Adler

Adlerwerke vorm. H. Kleyer AG

Yrityksen perustusmaa	Frankfurt am Main, Saksa
Tuotannon aloitus	1880, polkupyörävalmistaja Heinrich Kleyer GmbH, moottoriajoneuvojen valmistus alloitetaan v. 1889.
Nykytila	Autojen valmistus lopetetaan v. 1940. Nykyisin pörssinoteerattu ADLER Real Estate AG -kiinteistösijoitusyhtiö

Adler oli Saksan Frankfurt am Mainissa sijainneen Adlerwerke vorm. H. Kleyer AG -yhtiön tuotemerkki, jonka alla valmistettiin polkupyöriä, autoja, moottoripyöriä ja vuoteen 1992 saakka myös konttori- ja toimistokoneita.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Ajoneuvotuotanto
- 2.1 Henkilöautot
- 2.2 Kuvagalleria
3 Lähteet
4 Aiheesta muualla

Historia[muokkaa]

Vuonna 1880 hesseniläinen Heinrich Kleyer perusti, Adler-nimisten polkupyörien valmistamista varten, Frankfurt am Mainin kaupunkiin Heinrich Kleyer GmbH -nimisen yhtiön. Vuonna 1889 yhtiö muutti kaupungin sisällä tilavammalle alueelle ja hankki omistukseensa 18 000 m²:n tontin, jolle nousi 600 henkilöä työllistävä tehdas. Samaan aikaan yhtiö aloitti polkupyörien valmistuksen ohessa myös kolmipyörien ja kevyiden voiturette -autojen valmistuksen. Näiden voimanlähteenä käytettiin lisenssivalmisteista De Dion-Bouton -moottoria. Liiketoiminnan kasvaessa yhtiö muutti vuosien 1895-1896 vaihteessa toimintansa osakeyhtiömuotoon ja sen nimeksi tuli Adlerwerke vorm. H. Kleyer AG. Vuonna 1898 yhtiö aloitti kirjoituskoneiden valmistuksen.

Vuonna 1901 tuotantovalikoima laajeni De-Dion -moottorisilla, kaksipyöräisillä moottoripyörillä. Vuonna 1902 saksalainen toimittaja ja kirjailija Otto Julius Bierbaum suoritti Adler 8 PS -autolla matkan Italiaan ja tästä eeppisestä matkastaan hän kirjoitti kirjan nimeltä Eine empfindsame Reise im Automobil. Vuonna 1903 Adlerin palkkalistoille pestattiin itävaltalainen insinööri Edmund Rumpler, joka kehitti yhtiölle oman moottorin. Rumpler tuli myöhemmin tunnetuksi ilmailun uranuurtajana sekä lentokoneiden valmistajana, mutta hän ehti paneutua myös maakulkuneuvojen kehittämiseen. Adler oli ensimmäinen saksalainen autojen valmistaja, joka liitti moottorin ja vaihteiston toistensa yhteydessä olevaksi paketiksi, tämä tapahtui vuonna 1905. Yhtiössä keskityttiin nyt enemmän autojen valmistukseen ja moottoripyörien valmistus lopetettiin vuonna 1907, ne palasivat tuotantoon vasta II maailmansodan päätyttyä. Vuoden 1909 Kansainvälisessä Ilmailunäyttelyssä yhtiöllä oli esillä lentokonemoottorin prototyyppi. Vuosien 1910 ja 1912 välisenä aikana yhtiölle valmistui Frankfurt am Mainiin tuotantolaitos, joka on pystyssä tänäkin päivänä.

Entiset Adler-tehtaat

Vuonna 1914 20 prosenttia Saksassa liikenteeseen lasketuista henkilöautoista oli Adlerin valmistamia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä lamasta ja Weimarin tasavallan kaoottisesta tilanteesta huolimatta, neljä vuotta sodan päättymisen jälkeen Adlerilla on palkkalistoillaan n. 10 000 henkilöä ja sivutoimipisteitä kymmenessä eri kaupungissa. Vuoden 1929 Wall Streetin pörssiromahdus on monille yhtiöille tuhoisa ja Adlerinkin työvoiman tarve kutistuu vuonna 1930 3000 henkilöön, josta se taas kasvaa II maailmansodan alkuun mennessä 7000 henkilöön.

Vuonna 1926 esiteltiin kuusisylinterisellä rivimoottorilla varustettu malli Adler Standard 6. Kyseinen malli oli ensimmäinen saksalainen henkilöauto, joka oli varustettu ATE:n Lockheed-lisensillä valmistamilla hydraulisilla jarruilla. Teräspellistä prässätyn korinsa ansiosta Standard 6 oli aikakautensa moderneimpia eurooppalaisia autoja ja se vastasi näin amerikkalaisten autojen antamaan haasteeseen. Adler valmisti tätä mallia vuoteen 1934 saakka, kaikkiaan n. 30 000 kappaletta. Samalle alustalle valmistettiin vuonna 1928 kahdeksansylinterisellä rivimoottorilla varustettu Standard 8 ja vuonna 1929 pienempi nelisylinterinen Favorit.

Vuonna 1930 yhtiön johdon neuvonantajaksi tuli saksalaisen Bauhaus-arkkitehtuurikoulukunnan luoja Walter Gropius, joka uusien korimuotojen lisäksi suunnitteli yhtiölle myös uuden tunnuksen. Nämä Gropiuksen suunnittelemalla korilla varustetut Standard-mallit tunnetaan nimellä Kubuslimousine (Kubus = kuutio). 1930-luvun ensimmäisellä puoliskolla Adler on Opelin ja Auto Unionin jälkeen Saksan henkilöautojen myyntitilaston kolmannella sijalla, vuonna 1936 Mercedes-Benz kiilasi ohi ja pudotti Adlerin neljänneksi.

Adler-keulakoriste 1908

Röhr Auto AG:n jouduttua konkurssiin vuonna 1930, sen perustaja Hans Gustav Röhr siirtyi Adlerille, jossa hän työskenteli pääsuunnittelijana vuodesta 1931 vuoden 1935 loppuun. Hänen käsialaansa on vuonna 1932 esitelty keskikokoluokan Adler Trumpf, jossa on aikaudelleen epätyypillisinä ominaisuuksina kaikkien neljän pyörän erillistuenta ja etuveto. Etuvedon vaatimat Tracta-etunivelet suunnitteli Grégoire. Tätä seurasi vuonna 1934, 1,0-litran iskutilavuuksisella moottorilla varustettu, etuvetoinen pikkuauto Adler Trumpf Junior, joka nousi suureen suosioon. Vuoteen 1939 mennessä sitä valmistettiin yli 100 000 kappaletta. Kaikkiaan Adlerwerke valmisti noin 210 000 autoa, joten Trumpf Juniorin osuus yhtiön kokonaistuotannosta on huomattava.

Marraskuussa 1935 Adlerin pääsuunnittelijaksi palkattiin Steyr Daimler Puch -yhtiössä aiemmin toiminut insinööri Karl Jenschke, jonka käsialaa on virtaviivainen Adler 2,5 Liter eli Autobahn-Adler.

Kun liittoutuneiden ilmavoimat maaliskuun 22. päivänä vuonna 1944 pommittivat Frankfurt am Mainin vanhan keskustan maan tasalle, myös Adlerin tehtaat kärsivät niin suuria vahinkoja, että Sd.Kfz. 10 ja -11 -puolitelavaunujen ja moottoreiden tuotanto jouduttiin keskeyttämään.

Adler Standard 6:n keulakoriste.

Toisen maailmansodan päätyttyä amerikkalaiset miehitysjoukot ottivat tehtaan haltuunsa ja sallivat ainoastaan pienimuotoisen ajoneuvojen huolto- ja korjaustoiminnan sekä kirjoituskoneiden valmistuksen. Yhtiössä eläteltiin toiveita mahdollisesta autojen valmistuksen uudelleenkäynnistämisestä, mutta nämä toiveet lopahtivat, kun yhtiön pääjohtaja Ernst Hagemeier vapautui vankeudesta vuonna 1948 ja ilmoitti, että yhtiöllä ei ole lupaa valmistaa autoja. Polkupyörien ja konttorikoneiden valmistuksen lisäksi Adlerin sallittiin valmistaa kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja, ts. mopoja ja moottoripyöriä sekä työstökoneita. Vuonna 1949 Adler tuli markkinoille uudella omalla moottoripyörällään ja 1950-luvulla yhtiö tuli tunnetuksi hyvälaatuisista ja urheilullisista moottoripyöristään. Huippumallina Adlerilla oli 18 hv:n kaksitahtimoottorilla varustettu MB 250 S (Sportversion). Elintason noustessa ja ostajien siirtyessä moottoripyörien käytöstä autoon, yhtiö toi vuonna 1955 markkinoille 100 cm³:n moottorilla varustetun Motorroller-kaksipyörän eli skooterin, jonka ajateltu kohderyhmä oli kaupunkilaisnuoret.

Vuonna 1957 nürnbergilainen teollisuusmies Max Grundig osti hallintaansa englantilaisen Triumph-moottoripyörämerkin saksalaisen tytäryhtiön Triumph-Werke Nürnbergin (TWN), samoin valtaosan Adler-yhtiöstä ja muodosti näistä konttorikoneiden valmistukseen erikoistuneen Triumph-Adler -yhtiön. Tämä tarkoitti lopullista päätöstä Adlerwerken moottoriajoneuvojen valmistukselle.

Ajoneuvotuotanto[muokkaa]

Henkilöautot[muokkaa]

Malli	Valmistusaika	Moottori	Iskutilavuus	Teho	Huippunopeus
Vis-à-Vis	1900–1903	1 syl.	400 cm³	2,6 kW (3,5 hv)	30 km/h
4,5 PS	1900–1903	1 syl.	510 cm³	3,3 kW (4,5 hv)	35 km/h
8 PS	1901–1903	1 syl.	865 cm³	5,9 kW (8 hv)	40 km/h
24/28 PS	1904–1905	R4	4016 cm³	20,6 kW (28 hv)	65 km/h
8/12 (8/14) PS	1904–1906	R2	2008 cm³	8,8–10,3 kW (12–14 hv)	50 km/h
4/8 PS	1906–1907	V2	1032 cm³	5,9 kW (8 hv)	55 km/h
5/9 PS	1907–1909	R2	1134 cm³	6,6 kW (9 hv)	60 km/h
8/15 PS	1907–1910	R4	2011 cm³	11 kW (15 hv)	55 km/h
11/18 PS	1907–1910	R4	2799 cm³	13,2 kW (18 hv)	55 km/h
23/50 PS	1909–1912	R4	5800 cm³	42,6 kW (58 hv)
19/45 PS	1909–1912	R4	4840 cm³	35 kW (48 hv)
13/30 PS	1909–1912	R4	3180 cm³	25,7 kW (35 hv)
10/28 PS	1909–1912	R4	2612 cm³	22 kW (30 hv)
K 7/15 PS	1910–1913	R4	1768 cm³	11 kW (15 hv)	60 km/h
KL 7/17 PS	1910–1913	R4	1768 cm³	12 kW (17 hv)	60 km/h
30/70 PS	1911–1914	R4	7853 cm³	51 kW (70 hv)	115 km/h
35/80 PS	1911–1914	R4	9081 cm³	62,5 kW (85 hv)
K 5/13 PS	1911–1920	R4	1292 cm³	9,6–10,3 kW (13–14 hv)	55 km/h
20/50 PS	1912–1914	R4	5229 cm³	40 kW (55 hv)	105 km/h
15/40 PS	1913–1914	R4	3866 cm³	33 kW (45 hv)	90 km/h
9/24 PS	1913–1914	R4	2313 cm³	17,6 kW (24 hv)	70 km/h
25/55 PS	1913–1914	R4	6457 cm³	44 kW (60 hv)
KL 6/16 PS	1913–1920	R4	1551 cm³	11,8 kW (16 hv)	60 km/h
12/30 PS	1914	R4	3115 cm³	25,7 kW (35 hv)
9/24 (9/30) PS	1921–1924	R4	2298 cm³	17,6–22 kW (24–30 hv)	65–75 km/h
12/34 (12/40) PS	1921–1924	R4	3115 cm³	25–29 kW (34–40 hv)	85 km/h
18/60 PS	1921–1924	R4	4712 cm³	44 kW (60 hv)	100 km/h
6/22 PS	1922–1923	R4	1550 cm³	16 kW (22 hv)	75 km/h
10/50 PS	1925–1927	R6	2580 cm³	37 kW (50 hv)	90 km/h
18/80 PS	1925–1927	R6	4704 cm³	59 kW (80 hv)	100 km/h
6/25 PS	1925–1928	R4	1550 cm³	18 kW (25 hv)	80 km/h
Standard 6	1927–1928	R6	2540 cm³	33 kW (45 hv)	85–90 km/h
Standard 8	1928–1933	R8	3887 cm³	51–59 kW (70–80 hv)	100–105 km/h
Standard 6 A/S	1928–1934	R6	2916 cm³	37 kW (50 hv)	85–90 km/h
Favorit	1929–1933	R4	1943 cm³	25,7 kW (35 hv)	80 km/h
Primus 1,5 A	1932–1934	R4	1504 cm³	23,5–24,2 kW (32–33 hv)	90 km/h
Trumpf 1,5 AV	1932–1934	R4	1504 cm³	23,5–24,2 kW (32–33 hv)	95 km/h
Favorit 2U	1933–1934	R4	1943 cm³	29 kW (40 hv)	90 km/h
Standard 6 3U	1933–1934	R6	2916 cm³	44 kW (60 hv)	100 km/h
Achtzylinder	1933–1934	R8	3887 cm³	59 kW (80 hv)	105 km/h
Trumpf Sport	1933–1935	R4	1645 cm³	34,5 kW (47 hv)	115 km/h
Primus 1,7 A	1933–1936	R4	1645 cm³	28 kW (38 hv)	95 km/h
Trumpf 1,7 AV	1933–1936	R4	1645 cm³	28 kW (38 hv)	100 km/h
Diplomat	1934–1938	R6	2916 cm³	44–48 kW (60–65 hv)	100–105 km/h
Trumpf Junior 1G/E	1934–1941	R4	995 cm³	18,4 kW (25 hv)	90 km/h
Trumpf Junior Sport	1935–1937	R4	995 cm³	20,6 kW (28 hv)	110 km/h
Trumpf 1,7 EV	1936–1938	R4	1645 cm³	28 kW (38 hv)	102 km/h
Primus 1,7 E	1937–1938	R4	1645 cm³	28 kW (38 hv)	100 km/h
2,5 Liter	1937–1940	R6	2494 cm³	42,6 kW (58 hv)	125 km/h
2,5 Liter Sport	1938–1939	R6	2494 cm³	59 kW (80 hv)	150 km/h
2 Liter	1938–1940	R4	1910 cm³	33 kW (45 hv)	110 km/h