Métallurgique

SA L'Auto Métallurgique oli Belgian Marchienne-au-Pont'n kaupungissa vuosien 1898 – 1928 välisenä aikana autoja valmistanut yhtiö. Ennen maantieajoneuvoja Métallrgique oli valmistanut rautatievetureita ja muuta kiskokalustoa.

Yleistä[muokkaa]

Ensimmäiset autot 4,5-hevosvoimaisia, 2-sylinterisiä ja ketjuvedolla. Vuonna 1905 Métallurgique esitteli täysin uudistuneen malliston, jonka oli suunnitellut vuonna 1903 yhtiöön Daimlerilta siirtynyt insinööri Ernst Lehmann, tuleva zeppeliini-kapteeni.^[1] Uusissa malleissa oli prässätty teräsrunko, jäykkä taka-akseli tasauspyörästöllä ja mahdollisuus varustaa auto sähkövaloilla. Nämä ominaisuudet nostivat Métallurgiquen Euroopan silloisten urheiluautovalmistajien kärkikaartiin. Vuonna 1906 tuli myyntiin 10-litraisella nelisylinterisellä sekaventtiilimoottorilla varustettu 60/80, jonka huippunopeudeksi ilmoitettiin yli 100 km/h. Samana vuonna autot saivat niiden tunnuspiirteeksi muodostuvan V-mallisen maskin. Vuonna 1908 tuotannossa oli 60/80-mallin ohella samasta moottorista tehty pienempi, 40-hevosvoimainen versio. Kaksisylinteriset mallit poistuivat lopulta tuotannosta. Vuonna 1909 palettiin lisättiin pienempi, 5-litrainen, 26-hevosvoimainen malli 26/60. Vuonna 1911 kaikki mallit saivat neliportaisen vaihteiston. Pääsääntöisesti Métallurgique-autojen korituksesta vastasi Vanden Plas.

Vuodesta 1909 vuoteen 1914 Métallurgique-autoja valmisti lisenssillä berliiniläinen Bergmann-Metallurgique.

Ensimmäisen maailmansodan mentyä ohi autojen valmistus jatkui 26/60-mallilla, joka sai nyt nelipyöräjarrut. Sen rinnalle tuotantoon tulivat mallit 20/40 ja 15/20. Sodan jälkeisen vaikean taloustilanteen johdosta isojen autojen myynti oli kuitenkin todella vaikeaa. Viimeisenä vetonaan Métallurgique korvasi pienimmän 15/20-mallinsa innovatiivisella 12-hevosvoimaisella mallilla. Insinööri Paul Bastienin suunnittelema 1882 cm³:n nelisylinterinen OHV-moottori oli tuohon aikaan kilpailijoidensa sivu- ja luistiventtiilimoottoreihin verrattuna huomattavasti aikaansa edellä. Ultramodernin moottorinsa ansiosta auto kykeni saavuttamaan yli 120 km/h huippunopeuden. Se ei kuitenkaan enää pelastanut Metallurgiquen taloutta.^[1]

Vuonna 1927 belgialainen Impéria osti Metallurgique-yhtiön ja markkinanimi häviää käytöstä.^[1] Insinööri Paul Bastien oli vuonna 1925 siirtynyt työskentelemään Atlantin länsipuolelle, jossa hän mm. suunnitteli Stutzin 8-sylinterisen rivimoottorin.^[2]