Jensen-Healey

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jensen-Healey
Jensen-Healey etu.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Jensen Motors,
Flag of the United Kingdom.svg.png UK, Englanti,
West Bromwich
Valmistusaika 19721975
Luokka Urheiluauto
Kori 2-ovinen roadster
Suunnittelija Donald Healey
William Towns [1]
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 2000 cm3
Teho 144 hv
Voimanvälitys takaveto
Kiihtyvyys 8,7 s (0-97 km/h)
Huippunopeus 193 km/h
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja Triumph TR6

Jensen-Healey on avomallinen urheiluauto, jota valmistettiin vuosina 19721976. Neljän vuoden aikana tätä mallia valmistettiin West Bromwichin tehtaalla n. 10 000 kappaletta, joten se on Jensenin malleista eniten valmistettu.

Historia[muokkaa]

Jensen-Healey syntyi useamman tekijän summana. Donald Healey Motor Company ja Austin Motor Company olivat vuonna 1952 perustaneet yhteisyrityksen, joka valmisti Austin-Healey-urheiluautoja. Autot olivat Donald Healeyn suunnittelemia ja niiden korit valmisti Jensen Motors. Tämä yhteistyö tuli päätökseen vuonna 1967, kun Jaguarin ja BMC:n fuusion myötä vuotta aiemmin syntynyt BMH päätti lopettaa vuodesta 1959 lähtien valmistetun Austin-Healey 3000:n valmistuksen. Vuosien 1968–69 aikana Donald Healey teki luonnostelmia Austin-Healeyn seuraajaksi ja koska Austin-yhteistyö oli päättynyt, hänen suunnitelmansa perustuivat Vauxhallin uuden 2-litraisen rivinelosen ympärille.

USA:n länsirannikon vähäsateisessa ja leudossa ilmastossa ja rennossa ilmapiirissä brittiläiset roadsterit olivat hyvin suosittuja. Norjalaissyntyisen Kjell Qvalen kalifornialainen organisaatio oli ollut Austin-Healyjen suurin edustaja ja mallin valmistuksen lopettaminen aiheutti sille merkittävän liikevaihdon laskun ja tulojen vähenemisen. Healeyn, Jensenin ja Qvalen intressit yhdistyivät ja uutta mallia alettiin suunnittelemaan Donald Healyn luonnosten pohjalta. Vuonna 1970 Qvale osti Jensen Motorsin omistukseensa, jolloin hän pystyi vaikuttamaan siihen, millainen autosta tulisi. Lopulliset muodot korille antoi suunnittelija William Towns.[1]

Ongelmat[muokkaa]

Kun korin muodoista oli Qvalen ja Healeyn välillä päästy yhteisymmärrykseen, alkoi siihen soveliaan tekniikan etsiminen. Alkuperäisten luonnosten mukainen Vauxhall-moottori olisi USA:n kiristyneiden päästömääräysten mukaiseksi kuristettuna jäänyt urheiluauton moottorina hengettömäksi ja oli siten hylättävä. Neuvotteluja käytiin ja eri vaihtoehtoja punnittiin, mutta hanke ei edennyt. Yksi moottori oli liian kallis, toinen liian painava, jokin oli liian korkea jo lukkoon lyötyihin korin muotoihin ja kun sopivaksi paketiksi osoittautui BMW 2002:ssa käytössä ollut 2-litrainen M10-rivinelonen, niitä ei olisi saatu suunniteltua tuotantoa vastaavaa määrää. Sattuman kautta Jensen-Healeyn moottoriksi järjestyi Lotuksen uusi 2-litrainen 907-rivinelonen. Kun sopiva moottori oli löytynyt, piti etsiä vaihteisto joka sopisi moottorin luonteeseen, olisi sopivan hintainen ja niitä olisi saatavilla kaavailtu määrä. Tähän tehtävään valikoitui Sunbeam Alpinessa käytössä ollut 4-portainen manuaali.

Jensen-Healeyn synnyttämiseen oli käytetty rahaa, aikaa ja vaivaa lähes neljä vuotta ja mallin ensiesiintymisen piti tapahtua Earls Court Motor Showssa lokakuussa 1971. Britannian autoteollisuutta vaivanneiden työtaistelujen ja tuotantoseisokkien takia osa komponenttitoimittajista ei pystynyt täyttämään sopimustaan vaaditussa aikataulussa ja mallin esittely venyi maaliskuussa 1972 pidettyyn Geneven autonäyttelyyyn.

Jensen-Healeyn lopputestausohjelma oli vielä tekemättä, kun malli tuli tuotantoon. Koska auto oli suunniteltu massatuotantoon, Jensenille oli rakennettu tätä varten tuotantolinja ja palkattu lisää työvoimaa. Koska talo oli tähän asti toiminut käsityövaltaisesti, uusien työtapojen opettelu oli vanhemmille työntekijöille jopa vastenmielistä. Tehtaan sisällä välit uudemman ja talossa pitkään olleiden työntekijöiden välillä olivat jännittyneet ja saattoivat jopa nousta yhteenottojen asteelle. Taustalla leijui jatkuva ammatiliittojen aiheuttama paine ja lakonuhkat, jotka nakersivat työmoraalia ja hidastivat tuotantoa.

Jensen-Healeyn alkupään tuotannon autot kärsivät vakavista laatuongelmista. Niissä esiintyi surkeaa kokoonpanoa, vesivuotoja, ala-arvoista maalipintaa ym. Lotuksen moottori oli täysi raakile, joka oli otettu tuotantoon myös vailla lopputestausta. Niissä esiintyi öljy- ja nestevuotoja ja ylikuumenemista. Pahimmassa tapauksessa öljy aiheutti jakohihnan venymisen tai katkeamisen, joka johti moottorivaurioon. Lotus 907 oli markkinoiden ensimmäinen massatuotettu moottori kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla, joille välitettiin voima ketjun sijaan hammashihnalla. Koska moottorin kehitystyö oli kesken, Lotus suostui myymään ne ainoastaan ehdolla, ettei sillä ole mitään takuita tai velvotteita. Näin kaikki moottoreiden aiheuttamat takuuasiat jäivät Jensenin hoidettaviksi.[1]

Kehitys[muokkaa]

Tuotannon alkupään autot olivat sisätiloiltaan suorastaan askeettisia. Tähän tuli muutos toukokuussa 1973 esitellyn Mk II -version myötä. Tässä yhteydessä Jensen-Healeyn lastentaudeista päästiin valtaosin eroon, mutta auton maineen kannalta tämä tapahtui liian myöhään. Kahden ensimmäisen tuotantovuoden yhteismäärä oli noin 3500 autoa, kaavaillun 10 000 auton vuosituotannon sijasta, eikä tahti tästä parantunut.

Vuoden 1974 lopulle Jensen-Healey oli varustettu kromatuilla teräspeltipuskureilla. Nämä pysyivät käytössä mallin valmistuksen päättymiseen asti Euroopassa myydyissä versioissa, kun taas USA:n markkinoiden autot piti varustaa suurilla kumipuskureilla. Samoin vuoden 1974 lopulla Chrysler Europen 4-portainen vaihteisto korvattiin Getragin 5-portaisella "dog-leg"-vaihteistolla.

Vuonna 1975 esiteltiin USA:n markkinoille suunnattu, shooting brake -korinen Jensen GT. Auton nimenä on pelkkä Jensen, koska Donald Healeylla ei tässä vaiheessa ollut mallin kehityksen kanssa mitään tekemistä. Hän oli lähtenyt Jenseniltä huhtikuussa 1973, juuri ennen Mk II:n julkaisua, kyllästyneenä ja turhautuneena siihen että hänen nimensä yhdistyy ao. auton kaltaiseen ongelmapesäkkeeseen.

Ominaisuudet[muokkaa]

Ohjaamossa on tilaa ja ajoasento on mukava. Kulku on melko pehmeää. Hallintalaitteet toimivat hyvin.

Moottori on 4-sylinterinen 1973 cm³ rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 95,2 × 69,3 mm. Suurin teho 107 kW (144 hp). Vaihteita on neljä, vaihteisto on Vauxhallilta. Takajousituksena on jäykkä akseli kierrejousin.

Tehdas ilmoitti kiihtyvyydeksi 0-96 km/h 7,8 sekuntia ja huippunopeudeksi 192 km/h.

Tekniikka[muokkaa]

Sekä edessä että takana on kierrejouset. Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, takana jäykkä akseli. Takana on rumpujarrut ja edessä levyjarrut. Jousitus, ohjausmekaniikka, jarrut ja taka-akseli ovat peräisin Vauxhall Firenzasta, lukuunottamatta etujarruja jotka ovat Triumph TR6:sta.

Tekniset tiedot[muokkaa]

Jensen-Healey
Myynnissä 1972–1975
Moottori R4-ottomoottori, DOHC 16v, jakohihna, 2 × sivuimukaasutin
Kaasutin Eurooppa: 2 × Dell-Orto DHLA 40 E -kaksoiskaasutin
USA: 2 × muuttuvakurkkuinen Stromberg 175 CD 25 E
Moottoriperhe Lotus 907
Iskutilavuus 1973 cm3
Suurin teho 104,5 kW (140 hv) @ 6500 r/min
Suurin vääntö 176 Nm @ 5000 r/min
Vetotapa Takaveto
Vaihteisto 4-portainen manuaali
v:sta 1974: 5-port. Getrag 235/5 street
Huippunopeus 193 km/h
Kiihtyvyys 0–100 km/h 8,4–8,6 s, v:sta 1974: 7,7 s
Polttoaineenkulutus 14,3–14,4 l/100 km, v:sta 1974: 14,2 l/100 km

Mitat[muokkaa]

Pituus 4113 mm
Leveys 1606 mm
Korkeus 1210 mm
Akseliväli 2337 mm
Raideleveys (e/t) 1354 mm / 1332 mm
Omapaino 1200 kg

Lähteet[muokkaa]

  • Tekniikan Maailma 19/1972, s. 76-77
  1. 1,0 1,1 1,2 Jensen Healey Story – The Jensen Museum, Viitattu: 2. toukokuu 2020.