Toyota Hilux
Toyota Hilux | |
---|---|
![]() | |
Valmistaja ja valmistusmaa | Toyota Motor Corporation, ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Valmistusaika | 1968– |
Luokka | Kevyt hyötyajoneuvo |
Kori | 2 / 4-ovinen lava-auto |
Moottori | R4, V6 |
Iskutilavuus | 1500–3000 cm3 |
Teho | 55–112 kW |
Voimanvälitys | Takaveto, neliveto |
Kiihtyvyys | |
Huippunopeus | |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | Toyopet / Toyota (Light) Stout Hino / Toyota Briska |
Seuraaja | |
Saman luokan autoja |
Hilux on japanilaisen Toyota-konsernin vuodesta 1968 lähtien valmistama kevyiden hyötyajoneuvojen mallisarja.
Sisällysluettelo
- 1 Yleistä
- 2 1. sukupolvi, 10-sarja (1968 – 1972)
- 3 2. sukupolvi, 20-sarja (1972 – 1978)
- 4 3. sukupolvi, 30- / 40-sarja (1978 – 1983)
- 5 4. sukupolvi, 50- / 60- / 70-sarja (1983 – 1988)
- 6 5. sukupolvi, 80- / 90- / 100- / 110-sarja (1988 – 1997)
- 7 6. sukupolvi, 140- / 150- / 160- / 170-sarja (1997 – 2005)
- 8 7. sukupolvi, AN10- / AN20- / AN30-sarja (2005 – 2015)
- 9 8. sukupolvi, AN120- / AN130-sarja (2015 – )
- 10 Lähteet
Yleistä[muokkaa]
Valmistushistoriansa aikana, ja markkina-alueesta riippuen, mallinen kirjoitusmuotona on ollut myös mm. HiLux tai Hi-Lux. Mallinimellä haluttiin luoda mielikuva vähemmän karusta työkoneesta, jollaisia monet kevyetkin hyötyajoneuvot vielä 1960-luvun lopulla olivat.
Hiluxin toinen edeltäjä, Light Stout, oli varustettu etupyörien erillisripustuksella ja kierrejousilla, joten se oli ajettavuudeltaan hieman henkilöautomaisempi. Täten mallinimelle löytyi myös katetta. Kantavuudeltaan Hilux sijoittuu ns. tonniluokkaan.
Hilux toimitetaan tehdasvalmiilla lavalla tai ohjaamo-alustana. Erillinen tikapuurunko mahdollistaa monien erilaisten päällirakenteiden toteutuksen kohtuullisen helposti ja edullisesti. Ohjaamo on ollut eri versioissa 2-ovinen perus- tai jatkettu ohjaamo tai 4-ovinen miehistöohjaamo.
Hilux sai alkunsa, kun Toyotan silloisen Stout-lava-autosarjan kevyin versio, RK43 eli Light Stout erotettiin omaksi Hilux-nimiseksi mallikseen. Hiluxin toinen sukuhaara juontaa Hino Motors -yhtiön valmistamaan FH-sarjaan. Toyotan ja Hinon fuusioon vuonna 1968 johtanut yhteistyö oli aloitettu vuonna 1966. Tuolloin yhtiöiden väliseksi työnjaoksi määriteltiin, että Hino keskittyisi raskaisiin hyötyajoneuvoihin ja kevyet ja keskiraskaat mallit valmistettaisiin Toyotan nimellä. Näin Hinon kevyestä FH-sarjan lava-autosta tuli vuonna 1967 Toyota GY10, markkinanimeltään Briska. Vuonna 1968 tämän mallin valmistus lopetettiin ja uusi Hilux otti sen paikan.
Vuonna 2018 Hilux vietti 50-vuotisjuhlaansa. Siihen astisten seitsemän sukupolvensa aikana autoa on myyty yli 16 miljoonaa kappaletta, yli 180 maassa.[4]
1. sukupolvi, 10-sarja (1968 – 1972)[muokkaa]
Pääartikkeli: Toyota Hilux (N10)
Ensimmäisen sukupolven Hiluxien valmistus alkoi marraskuussa 1968. Malli oli arkkitehtuuriltaan suoraa jatkumoa vuoteen 1967 asti valmistetulle kompaktille Toyota Briskalle, johon oli yhdistetty joitain piirteitä raskaamman Toyota Stoutin lyhytakselivälisestä versiosta. Mallin valmistuksesta vastasi Hino Motors.
2. sukupolvi, 20-sarja (1972 – 1978)[muokkaa]
Pääartikkeli: Toyota Hilux (N20)
Toisen sukupolven autot tulivat myyntiin toukokuusta 1972 alkaen. Uuden version ohjaamoa oli kehitetty ja keula sai uudet muodot. Vuonna 1975 malli sai kasvojenkohotuksen ja tämän version myötä alkoi Hiluxien tuonti Suomeen. Malli oli edelleen tarjolla ainoastaan bensiinimoottorisena. Koko toisen sukupolven valmistuksen ajan tarjolla oli 1600-kuutioinen moottori, jonka rinnalle lisättiin vuonna 1974 2-litrainen versio.
3. sukupolvi, 30- / 40-sarja (1978 – 1983)[muokkaa]
Pääartikkeli: Toyota HiLux (N30/N40)
Kolmas sukupolvi tuli myyntiin syyskuussa 1978. Ulkonäöltä mallimuutoksen tunnistaa auton keulasta, jossa pariajovalot olivat vaihtuneet 7-tuumaisiin pyöreisiin umpioihin. Joulukuussa 1979 malli sai moottoripalettiinsa 2,2-litraisen dieselversion, jonka myötä Hiluxien tuonti isossa mittakaavassa länsi-Euroopan markkinoille käynnistyi. Samana vuonna valikoimaan lisättiin 4WD-versio, jonka sai kuitenkin ainoastaan bensiinimoottorilla. Vuoden 1981 kasvojenkohotuksen yhteydessä Hiluxin ajovalot vaihtuivat neliskulmaisiksi ja dieselmoottoria alettiin tarjoamaan myös 4WD:n keulalle. Mallipalettiin lisättiin neliovinen, viiden hengen Double Cab.
4. sukupolvi, 50- / 60- / 70-sarja (1983 – 1988)[muokkaa]
Pääartikkeli: Toyota HiLux mk4
Neljännen sukupolven Hilux tuli myyntiin syksyllä 1983. Viiden hengen versio tuli myyntiin myös Länsi-Euroopassa. Toinen uusi koriversio on jatkettu ohjaamo, markkinanimeltään Xtra Cab, jossa istuimien takana on avointa tilaa tavaroille. Vuonna 1986 4WD:n jäykkä etuakseli vaihtui etupyörien erillisripustukseen. Hiluxin nelivetomalliin perustuva Toyota 4Runner (N60) tuli markkinoille Pohjois-Amerikassa mallivuoden 1984 puolivälissä.
5. sukupolvi, 80- / 90- / 100- / 110-sarja (1988 – 1997)[muokkaa]
Pääartikkeli: Toyota HiLux mk5
Viidennen sukupolven Hilux tuli myyntiin syyskuussa 1988. Xtra Cab -ohjaamon pituutta kasvatettiin, ja sinne asennettiin jollain markkina-alueilla pienet taitettavat istuimet, tilapäistä matkustamista varten. Vuodesta 1989 vuoteen 1996, Euroopassa myytävät Hiluxit valmistettiin Volkswagenin Hannoverin tehtaalla. Noin puolet autoista myytiin Toyotan maahantuonti- ja edustajaverkkojen kautta ja toinen puoli VW:n organisaation kautta nimellä Volkswagen Taro.
6. sukupolvi, 140- / 150- / 160- / 170-sarja (1997 – 2005)[muokkaa]
Pääartikkeli: Toyota Hilux (N140/N150/N160/N170) Pääartikkeli: Toyota HiLux (N50/N60/N70) Pääartikkeli: Toyota HiLux (N80/N90/N100/N110)
Kuudennen sukupolven Hilux-mallisto oli eri moottori- ja ohjaamoversioineen maailmanlaajuisesti kaikkein laajin. Suomen markkinoilla ei juurikaan bensiinimoottorisia versioita mennyt kaupaksi, vaan myynti keskittyi dieseleihin. Tämän sukupolven autot olivat viimeiset Japanissa valmistetut Hiluxit.
7. sukupolvi, AN10- / AN20- / AN30-sarja (2005 – 2015)[muokkaa]
Pääartikkeli: Toyota Hilux (AN10/AN20/AN30)
Seitsemännen sukupolven Hiluxit, jotka tuotiin Euroopan markkinoille, valmistettiin Toyotan Thaimaan- ja Etelä-Afrikan tehtailla. Eurooppaan tuotiin ainoastaan dieselmoottorisia versioita, näiden mallikoodin alkumerkit ovat KUN2. Toyota-konsernin yhtenäistämisstrategian mukaisesti eri Hilux-versioilla on myös IMV-koodi ("Innovative International Multi-purpose Vehicle"). Tämän strategian alla tietyt Toyotan SUV:t ja tila-autot jakavat saman alustarakenteen.
8. sukupolvi, AN120- / AN130-sarja (2015 – )[muokkaa]
Pääartikkeli: Toyota Hilux (AN120/AN130)
Kahdeksannen sukupolven Hiluxien Euroopan versiot esiteltiin yleisölle vuoden 2016 keväällä pidetyssä Geneven autonäyttelyssä [5]. Ohjaamoversioita on edelleen kolme ja varustetasoja Suomen markkinoilla neljä. TruckMasters OX on Suomessa Hiluxin perustalle, lähinnä veroteknisistä syistä, toteutettu kevyt kuorma-auto, jonka kantavuus on vakio-Hiluxeja suurempi ja kokonaispaino ylittää 3500 kg:n rajan.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Hino's Milestones – Hino Global, Viitattu: 15. syyskuu 2018.
- ↑ Tahara Plant – Toyota Global, Viitattu: 15. syyskuu 2018.
- ↑ 3,00 3,01 3,02 3,03 3,04 3,05 3,06 3,07 3,08 3,09 3,10 3,11 Affordable car parts for TOYOTA HILUX Pick-up – AUTODOC, Viitattu: 15. syyskuu 2018.
- ↑ Hilux Milestones – Toyota Global Newsroom, 21. maaliskuu 2018. Viitattu: 22. syyskuu 2018.
- ↑ Antti Hentinen: Maistiainen: paras Toyota Hilux ikinä – Moottori, 28. toukokuu 2016. Viitattu: 21. syyskuu 2018.
![]() | |
---|---|
Myynnissä olevat |
Aygo • Camry • C-HR • Corolla • Dyna • GR Supra • GT86 • Highlander • Hilux • Land Cruiser • Prius • Prius+ • Prius Plug-in Hybrid • Proace • RAV4 • Yaris |
Myynti tai valmistus päättynyt |
Auris • Avensis • Urban Cruiser • Hiace • iQ • Yaris Verso • Verso-S • Verso • Corolla Verso • Avensis Verso • Celica • Starlet • Paseo • Corolla Tercel 4WD • Picnic • Previa • Carina • MR2 • Carina E • 4Runner • Model F • LiteAce • Tercel 4WD • Carina II • Supra • Tercel • Corona • Corona Mark II • Cressida • Crown • Mark II • 1000 |