuuttimella imusarjan loppuvaiheilta ECM:n ohjaamana. Moottorissa on pakokaasujen takaisinkierrätys ja katalysaattori. Sytytysjärjestys 1-2-3-4-5-6. Moottoria ei käytetty Fieron kilpaversioissa, mutta viritysopas tunnetaan nimellä 60 degree V6 power manual (pdf 29 MB)

Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö
V6 OHV 12V MPI	L44	2835 cm3	103 kW (140 hp) @ 4500 r/min	220 Nm @ 3600 r/min

Vaihteistot

Automaatit

Kaikki automaattivaihteiset Fierot oli varustettu 3-nopeuksisella TH-125:llä, jossa oli lukittuva momenninmuunnin.

• Automaattivaihteiston perävälitykset:
  • 1984–1986: 3,18 (RPO "F75")
  • 1987–1988: 3,33 (RPO "GX3")

• TH-125:n välityssuhteet:
  • 1.: 2,84
  • 2.: 1,60
  • 3.: 1,00
  • Peruutusvaihde: 2.067

4-vaihteinen manuaali

Kaikki 4-vaihteiset käsivalintaiset vaihteistot valmistettiin Munciessa, Indianassa Allisonin tehtaassa. Vuoden 1984 valmistusmallissa nähtiin kahta eri vaihteistoa: Performance-mallissa oli 4,10 perävälitys ja Economy-mallissa 3,32. V6 1985-mallissa ja osaksi 1986-mallia tuli 4-vaihteisella, jossa perävälitys oli 3,65. Pienempi välityksinen 4,10 4-vaihteinen toi lisää kiihtyvyyttä, mutta uhrasi samalla polttoaine taloudellisuutta.

5-vaihteinen manuaali

Isuzu- ja Muncie (Getrag)- 5-vaihteiset vaihteistot tuli saataville mallista ja varustuksesta riippuen vuonna 1985 alkaen Isuzun vaihteistolla, joka tuli neljä sylinterisiin ja vuonna 1986 tuli Muncie-vaihteisto V6-malleihin. Getrag 282, jota joskus kutsutaan myös nimillä Muncie 282 tai Muncie Getrag 282, koska sen design oli lisensoitu General Motorsille Muncien valmistamista varten (Getrag ei koskaan valmistanut 282:ta). Munchie-vaihdelaatikko on vahvempi vaihteisto, joka oli suunniteltu käytettäväksi tehokkaamman moottorin kuin L44 V6:n kanssa.

Manuaalien välityssuhteet

Vuosi	Malli	Koodi	Perävälitys	1.	2.	3.	4.	5.	Peruutusvaihde
1984	Economy / 4-vaihteinen	MY8	3,32	3,69	1,95	1,24	0,73	—	3,42
1984	Performance / 4-vaihteinen	M19	4,10	3,53	1,95	1,24	0,81	—	3,42
1985	V6 / 4-vaihteinen	M17	3,65	3,31	1,95	1,24	0,81	—	3,42
1985	R4 / 5-vaihteinen	MT2	3,35	3,73	2,04	1,45	1,03	0,74	3,50
1986	V6 / 4-vaihteinen	M17	3,65	3,31	1,95	1,24	0,81	—	3,42
1986	V6 / 5-vaihteinen	MG2	3,61	3,50	2,05	1,38	0,94	0,72	3,41
1988	R4 / 5-vaihteinen	MT2	3,35	3,73	2,04	1,45	1,03	0,74	3,50
1988	V6 / 5-vaihteinen	MG2	3,61	3,50	2,05	1,38	0,94	0,72	3,41

Mitat

• Pituus: 4143 mm
• Leveys: 1753 mm
• Korkeus: 1191 mm
• Akseliväli: 2372 mm
• Raideleveys (e / t): 1482 mm / 1506 mm
• Omamassa: 1176–1244 kg

Mitat (1983 malli)

Pituus	4072 mm
Leveys	1750 mm
Korkeus	1191 mm
Akseliväli	2372 mm
Raideleveys (e / t)	1468 mm / 1492 mm
Omapaino	1123 kg

Lähteet

• Tekniikan Maailma 18/1983 s. 73