Vauxhall Viva
Vauxhall Viva | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | General Motors, Iso-Britannia |
Valmistusaika | 1963–1979 |
Luokka | Alempi keskiluokka |
Kori | 2-ovinen Sedan 2-ovinen Avoauto 3-ovinen Farmari 4-ovinen Sedan |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 1057–2279 cm3 |
Teho | 32–82 kW |
Voimanvälitys | Takaveto |
Kiihtyvyys | 15–25,2 s (0–100 km/h) |
Huippunopeus | 130–170 km/h |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | |
Seuraaja | Vauxhall Astra |
Saman luokan autoja | Opel Kadett Fiat 124 Ford Escort |
Vauxhall Viva on Vauxhallin alemman keskiluokan henkilöautomalli, jota valmistettiin kolmen sukupolven verran vuosina 1963–1979.
Sisällysluettelo
Viva HA (1963–1966)[muokkaa]
Pääartikkeli: Vauxhall Viva HA
Vauxhall Viva HA oli Vauxhallin ensimmäinen varsinainen askel pienempien autojen markkinoille. Autosta on myös pakettiautoversio nimeltään Bedford HA. Autosta on myös farmariversio, jonka nimi on Bedford Beagle. Viva oli aikanaan edistynyt kevyen painonsa, helppokäyttöisyytensä, hyvän vaihteistonsa, kevyen ohjauksen ja hyvän kytkinpolkimen ansiosta. Autosta on hyvä näkyvyys ulos ja suorituskykykin on verrattain hyvä. Mallia myytiin Kanadassa Pontiacin/Buickin jälleenmyyjien kautta, ja Chevroletin/Oldsmobilen myyjien kautta saatavan mallin nimi oli Envoy Epic. Auto oli toiseksi suosituin Kuplavolkkarin jälkeen Kanadan alemman keskiluokan autojen markkinoilla.
Viva HB (1966–1970)[muokkaa]
Pääartikkeli: Vauxhall Viva HB
Vauxhall Viva HB on edeltäjäänsä suurempi ja amerikkalaistyylisemmin muotoiltu Chevrolet Impalan tyyliin. Suuri edistysaskel oli mallin ruosteenesto, koska Vauxhall oli ennestään tunnettu suuresta ruostuvuudesta.
Sisätilat ovat takana suuremmat kuin edessä. Istuinten muoviverhoilu on hiostava. Ilmanvaihto on huono, sillä ilman poistoventtiili puuttuu korimallista. Takajousituksena on jäykkä taka-akseli kierrejousin. Kalliimmassa Viva 90 de Luxe-mallissa on tehostetut levyjarrut ja voimakkaampi moottori. Kaarreajo-ominaisuudet ovat erinomaiset. Ohjaus on tarkka. [1]
Crawford valmisti Vivasta myös avomallia. Suomessa myytiin esimerkiksi mallia Vauxhall Viva 90. Australiassa Vivaa myytiin nimellä Holden Torana HB. Kanadassa Chevroletin/Oldsmobilen myyjät myivät Vivaa nimellä Envoy Epic. Autoa myytiin yhteensä 560 000 kappaletta.
Viva HC (1970–1979)[muokkaa]
Pääartikkeli: Vauxhall Viva HC
Vauxhall Viva HC on mekaanisesti samanlainen kuin edeltäjänsä HB, muotoilua on kuitenkin uudistettu ja sisustaa saatu laajennettua uusien penkkien ansiosta. Kanadassa mallia myytiin 2.0 -litraisella moottorilla nimellä Firenza ilman Vauxhall -nimeä. Autosta on myös coupé malli nimeltään Vauxhall Firenza, näitä kahta mallia ei tule sekoittaa toisiinsa.
Merkittävimmät parannukset ovat uusi kojelauta, istuimet ja kaasupoljin. Ilmanvaihtoa on parannettu ja autossa on ilman poistoventtiili, läpituuletus ja raitisilmasuuttimet. Farmarimalli on puhdaslinjainen. [2]
Auto oli edeltäjänsä tavoin hyvin Amerikkalaistyylisesti muotoiltu. Yhteensä mallia myytiin 640 000 kappaletta, ja se oli viimeinen Vauxhallin täysin itse suunnittelema malli, myöhemmät mallit ovat olleet lähinnä uudelleen nimettyjä Opeleita.