Rover 75 (1949)
| Rover 75 Rover P4 | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Rover,  Iso-Britannia
|
| Valmistusaika | 1949–1959 |
| Luokka | D-segmentti |
| Kori | 4-ovinen Sedan |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R6 |
| Iskutilavuus | 2103 cm³ |
| Teho | 56 kW |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | ? (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 140 km/h |
| Kulutus | 9–11 l/100 km |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | 25.600 € (1953, v. 2014 kerroin) |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | Opel Olympia Rekord Citroën Berline 11 |
Rover 75 on vuosina 1949–1959 valmistettu keskikokoinen auto. Kori on neliovinen sedan, jossa takaovet on saranoitu takaa eli ne ovat niin sanottuja kaappariovia. 75-malli on myös vuosina 1998–2005 valmistettu Rover, tämä artikkeli käsittelee vanhempaa Roveria.
Rover 75 (Rover P4) esiteltiin syyskuun 23. päivä 1949. Tuotannon alkaessa se oli Roverin ainoa henkilöautomalli. Korimallin tunnus oli P4 ja se korvasi vanhan P3-korisen mallin. Maskin erikoispiirre oli kolmas lamppu keskellä maskia, niin sanottu kykloopin silmä.
Rover 75-mallia valmistettiin vuosina 1949-54 33.267 yksilöä ja 1955-1959 9.974 yksilöä.
Sisällysluettelo
Suomessa[muokkaa]
Rover 75-autoja tuotiin Suomeen vuonna 1952 suhteellisen runsaasti (TM 10/1953) ja eräs yksilö päätyi Tekniikan Maailma-lehden päätoimittaja Rauno Toivoselle (jutun kirjoittanut RT), joka oli koeajon aikaan ajanut jo vuoden ajan Roverillaan. Hänen arvionsa oli vaunusta myönteinen, sitä vastoin hänen kokemustensa mukaan vaunun huolto Suomessa oli ollut hutiloitua ja osin huolimatonta.
Rover 75:n maahantuonnin aloitti Suomen Autoteollisuus-niminen yritys vuoden 1948 Iso-Britannian teollisuusnäyttelyn jälkeen. Vuosina 1949-51 tuontilupia myönnettiin 250 Roverille, luvussa mukana ovat myös Land Rover-maastoautot. Olympiavuodeksi 1952 myönnettiin länsiautoille runsaasti tuontilupia. GM, Ford ja Rover saivat kukin luvan 1000 auton tuontiin. Tilattu määrä 1000 Roveria oli todella iso osa tehtaan koko tuotannosta, 1950 valmistui 5250 yksilöä ja 1951 10279 autoa. Rover pystyi toimittamaan Suomeen 801 Rover 75 (P4)-mallia, joka oli peräti 13,9 % vuoden 1952 P4-tuotannosta (5768 yksilöä).
Rover 75 maksoi Suomessa vuonna 1953 noin 800.000 markkaa, joka on vuoden 2014 rahana 25.600 euroa (kerroin 0,0320).
Kori[muokkaa]
Sisustuksen ylellinen varustus on edessä ja takana alaslaskettavat kyynärnojat. Sisätilat ovat ylelliset. Istuinten verhoilu on Connolly-nahkaa, muu verhoilu on plyysiä. Sekä edessä että takana on keskikyynärtuki. Kyynärnojat ylhäällä Roveriin mahtuu kolme matkustajaa eteen ja kolme taakse eli yhteensä kuusi.
Tavaratila on melko iso, mutta lattialle sijoitettu vararengas vie tilasta ison osan.
Vaunu on melko äänetön, äänieristys on varsin tehokas. Tehostamaton ohjaus on kuitenkin raskas. Yksinajoa varten kuljettajan puoleiset jouset olivat hieman jäykempiä kuin toisen puolen jouset.
Suomessa vaunu rekisteröitiin viidelle, mutta valmistusmaa Englannissa kuudelle.
Moottoriöljyn määrän voi tarkistaa polttoainemittarin näytöstä painamalla nappia. Hansikaslokero on lukittava. Varusteita ovat mm. putkiradio, peruutusvalo ja jalopuukehyksinen työkalusarja (etuistuimen alla). Pyöränmutterien avain on patentoitu. [1]
Moottori[muokkaa]
Moottori on tavanomainen nelitahtinen kuusisylinterinen rivimoottori. Iskutilavuus on 2103 cm³. Suurin teho 56 kW, tehonormi ei tiedossa (75 britti-hv eli 76 hv). Automalli on nimetty valmistusmaassaan käytetyn tehonormin luvun mukaan. Puristussuhde on 7,25 (TM), vuosimallissa 1950 7,5:1 (Moottori 6/2007). Vääntömomenttia ei ilmoitettu. Öljynvaihtoväli on 5000 kilometriä.
Moottorin erikoisuus on sen F-tyyppinen kansi. Imuventtiili on sylinterikannessa palotilan yläpuolella ja pakoventtiili sylinterilohkossa viistoon alaspäin. Englanniksi rakenne on IOE (inlet over exhaust). Pyörteisyys on hyvä johtuen palotilan muodosta ja viistolakisesta männästä. Moottori käy tarvittaessa varsin alhaisen oktaaniluvun bensiinillä tehokkaan palamisen ansiosta. Moottori on hiljainen, käynti tasainen ja se vääntää tasaisesti. Huollontarve on vähäinen. Sekaventtiilikansia ei kuitenkaan käytetä enää nykyään, koska moottorityypin haittoina ovat iso koko ja painavuus sekä kalleus.
Vaihteisto[muokkaa]
Vaihteisto on täysin synkronoitu, mikä oli hyvin edistyksellistä vuonna 1952 (TM 10/1953). Kuitenkin aiemman vuosimallin 1950 vaihteiston ykkönen on synkronoimaton, 2-4 synkronoituja [2]. Vaihteiston erikoisuus on vapaakytkin.
Mittaukset[muokkaa]
Kulutus on noin 11 litraa 100 kilometrillä, hyvissä olosuhteissa pääsee 9 litraan /100 km (TM). Huippunopeus on 140 km/t.
Mitat[muokkaa]
| Pituus | 458 cm |
| Leveys | 167 cm |
| Korkeus | 161 cm |
| Akseliväli | 282 cm |
| Raideleveys (e / t) | 132 cm/131 cm |
| Maavara | 181 mm |
| Polttoainesäiliö | 52 L |
| Omapaino | 1490 kg |
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 10/1953, sivut 242-243 (1,7 sivua)
- Moottori 6/2007, sivut 76-81
