Métallurgique

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Le-logo-Métallurgique.jpg

SA L'Auto Métallurgique oli Belgian Marchienne-au-Pont'n kaupungissa vuosien 1898 – 1928 välisenä aikana autoja valmistanut yhtiö. Ennen maantieajoneuvoja Métallrgique oli valmistanut rautatievetureita ja muuta kiskokalustoa.

Yleistä[muokkaa]

Ensimmäiset autot 4,5-hevosvoimaisia, 2-sylinterisiä ja ketjuvedolla. Vuonna 1905 Métallurgique esitteli täysin uudistuneen malliston, jonka oli suunnitellut vuonna 1903 yhtiöön Daimlerilta siirtynyt insinööri Ernst Lehmann, tuleva zeppeliini-kapteeni.[1] Uusissa malleissa oli prässätty teräsrunko, jäykkä taka-akseli tasauspyörästöllä ja mahdollisuus varustaa auto sähkövaloilla. Nämä ominaisuudet nostivat Métallurgiquen Euroopan silloisten urheiluautovalmistajien kärkikaartiin. Vuonna 1906 tuli myyntiin 10-litraisella nelisylinterisellä sekaventtiilimoottorilla varustettu 60/80, jonka huippunopeudeksi ilmoitettiin yli 100 km/h. Samana vuonna autot saivat niiden tunnuspiirteeksi muodostuvan V-mallisen maskin. Vuonna 1908 tuotannossa oli 60/80-mallin ohella samasta moottorista tehty pienempi, 40-hevosvoimainen versio. Kaksisylinteriset mallit poistuivat lopulta tuotannosta. Vuonna 1909 palettiin lisättiin pienempi, 5-litrainen, 26-hevosvoimainen malli 26/60. Vuonna 1911 kaikki mallit saivat neliportaisen vaihteiston. Pääsääntöisesti Métallurgique-autojen korituksesta vastasi Vanden Plas.

Vuodesta 1909 vuoteen 1914 Métallurgique-autoja valmisti lisenssillä berliiniläinen Bergmann-Metallurgique.

Ensimmäisen maailmansodan mentyä ohi autojen valmistus jatkui 26/60-mallilla, joka sai nyt nelipyöräjarrut. Sen rinnalle tuotantoon tulivat mallit 20/40 ja 15/20. Sodan jälkeisen vaikean taloustilanteen johdosta isojen autojen myynti oli kuitenkin todella vaikeaa. Viimeisenä vetonaan Métallurgique korvasi pienimmän 15/20-mallinsa innovatiivisella 12-hevosvoimaisella mallilla. Insinööri Paul Bastienin suunnittelema 1882 cm3:n nelisylinterinen OHV-moottori oli tuohon aikaan kilpailijoidensa sivu- ja luistiventtiilimoottoreihin verrattuna huomattavasti aikaansa edellä. Ultramodernin moottorinsa ansiosta auto kykeni saavuttamaan yli 120 km/h huippunopeuden. Se ei kuitenkaan enää pelastanut Metallurgiquen taloutta.[1]

Vuonna 1927 belgialainen Impéria osti Metallurgique-yhtiön ja markkinanimi häviää käytöstä.[1] Insinööri Paul Bastien oli vuonna 1925 siirtynyt työskentelemään Atlantin länsipuolelle, jossa hän mm. suunnitteli Stutzin 8-sylinterisen rivimoottorin.[2]

Lähteet[muokkaa]

Flag of Belgium.svg.png Belgialaisia henkilöautomerkkejä

Nykyisiä merkkejä: Edran | Gillet

Entisiä merkkejä: ADK | Alatac | Alfa-Légia | ALP | Altona | AMA | Antoine | Apal | Aquila | Astra | ATA | Auto-Mixte | Bastin | Baudouin | Belga | Belga Rise | Belgian Cushman | Belgica | Bercley | Bovy | Bovy-D’Heyne | Buick-Sport | Cambier | CAP | Claeys Flandria | D’Aoust | Danneels | Dasse | De Cosmo | De Wandre | Déchamps | Decoster | Delecroix | Delin | Demati | Demissine | Direct | DS | Dunamis | Duryea | Dyle et Bacalan | Eclipse | Elgé | Emmel | Escol | Excelsior | FAB | FD | Feyens (1898) | Feyens (1937–1939) | FIF | Flaid | FN | Foidart & Rosenthal | Fondu | Frenay | Germain | Gillet | Hermes | Hermès | Hoflack | Houard | Imperia | Imperia-Abadal | Janssens | Jeecy-Vea | Jenatzy-Martini | Juwel | Kleinstwagen Belge | Knap | Koppel | L’Automobile | La Gracieuse | La Locomotrice | Lefebvre | Lefert | Legia | Linon | Longtin & Le Hardy de Beaulieu | Lorenc | Malevez | Manimex | Mans | Mathieu | Mathomobile | Méan | Mécanique et Moteurs | Metaalwerken van Antwerpen | Métallurgique | Meteor | Miesse | Minerva | Mineur | Moustique | Nagant | Nova | Pescatore | Phébé | Pieper | Pinart | Pipe | Pittevil | PLM | PM | RAL | Ranger | Royal Star | Ruhl | Rumpf | SACA | Saroléa | SAVA | Scaldia | SCH | Snoeck | Soméa | Speedford | Speedsport | Springuel | Succès | Torpille | TVD | Van Clee | Van Langendonck | Van Walleghem | Vincke | Vivinus | Wilford