Imperia
| Imperia Automobiles | |
|---|---|
| Yrityksen perustuspaikka |  Belgia, Liège
|
| Toiminnassa | 1904 – 1958 |
| Yhtiön kohtalo | Yhtiön toiminta päättynyt vuonna 1958. Nimi elvytetty vuonna 2008. |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Imperia Automobiles oli vuosina 1904 – 1958 toiminut belgialainen autovalmistaja. Markkinanimi elvytettiin Liègen yliopiston kehittämis- ja tutkimusprojektin myötä vuonna 2008 syntyneen Green Propulsion-yhtiön valmistaman plug-in hybridiauton yhteydessä.
Sisällysluettelo
Yrityshistoria[muokkaa]
1904 – 1914[muokkaa]
Aachenilaisen teollisuusuvun vesa Adrien Piedbœuf oli vuonna 1904 perustanut belgialaiseen Liègen kaupunkiin verstaan, jossa valmistettiin aluksi moottoripyöriä ja sitten autoja. Vuonna 1907 Piedbœuf siirsi toimintonsa Nessonvaux'n kaupunkiin, Liègestä n. 15 kilometria kaakkoon, entisiin asetehtailija Henri Pieper'n tehdastiloihin. Pieper'n innovaatio moottoriajoneuvojen maailmassa oli Auto-Mixte -bensiinihybridiauto.[1]
Tuotannossa oli kolme mallia, vanhempaa suunnittelua edustaneet nelisylinteriset, kardaanivetoinen, 4,9-litrainen 20-30 HP ja ketjuvetoinen, 10-litrainen 50-60 HP sekä vuoden 1907 moderni, prässätyllä teräspalkkirungolla valmistettu 16-20 HP. Vuonna 1910 tehdas työllisti 300 henkilöä ja tuotti 30 alustaa päivässä.[2]
Vuonna 1912 Imperia fuusioitui Société des Automobiles Springuel -yhtiön kanssa ja autojen markkinanimeksi tuli Springuel-Impéria. Adrien Piedboeuf oli yhtiön suurin osakas, mutta hän siirtyi pois päivittäisistä johtotehtävistä. Imperia solmi vuonna 1914 yhteistyösopimuksen katalonialaisen kilpa-autoillijan ja ajoneuvovalmistaja Francisco Abadal'n kanssa, tämän nopeiden ja urheilullisten Abadal-autojen lisenssivalmistuksesta. Imperia-Abadal-autojen tuotanto ehti tuskin kunnolla alkaa, kun ensimmäisen maailmansodan syttyminen keskeytti sen.[2]
Impéria-Abadal
Impéria 1927
Nelisylinterinen 7-25 CV berline 1932
1918 – 1958[muokkaa]
Suuren sodan päätyttyä tehtaan tuotanto käynnistettiin Imperia-Abadal-autojen valmistuksella. Yhtiön uusi omistaja Mathieu van Roggen teki päätöksen siirtyä nopeiden ja kalliiden autojen valmistuksesta edullisempiin malleihin. Vuonna 1923 myyntiin tuli malli 1100, jonka venttiilitön moottori kykeni saavuttamaan 4500 minuuttikierrosnopeuden.[3] Tuon aikakauden moottorille se on huomionarvoinen suoritus. Impérian "venttiilitön moottori" oli toimintaperiaatteeltaan luistiventtiilimoottori.[4] Vuonna 1927 tuli myyntiin 1650 cm3:n kuusisylinterinen malli.
Vastatakseen tuontiajoneuvojen aiheuttamaan kilpailupaineeseen, Mathieu van Roggen päätti kasvattaa yhtiön kokoa. Vuonna 1927 Impéria ostaa Métallurgique- ja Excelsior-autoja valmistaneet yhtiöt, vuonna 1928 ostovuorossa oli Nagant. Vuonna 1929 Impéria osti osuuden ranskalaisesta Voisin -yhtiöstä. Vuonna 1928 tehtaan katolle rakennettiin autojen testirata, jonka kallistetut kaarteet mahdollistivat yli 140 km/h nopeudet. Yrityskaupat ja testiradan rakennustyöt, monen muun asian ohessa, olivat imeneet yhtiön kassan tyhjiin ja 1930-luvun alun suuri lama iski Impériaan rajusti. Yhtiö karsi omaa suunnittelu- ja valmistustoimintaansa ja aloitti vuonna 1932 pienen etuvetoisen Adler Trumpfin lisenssivalmistuksen. [5].
Vuonna 1934 van Roggen osti konkurssiin menneen luksusautovalmistaja Minervan ja sulautti sen Imperiaan, joka valmisti varastossa olleista osista joitain Minerva-autoja vuoteen 1938 asti. Yhtiön päätuote oli kuitenkin Adlerin suunnitelmien pohjalta valmistettu TA-sarja. Vuosina 1936 – 38 valmistettiin mallia TA 9 Diane, jonka korvasi vuosina 1938 – 40 valmistettu TA 11 Jupiter. Vuonna 1934 tuotantoon tulleen TA 7 -mallin valmistus jatkui, toukokuussa 1940 tapahtuneen Belgian saksalaismiehityksen jälkeen, pienessä mittakaavassa vuoteen 1942 asti. Tämän jälkeen tehdas siirtyi Saksan armeijan joukkojenkuljetuskaluston huoltolaitokseksi.[6]
Vuodesta 1947 vuoteen -48 Imperia valmisti vielä vanhalla Adler-lisenssillä TA 8-mallia. Tämän jälkeen Imperia siirtyi brittiläisen Standard Motor Companyn Vanguard-mallin lisenssivalmistukseen. Kun Standard Motor perusti Belgiaan oman autojaan valmistavan toimipisteen, Imperian työt loppuivat ja tehdas sulki ovensa elokuussa 1958.[2]
Imperia vanhemmalla (-1938) maskilla
ja uudemmalla (1938-) maskilla
TA 8 Sport 1948
Imperia Standard Vanguard cabriolet
Nimen elvytysyritys[muokkaa]
Vuonna 2008 vaihtoehtoisia liikkumisen energiamuotoja tutkiva, belgialainen insinööritoimisto Green Propulsion osti markkinanimen "Imperia" käyttöoikeudet. Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa merkin alla hybridiautoja.[7]
Heinäkuussa 2012 esiteltiin klassisilla urheiluauton piirteillä toteutettu Imperia GP -hybridi, jonka valmistuksen ja myynnin oli tarkoitus käynnistyä vuonna 2013. Hankketta varten perustettiin yhtiö nimeltä Imperia Automobiles SA.[8] Yhtiö on ilmeisesti haettu konkurssiin huhtikuussa 2016.[9]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Imperia Automobiles - Heritage
- ↑ 2,0 2,1 2,2 La saga Impéria, histoire d’un du fleuron de l’industrie automobile belge
- ↑ Imperia, un grand nom de l'histoire de l'automobile belge - RTBF.be
- ↑ IMPERIA - NESSONVAUX (DAMAS A.S.B.L.)
- ↑ IMPERIA, la denière marque automobile belge - automanie.net
- ↑ Imperia - Kfz. der Wehrmacht
- ↑ Imperia-auto.be
- ↑ Imperia Automobiles
- ↑ Zentrale Datenbank der Unternehmen
