Vauxhall Viva

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vauxhall Viva
Vauxhall Viva -logo
Valmistaja ja valmistusmaa General Motors,
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia
Valmistusaika 19631979
Luokka Alempi keskiluokka
Kori 2-ovinen Sedan
2-ovinen Avoauto
3-ovinen Farmari
4-ovinen Sedan
Moottori R4
Iskutilavuus 1057–2279 cm3
Teho 32–82 kW
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys 15–25,2 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 130–170 km/h
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Vauxhall Astra
Saman luokan autoja Opel Kadett
Fiat 124
Ford Escort

Vauxhall Viva on Vauxhallin alemman keskiluokan henkilöautomalli, jota valmistettiin kolmen sukupolven verran vuosina 19631979.

Viva HA (19631966)[muokkaa]

Viva HA

Pääartikkeli: Vauxhall Viva HA

Vauxhall Viva HA oli Vauxhallin ensimmäinen pienehkö auto. Autosta on farmariversio Bedford Beagle sekä myös pakettiautoversio nimeltään Bedford HA.

Viva oli aikanaan edistynyt helppokäyttöisyytensä ansiosta. Sisätilat ovat suhteellisen isot, mutta äänieristys ei ole tyydyttävällä tasolla ja melutaso on korkeahko. Autosta on hyvä näkyvyys ulos. Vaihteisto toimii hyvin, kaikki 4 vaihdetta ovat synkronoituja. Takajousituksena on jäykkä taka-akseli lehtijousin. Jousitus on jäykkä ja lisäksi se nyökkii. Hammastanko-ohjaus on kevyt, mutta myös tunnoton ja hidas. Ohjauspyörä on iso, läpimitta 40,5 cm.

Kanadan alemman keskiluokan autojen markkinoilla Vauxhall Viva oli toiseksi suosituin Kuplavolkkarin jälkeen. Mallia myytiin Kanadassa Pontiacin/Buickin jälleenmyyjien kautta, ja Chevroletin/Oldsmobilen myyjien kautta saatavan mallin nimi oli Envoy Epic.

Viva HB (19661970)[muokkaa]

Viva HB

Pääartikkeli: Vauxhall Viva HB

Vauxhall Viva HB on edeltäjäänsä suurempi ja amerikkalaistyylisemmin muotoiltu Chevrolet Impalan tyyliin. Ruosteenestoa oli parannettu, koska Vauxhall oli ennestään tunnettu herkästä ruostuvuudesta.

Sisätilat ovat takana suuremmat kuin edessä, kuljettajalla on niukasti pääntilaa ja ajoasento on heikohko. 1967 mallin istuinten muoviverhoilu on hiostava, 1970 mallissa istuinverhoilu on miellyttävää kangasta. Ilmanvaihto on huono, sillä ilman poistoventtiili puuttuu korimallista (1967). Takajousituksena on jäykkä taka-akseli kierrejousin. Kalliimmassa Viva 90 de Luxe-mallissa on tehostetut levyjarrut ja voimakkaampi moottori. Kaarreajo-ominaisuudet ovat erinomaiset ja myös suuntavakavuus on hyvä. Ohjaus on tarkka. Jarrut ovat raskaskäyttöiset ja lukkiutuvat herkästi. [1]

Crawford valmisti Vivasta myös avomallia. Suomessa myytiin esimerkiksi mallia Vauxhall Viva 90. Australiassa Vivaa myytiin nimellä Holden Torana HB. Kanadassa Chevroletin/Oldsmobilen myyjät myivät Vivaa nimellä Envoy Epic. Autoa myytiin yhteensä 560 000 kappaletta.

Viva HC (19701979)[muokkaa]

Viva HC

Pääartikkeli: Vauxhall Viva HC

Vauxhall Viva HC on mekaanisesti samanlainen kuin edeltäjänsä HB, muotoilua on kuitenkin uudistettu ja sisustaa saatu laajennettua uusien penkkien ansiosta. Etuistuimissa ei ole pääntukia.

Ajo-ominaisuudet ovat melko hyvät, tosin soratie teettää ajajalla töitä. Takajousitus on epämukavan kova töyssyissä. Vaihdekeppi sijoittuu hieman liikaa oikealle, johtuen valmistusmaan vasemmanpuoleisesta liikenteestä. 2-ovisen mallin takaistuimelle pääsee melko helposti leveiden ovien ansiosta. [2]

Merkittävimmät parannukset ovat uusi kojelauta, istuimet ja kaasupoljin. Ilmanvaihtoa on parannettu ja autossa on ilman poistoventtiili, läpituuletus ja raitisilmasuuttimet. Farmarimalli on puhdaslinjainen. [3]

Auto oli edeltäjänsä tavoin hyvin amerikkalaistyylisesti muotoiltu. Kanadassa mallia myytiin 2.0-litraisella moottorilla nimellä Firenza ilman Vauxhall -nimeä. Autosta on myös coupé-malli Vauxhall Firenza, näitä kahta mallia ei tule sekoittaa toisiinsa. Yhteensä mallia myytiin 640 000 kappaletta, ja se oli viimeinen Vauxhallin täysin itse suunnittelema malli, myöhemmät mallit ovat olleet lähinnä uudelleen nimettyjä Opeleita.

Lähteet[muokkaa]

  1. Tekniikan Maailma 13/1967 ja 13/1970
  2. Tekniikan Maailma 18/1972
  3. Tekniikan Maailma 16/1970