Alpine A106
Alpine A106 | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Alpine, Ranska, Dieppe |
Valmistusaika | 1955 – 1961 |
Luokka | Urheiluauto |
Kori | 2-ovinen coupé 2-ovinen avoauto |
Suunnittelija | Giovanni Michelotti |
Pohjalevy | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 750 cm3 |
Teho | 21 – 43 hv |
Voimanvälitys | Takaveto |
Kiihtyvyys | |
Huippunopeus | |
Kulutus | |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | Renault 4CV Rédélé Special |
Seuraaja | Alpine A108 |
Saman luokan autoja |
A106 oli ensimmäinen Alpinen valmistama automalli. Auton suunnittelusta vastasi dieppeläinen Renault-edustaja ja kilpa-ajaja Jean Rédélé. Kaksiovisen, takamoottorisen coupén lasikuitukori oli Chappe et Gessalinin valmistama ja tekniikka oli suurilta osin peräisin Renault 4CV:stä.[1]
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
1950-luvun alkupuoliskolla Jean Rédélé osallistui vaihtelevalla menestyksellä lukuisiin eurooppalaisiin merkittäviin autokilpailuihin. Ajokkina hänellä oli Renault 4CV, jolla Rédélé parhaimmillaan ajoi Alppirallin ja Mille Miglian luokkavoittoihin. Näinä aikoina oli täysin tavanomaista, että lahjakkaat kuljettajat osallistuivat sekä ralli- että ratakilpailuihin. Rédélé ei ollut insinööri ja kaikki hänen kilpa-autoihinsa tekemät muutokset olivat lähtöisin puhtaasti visioista. Tällainen oli esimerkiksi 5-portainen vaihteisto 4CV:n alkuperäisen 3-portaisen tilalle. Hakiessaan auton suorituskyvyn parantajaksi keveyttä, hän teetti joitain alumiinikorisia Renault 4CV Rédélé Special -autoja erityisesti ratakilpailuja varten. [2]
Tammikuussa 1954 prototyyppi "Marquis" oli esitteillä New Yorkin autonäyttelyssä. Tavoitteena oli aloittaa mallin lisenssivalmistus Yhdysvalloissa, mutta hanke ei edennyt pidemmälle. Kotona Ranskassa Rédélé kävi neuvotteluja korivalmistaja Chappe et Gessalinin kanssa ja niiden pohjalta käynnistyi projekti, jonka hedelmänä syntyi lasikuidusta valmistettu kilpa-auto, jonka muodot perityivät Marquis-mallista. Auton nimeksi annettiin "Alpine", muistuttamaan parivaljakon Rédélé-Pons vuonna 1954 ottamasta Alppirallin luokkavoitosta.[3] Numerosarja 106 on peräisin Renault 4CV:n alustakoodista.
Alpine A106:n valmistus aloitettiin kesäkuussa 1955, Jean Rédélén tätä tarkoitusta varten perustamassa Société des Automobiles Alpine -yhtiössä. Nimi aiheutti juridisia ongelmia, sillä englantilainen Rootes Group oli maaliskuussa 1953 rekisteröinyt nimen "Alpine" ja käytti sitä Sunbeam-merkkinsä mallisarjan tunnuksena. Renaultista tuli Alpinen virallinen yhteistyökumppani kilpa-autojen sarjavalmistuksessa. Renault sitoutui toimittamaan tarpeellisen määrän alustoja, moottoriaihiota sekä muita komponentteja. Alpine vastasi alustojen korittamisesta ja loppukokoonpanosta, joka kaikki tapahtui käsityönä. Syyskuussa 1955 Renaultin Billancourtin tehtaalla esiteltiin yhtiön pääjohtaja Pierre Dreyfusille kolme ensimmäistä valmistunutta autoa, jotka olivat kansallishenkisesti väreiltään Ranskan Tricoloria vastaavat eli punainen, valkoinen ja sininen.
Vuoden 1956 Pariisin autonäyttelyssä oli esillä Chappe & Gessalinin valmistama Alpine A106 Cabrio, joka jäi kuitenkin ainokaiseksi kappaleeksi. Vuotta myöhemmin samassa näyttelyssä esiteltiin Michelottin muotoilema avomalli, joka tuli piensarjana tuotantoon. Se jalostui edelleen malliksi A108, joka tuli tuotantoon vuonna 1958.
Tekniikka[muokkaa]
Autoon oli saatavilla taakse erikoinen Mille Miglia -jousitus, jossa on takana neljä iskunvaimenninta. Tätä konstruktiota Renault käytti myöhemmin 8 Gordini -mallissa. Lisäksi saatavilla oli viisivaihteinen vaihdelaatikko, joka tosin oli hinnaltaan samaa luokkaa kuin perusmallin 4CV.
Alpine A106:een oli tarjolla kaksi eritehoista moottoria, ajatellun käyttötarpeen mukaan. Molempien versioiden perustana oli 4CV:n nelisylinterinen, 747 cm3:n voimanlähde. Matalampiviritteisen, kestävyysajoja varten suunnitellun version teho oli 15 kW (21 hv) @ 4100 r/min ja korkeaviritteisemmän, lyhyempiin nopeuskilpailuihin soveltuvan 30 kW (42 hv) @ 6200 r/min.
A106 oli mahdollista saada myös virittäjävelho Marc Mignotet'n modifioimalla 4CV:n moottorilla, jonka iskutilavuus oli kasvatettu 904 cm3:iin ja jonka teho oli 43 kW (59 hv) @ 6250 r/min.[4]
Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö |
---|---|---|---|---|
0.75 | R4 OHV | 747 cm3 | 15 kW (21 hv) @ 4100 r/min | ? Nm @ ? r/min |
0.75 | R4 OHV | 747 cm3 | 30 kW (42 hv) @ 6300 r/min | ? Nm @ ? r/min |
Mitat[muokkaa]
- Pituus: 3700 mm
- Leveys: 1450 mm
- Korkeus: 1270 mm
- Akseliväli: 2100 mm
- Omamassa: 540 kg
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Roy Smith: Alpine & Renault: The Development of the Revolutionary Turbo F1 Car 1968-1979. Veloce Publishing Ltd, 2008. ISBN 9781845841775. Teoksen verkkoversio (viitattu 22. toukokuu 2020).
- ↑ Jean Rédélé (F) - All Results – Racing Sports Cars, Viitattu: 24. toukokuu 2020.
- ↑ CHAPEAU ALPINE! – Bends and Curves, 4. joulukuu 2019. Viitattu: 26. toukokuu 2020.
- ↑ Peple – Pieces Alpine A110, Viitattu: 28. toukokuu 2020.