Plymouth Barracuda mk1

Plymouth Barracuda
Valmistaja ja valmistusmaa	Plymouth, Yhdysvallat
Valmistusaika	1964–1966
Luokka
Kori	2-ovinen coupe
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori	R6, V8
Iskutilavuus
Teho	145–235 hv
Voimanvälitys	takaveto
Kiihtyvyys	8– s (0–96 km/h)
Huippunopeus	–176 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja	Plymouth Barracuda mk2
Saman luokan autoja

Vuoden 1964 puolivälissä Plymouth toi markkinoille Valiant-mallin fastback-version, jonka nimeksi annettiin Barracuda. Vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä asiakkaat alkoivat olla yhä kiinnostuneempia kompaktikokoisista urheilullisista autoista, joten Plymouth päätti vastata haasteeseen. Sekä urheilullisuus, kompakti koko ja fastback-profiili olivat tuolloin muotia ja noin puolessa vuodessa Barracudaa myytiin liki 25.000 yksilöä. Seuraavana vuonna 1965 Barracuda erotettiin omaksi mallikseen Valiantin parista ja 1965 Barracudaa saatiin kaupaksi jo lähes 65.000 kappaletta, enemmän kuin minkään Valiant-mallin myyntimäärä.

Esittely 1966

90° V8, 4490 cm³, sylinterin mitat 92,20 x 84,07 mm. Nettoteho ei tiedossa, liioitteleva SAE-bruttoteho 175 kW (238 hv) /5200, vääntömomentti 379 Nm (SAE-brutto, 38,7 kpm, nettovääntömomentti ei tiedossa). V8-moottori on voimakas ja sitkeä, mutta myös meluisa. Vaihteisto on nelinopeuksinen manuaali. Vaihdekeppi on lattiassa. Vaihteisto toimii erinomaisesti.

Suuntavakavuus on hyvä 150 km/t nopeuteen asti. Turvallista on ajaa vielä 180 km/t nopeudessa, toimittaja MK ajoi suurimmillaan 215 km/t nopeutta. Tosin nopeassa ajossa vaunu on tuuliherkkä. Ohjaus on liian hidas nopeaan autoon, ohjauspyörän kierroksia kertyy peräti 6. Ohjaus on myös tunnoton. Erikoistilauksesta on saatavissa nopeampi ohjaus sekä ohjaustehostin (3,5 ohjauspyörän kierrosta).

Ongelmia ajossa aiheuttaa urheiluautoon sopimaton takajousitus, jäykkä taka-akseli ja lehtijouset, ilman reaktiotankoa. Voimakkaissa kiihdytyksissä sekä kuopissa akseli kiertyy, hyppelee ja menettää otteensa tienpinnasta. Leveät vyörenkaat ja tehokkaat jarrut sopivat kyllä nopeaan maantieajoon. Tosin jarrutettaessa taka-akseli on jälleen ongelmallinen, takapyörien lukkiintuessa akseli heiluu sivusuunnassa.

Etuistuimissa on vain etäisyyden säätö, selkänojien kaltevuutta ei voi säätää. Istuimet ovat kyllä mukavia, joskin verhoilu on tekonahkaa. Mittarit ovat pyöreitä ja helppolukuisia.

Polttoainesäiliö on turhan pieni. Kiihtyvyys 0-400 metriä 16,2 sekuntia. Kulutus oli koeajolenkillä "vain" 18 litraa /100 km.

TM-lehti 17/1966 esitteli Barracuda S:n ilman Plymouthin merkkinimeä.

• 

Yleistä

´65 Barracudan voimanlähteenä toimi 225 kuutiotuumainen kuusisylinterinen rivimoottori, joka tuotti 145 SAE-bruttohevosvoimaa ja auto liikkuikin varsin ripeästi. Urheilulliseen autoon oli tarjolla voimakkaampi 273 kuutiotuumainen V8, joka tuotti 180 hevosvoimaa. Parasta oli kuitenkin erityinen Formula S-varustepaketti, jossa oli tehokkaampi V8-moottori (ks. edellä esittely), nelivaihteinen manuaalivaihteisto maineikkaalla Hurstin shifterillä, sekä jäykkä jousitus, tehokas iskunvaimennus, leveät renkaat, erikoisraidoitus ja tietenkin Formula S-merkit. Tällaisellakin varustuksella hinta Yhdysvalloissa pysyi alle 3400 dollarin, joten sitä voitaneen kutsua edulliseksi tarjoukseksi. Kaikkia varusteita ei tietenkän sisällytetty Formula S-pakettiin, vaan lisävarustelistallekin jätettiin erinäisiä tarpeellisia tarvikkeita. Lisähintaa maksamalla sai esim. ohjaustehostimen ja levyjarrut eteen. Ohjaustehostin oli sikälikin hyvä lisävaruste, että se myös vähensi ohjauspyörän kierrokset kolmeen ja puoleen.

Plymouth Barracuda sai runsaasti kiitosta ajo-ominaisuuksistaan myös tunnetusti kriittisiltä autolehdiltä, joskin ongelmiakin oli: hidas ohjaus, taka-akselin alkeellisuus nopeaan ajoon sekä tuuliherkkyys nopeassa ajossa. Barracudaa siis pidettiin sikäli poikkeuksellisena 60- luvun Detroitin tuotteena, että siinä nopean ajon hyvät ajo-ominaisuudet eivät samalla heikentäneet ajomukavuutta. Barracuda oli siis suorituskykyinen ja mukava ajettava pitkilläkin matkoilla, minkä lisäksi se oli suhteellisen tilava. Viisikin ihmistä kulki varsin mukavasti ja neljä ihmistä erittäin mukavasti. Jos autossa oli kyydissä ainoastaan kaksi ihmistä, mahtui autoon matkatavaroita melko paljon.

Barracuda oli monikäyttöinen ja erilaisiin tarkoituksin sopiva auto. Suorituskyvystäkään Barracudaa ei siis tarvinnut moittia. 235-hevosvoimainen (SAE brutto) V8-malli kiihtyi nollasta kuuteenkymmeneen mailiin (n. 96 km/t) tasan 8 sekunnissa. Neljännesmailin taittamiseen kului vain kuusitoista sekuntia ja huippunopeudeksi mitattiin 110 mp/h, eli 176 kilometriä tunnissa. Erinomaisiin kiihtyvyysaikoihin vaikutti lyhyt 3,55:1 perävälitys ja "Sure-Grip" tasauspyörästön lukkoa.

Vuonna 1966 auton hinta nousi ja samalla myyntimäärä putosi melko rajusti, joten uutuudenviehätys oli ilmeisesti mennyt ohi. Mitään suurempia muutoksia Barracudaan ei tehty vuosimallista toiseen siirryttäessä, joskin etusäleikköä ja muita ulkoisia koristuksia sormeiltiin. Vuonna 1966 vinyylikatto tuli lisävarusteeksi.

Lähteet

• Tekniikan Maailma 17/1966