Chevrolet Caprice 3. sukupolvi

Caprice 3. sukupolvi
Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors, Fairfax, Kansas Arlington, Texas Oshawa, Ontario, Kanada South Gate, Kalifornia Clark Avenue, Detroit, Michigan Flint, Michigan Janesville, Wisconsin Lakewood, Georgia Wilmington, Delaware Caracas, Venezuela
Valmistusaika	1976 – 1990
Kori	4-ovinen sedan 4-ovinen station wagon 2-ovinen coupe
Saman luokan autoja	Buick LeSabre Buick Estate Oldsmobile Custom Cruiser Oldsmobile 88 Pontiac Bonneville Pontiac Parisienne Pontiac Catalina Pontiac Laurentian Pontiac Safari

Pääartikkeli: Chevrolet Caprice

1977 – 1979

Vuodelle 1977 esitelty, uudella korilla ollut Caprice Classic oli radikaalisti pienempikokoinen kuin edeltäjänsä. Amerikanenglantilaisessa automaailmassa tätä kutsuttiin termillä downsizing. Capricen paino oli pudonnut ja ulkomitat pienentyneet, silti sisätiloissa pääntila, takapenkin jalkatila ja tavaratilan koko olivat kasvaneet, vuosimalliin 1976 verrattuna. GM oli nimennyt downsizing-ohjelmansa Projekti 77:ksi ja investoinut siihen 600 miljoonaa senaikaista US-dollaria (1,85 miljardia USD nykyrahassa), luodakseen täysin uuden ja ajantasalla olevan full-size Chevroletin.

Kokoerojen vertailu numeroina:

	1976 Caprice	1977 Caprice
Akseliväli	121,5" (3086 mm)	116,0" (2946 mm)
Pituus	222,9" (5662 mm)	212,1" (5387 mm)
Leveys	79,5" (2019 mm)	75,5" (1918 mm)
Korkeus	53,7" (1364 mm)	55,3" (1405 mm)
Pääntila edessä	38,9" (988 mm)	39,0" (991 mm)
Jalkatila edessä	42,5" (1080 mm)	42,2" (1072 mm)
Lantiotila edessä	59,3" (1506 mm)	55,0" (1397 mm)
Olkatila edessä	63,8" (1621 mm)	61,1" (1552 mm)
Pääntila takana	38,0" (965 mm)	38,2" (970 mm)
Jalkatila takana	38,8" (986 mm)	39,5" (1003 mm)
Lantiotila takana	59,7" (1516 mm)	55,7" (1415 mm)
Olkatila takana	63,8" (1621 mm)	61,1" (1552 mm)
Tavaratilan vetoisuus	18,9 cu ft (535 l)	20,9 cu ft (592 l)

Vaikka vuoden 1977 "kutistettu" Chevrolet oli nykyaikaisten mitta-asteikkojen mukaan suurikokoinen auto, sen ulkomitat olivat lähellä oman aikansa amerikkalaisen intermediate- eli keskiluokan autojen mittoja. Itseasiassa 1977 Caprice jakoi saman 116 tuuman (2900 mm) akselivälin keskiluokan Chevrolet Chevellen kanssa. Vuosi 1977 oli ensimmäinen ja myös viimeinen mallivuosi Chevroletin historiassa, kun keskiluokan Chevrolet Monte Carlo oli kooltaan suurempi kuin full-size kokoluokan auto. Full-size -kokoluokan auton pienentäminen tällaisiin mittoihin sisältää valmistajan kannalta melkoisen riskin. Kuluttajien reaktioita uuteen autoon pyrittiinkin kartoittamaan etukäteen mahdollisimman kattavasti mm. kyselyillä. Nähtävästi amerikkalainen keskivertokuluttaja oli valmis ajamaan pienempikokoisella autolla, koska ennakkotutkimus antoi hyvin positiivisen tuloksen.

Caprice Estate 1977

Caprice 1978 mallisto

Uusi 1977 mallisto piti sisällään kaksiovisen coupen, neliovisen sedanin sekä kuuden tai kahdeksan hengen station wagonin. Hardtop- ja convertible-mallit olivat taakse jäänyttä elämää. Kaksiovisen coupen takaikkunan muotoilu oli vuosimalleissa 1997 – 79 uniikki. Lasi antoi korin silhuetille kevyen fastback muodon ja se oli lisäksi kolmetahoinen, terävällä, sivulle kääntyvällä kulmalla. Kaksiovinen Caprice oli saatavilla joko "Sport Coupe-" tai "Landau Coupe" -mallina. Landau Coupen varusteisiin kuului osavinyylikatto.

Caprice 1979 valinnaisella kaksivärimaalauksella

Station wagon sai uuden korin myötä myös täysin uudenlaisen, sivulle tai alas kääntyvän takaluukun. Kolmella istuimella varustetun, kahdeksan hengen version takimmaisen kahden hengen istuimen matkustajat istuivat nyt rintamasuunta auton takaosaan päin. Edeltävään korimalliin verrattuna tavaratilan vetoisuus oli laskenut ja se oli nyt, taemmat istuimet kaadettuna, 2500 litraa. Vaikka tavaratilan pohjalle mahtui edelleen, hyvänä arkielämän mittarina pidettävä, 4 x 8 ft (1200 mm × 2400 mm) rakennuslevy, se pystyttiin nyt kuljettamaan ainoastaan takaluukku makuuasentoon laskettuna. Station wagon oli nyt myös saanut kierrejouset taka-akselilleen.

Ensimmäistä kertaa, sitten vuonna 1965 tapahtuneen esittelyn, V8 ei ollut enää Capricen vakiomoottori. Caprice coupen ja sedanin vakiomoottorina oli nyt Chevroletin pitkäikäinen, 110 hevosvoiman, 250 kuutiotuuman rivikuutonen. Viimeksi se oli ollut tarjolla full-size Chevyyn vuonna 1973, edullisimman Bel Air -mallisarjan perusmoottorina. Station wagonin vakio- ja muiden korimallien optimoottori oli 145 hevosvoimainen, kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu, Chevroletin 305 pikkulohko V8. Tämä oli ensimmäinen mallivuosi kun 305 oli full-size Chevroletin voimanlähteenä. Se oli alunperin esitelty kompaktien ja keskikokoisten mallien moottoriksi vuonna 1976. Toisena optiomoottorina oli 170 hevosvoimainen 350 V8, nelikurkkuisella kaasuttimella.

Vuoden 1977 full-size Chevyt olivat kyseisenä vuonna Yhdysvaltain eniten myytyjä autoja. Edeltävänä vuonna full-size Chevyt olivat olleet sijalla kolme. Vuonna 1977 valmistettiin yli 660 000 full-size Chevroletiä, myydyimpänä mallina oli neliovinen Caprice Classic sedan, 212 840 valmistuneella yksilöllä. Moottoritoimittajat yhtyivät ostavan yleisön suitsutukseen. Amerikkalainen autoilun aikakauslehti Motor Trend valitsi vuonna 1977 Chevrolet Capricen "Vuoden Autoksi".

Vuoden 1978 mallit saivat kevyitä muutoksia keulan ja takosan ilmeeseen. Moottorilinja pysyi ennallaan, mutta nyt tarjolle tuli harvempia perävälityksiä, joiden avulla pyrittiin laskemaan polttoaineenkulutusta. 305- ja 350-moottoreiden vuoden 1977 vakiovälityksenä ollut 2.56:1 (stw 2.73:1) muuttui vuonna 1978 lukemiin 2.41:1 (stw 2.56:1). 350-moottorilla varustettuihin versioihin oli tarjolla myös tiheämpi 3.08:1 perävälitys. 305 V8 -moottori sai alumiinisen imusarjan, joka pienensi koneen massaa 15 kiloa. Korin korroosionkestävyyttä oli parannettu sinkkikäsitteelyllä ja galvanoidun pellin käyttämisellä takasisälokasuojien ja tavaratilan pohjan materiaalina. Uusina lisävarusteina tarjolle tuli mm. sähköisesti, napin painalluksella toimiva, liukuva kattoluukku sekä AM/FM-radion yhteyteen integroitu 40-kanavainen LA-puhelin.

Station wagon 1979

Vuodelle 1979 jatkettiin jälleen vähäisin, vain keulaa ja perää koskevin kevyin ulkonäkömuutoksin. 250 kuutonen sai tehoa lisää viisi hevosvoimaa, kun taas 305 V8 menetti 15. 305:n tehonlaskuun oli suurin vaikutus kaasuttimen vaihtumisesta suuremmasta Rochester 2GC:stä pienempään Rochester Dualjet -kaasuttimeen. 350 V8 -moottori säilyi ennallaan.

Moottorit 1977 – 1979

Vuosimalli	Moottori	Teho	Vääntö	Polttoainejärjestelmä	Pakoputkisto	Huomautus
1977 – 1979	250 cid Chevrolet rivi-6	110 hv (82 kW)	195 lb·ft (264 Nm)	kaasutin, 1-kurkkuinen	yksiosainen
1977 – 1978	305 cid Chevrolet pikkulohko V8	145 hv (108 kW)	245 lb·ft (332 Nm)	kaasutin, 2-kurkkuinen	yksiosainen
1977 – 1979	350 cid Chevrolet pikkulohko V8	170 hv (127 kW)	270 lb·ft (366 Nm)	kaasutin, 4-kurkkuinen	yksiosainen
1979	305 cid Chevrolet pikkulohko V8	130 hv (97 kW)	245 lb·ft (332 Nm)	kaasutin, 2-kurkkuinen	yksiosainen

1980 – 1985

Caprice Classic Landau Coupe 1980

Muut vuoden 1980 Caprice mallit

Caprice Classic koki ensimmäiset suuret muutoksensa, sitten vuonna 1977 tapahtuneen ensiesittelyn. Polttoaineen kulutuksen pienentämiseksi suunnittelussa oli panostettu painon keventämiseen ja aerodynamiikan parantamiseen. Vaikka uusi malli ei näyttänyt poikkeavan suurestikaan edeltävän vuoden mallista, olivat Capricen kaikki koripellit täysin uudistettu. Aerodynamiikan parantamiseksi konepellin etureuna laski viistosti alaspäin ja koko tavaratilan alue oli keulan linjaa korkeammalla. Maski oli uusittu ja nelikulmion malllisia takavaloja oli perinteiseen tapaan kolme per puoli. Ovet ja niiden sisällä olevat komponentit oli uudelleensuunniteltu painonsäästön nimissä. Esim. ikkunanaukaisumekanismi oli muuttunut mekaanisesta hammasratastyyppisestä nauhakäyttöiseksi. Alumiinin käyttöä oli lisätty, mm. puskurin sisävahvikkeissa ja sedan- / coupe-mallien jäähdyttimen kennoissa. Vuoden 1980 mallit olivat noin 45 kg kevyempiä kuin vuoden 1979 mallit.

Uusi muotoilu kasvatti sedan- ja coupe-mallien tavaratilan vetoisuutta lähes 60 litraa. Tilankäytön tehokkuutta paransi myös tilaa ja painoa säästävä 16" varapyörä, joka oli nyt vakiovarusteena. Uudenmallinen tunkki nosti auton nyt runkopalkista, aiemman puskurista nostamisen sijaan. Sedan- ja coupe-mallit saivat vakiovarusteeksi suuremman, 95 litran polttoainesäiliön. Muita vuosimallin 1980 uudistuksia olivat kevyemmin rullaavat vyörenkaat, parannettu korroosiosuoja, pienempikitkaiset pallonivelet ja suuremmat etupyörien tuennan puslat. Uusia valinnaisia lisävarusteita olivat mm. etunurkkien kulmavalot ja kulutuspinnan naulanpiston itsestään tiivistävät renkaat.

Sedan- ja coupe-mallien uudeksi vakiomoottoriksi tuli uusi, Chevroletin 3,8 litrainen 90° V6-moottori, joka korvasi uskollisesti palvelleen 250-rivikuutosen. Tämän moottorin iskunpituus ja poraus olivat samat kuin 305 V8 -moottorissa. Kalifornian tiukempien päästörajoitusten vuoksi siellä myytyjen autojen voimanlähteenä oli Buickin 3,8 litran V6 -moottori. Chevroletin 3,8 antoi tehoa 115 hv, kun Buickin vastaava versio antoi 110 hevosvoimaa. Vaikka 3,8 V6:n teholukema oli sama kuin vuoden 1979 250-rivikuutosen, 250:n vääntömomentti oli ollut 271 Nm, eli 34 Nm suurempi kuin 3,8-litraisen 237 Nm. 3,8 V6 kuitenkin paransi Chevrolet Capricen polttoaineenkulutuksen lukemiin 12 l/100 km kaupungissa ja 8,1 l/100 km maantiellä. Tämä tulos oli siihen asti kaikkein paras full-size Chevyille mitattu.

Vuonna 1980 valikoimaan tuli uusi V8-moottori, Rochester Dualjet -kaasuttimella varustettu, 115 hevosvoimainen, 4,4 litran (267 cid) V8, joka oli station wagonien vakiovoimanlähde, Kaliforniaa lukuunottamatta. 305 V8:n kaksikurkkuinen kaasutin oli korvattu nelikurkkuisella ja tämä nosti moottorin teholukeman 155 hevosvoimaan. Tämä versio oli myös Kalifornian station wagoneiden vakioversio ja kaikkein tehokkain tarjolla olleista optiomoottoreista, koska 350 kuutiotuumainen oli pudotettu pois valikoimasta. Se oli saatavilla ainoastaan viranomaiskäyttöön tilattuihin autoihin. Station wagoneiden optiomoottoriksi lisättiin Oldsmobilen valmistama 350 cid Diesel V8. Teholukemaksi moottorille ilmoitettiin 105 hv (78 kW) ja sen vääntömomentti oli 278 Nm. Polttoainetalouden parantamiseksi automaattivaihteisto oli varustettu sähköisesti ohjatulla turbiinilukolla.

Caprice Classic Sedan 1981

1981 Caprice Classic Station Wagon, Estate-lisävarustepaketilla

Caprice Classic Landau Coupe 1981

Vuosi 1981 ei tuonut malleihin suuria ulkonäöllisiä muutoksia. Käyttöä ja huollettavuutta oli paranettu mm. etupään uusilla, pienemmän vierintävastuksen omaavilla levyjarruilla ja jarrupalojen akustisella kulumisenvaroittimella. Jarrunesstesäiliö muutettiin läpinäkyväksi, jolloin nestepinnan tarkistus oli helpompaa. Valinnaisena lisävarusteena olevaan vakionopeussätimeen lisättiin resume-toiminto, jonka avulla kuljettaja pystyi yhden sormen liikkeellä palauttamaan aiemmin valitun nopeuden, jos vakionopeussäätimen toiminta oli esim. jarrutuksen vuoksi jouduttu katkaisemaan. Vain Capriceen valinnaisvarusteina saatavilla olleet, pinnavanteita imitoivat koristekapselit varustettiin turvalukituksella, jonka sai avattua vain omalla erikoistyökalulla. Kaikki valinnaiset audiolaitteet oli nyt varustettu etuosan kaksoiskaiuttimin ja stereo-laitteistot myös takaosan kaksoiskaiuttimin. Tehdasasenteiset radiot oli varustettu tuulilasiin integroidulla antenilla, lukuunottamatta AM/FM-LA -radiota, joka oli varustettu moottoroidulla antenilla.

Moottorit pysyivät ennallaan vuonna 1981, lukuunottamatta Chevroletin 3,8 litran (229 cid) V6 -moottoria, joka antoi nyt tehoa 110 hv (82 kW), aiemman 115 hv:n sijaan, sekä 5 litran (305 cid) V8 -moottoria, jonka teholukema oli laskenut 150 hevosvoimaan (116 kw). Kaikkien moottorien toiminta oli ohjattu nyt Computer Command Control (CCC) -järjestelmällä, joka mitta-arvojen perusteella ohjasi sähköisesti kaasuttimen toimintaa. Tämä järjestelmä otettiin käyttöön Kalifornian versioissa jo vuonna 1980, mutta esim. Kanadan versioissa vasta 1987. Pohjois-Amerikan ulkopuolelle vietyjen mallien varustus saattoi vaihdella runsaastikin, markkina-alueesta riippuen. Uutena vaihteistona markkinoille tuli lukkoturbiinilla ja ylivaihteella varustettu THM200-4R automaatti. Se oli 305 V8:n yksinomainen optiovaruste, tälle moottorille ei ollut tarjolla muita automaattivaihteistoja. Muiden moottorien yhteyteen sitä ei ollut mahdollista saada.

Mallivuodelle 1982 ulkonäköön tehtiin jälleen pieniä muutoksia. Mallivalikoima supistui yhdellä, kun Caprice Classic Landau Coupe pudotettiin pois mallistosta. Jäljelle jäivät sedan, sport coupe sekä kuusi- ja kahdeksanpaikkaiset station wagonit.

Moottorit, niiden teho- ja vääntömomenttiarvot pysyivät ennallaan. 350 cid Diesel V8 -moottori tuli saataville nyt kaikkien korimallien kanssa. Ylivaihdeautomaatti oli saatavilla nyt myös 267 V8:n jatkeeksi, enää se ei ollut vain 305:n yksinomainen optio. 305 oli saanut nyt vakiovarusteeksi kolmeportaisen THM200-automaattivaihteiston, Kaliforniaa lukuunottamatta.

Mallivuodelle 1983 Caprice tuli suppeimalla mallitarjonnallaan koskaan. Kaksiovista mallia ei ollut, ainoastaan neliovinen sedan sekä kahdeksanpaikkainen station wagon, koska myös kuuden hengen versio oli pudotettu pois valikoimasta. 4,4 litran (267 cid) V8 oli pudotettu pois valikoimasta, muu moottoritarjonta oli ennallaan. 305 ja ylivaihdeautomaatti muodostivat nyt station wagonin vakiovoimalinjan. 350 dieselin jatkeeksi ylivaihdeautomaatin sai lisämaksusta kun taas 305 V8:n perään se oli ainoa tarjolla oleva vaihteisto. Amerikkalainen autoilun aikakauslehti Car and Driver valitsi vuoden 1983 Chevrolet Caprice Classicin, vuoden aikana koeajamiensa autojen TOP-10 -listalle.

Moottorit 1980 – 1985

Vuosimalli	Moottori	Teho	Vääntö	Polttoainejärjestelmä	Pakoputkisto	Huomautus
1980 – 1984	229 cid Chevrolet V6	110 hv (82 kW)	170 lb·ft (230 Nm)	2-kurkkuinen	yksiosainen	ei saatavilla Kaliforniassa
1980 – 1984	231 cid Buick V6	110 hv (82 kW)	190 lb·ft (258 Nm)	2-kurkkuinen	yksiosainen	vain Kalifornia
1980 – 1982	267 cid pikkulohko V8	115 hv (86 kW)	200 lb·ft (271 Nm)	2-kurkkuinen	yksiosainen	ei saatavilla Kaliforniassa
1980	305 cid LG4 pikkulohko V8	155 hv (116 kW)	240 lb·ft (325 Nm)	4-kurkkuinen	yksiosainen
1980 – 1985	350 cid LF9 Oldsmobile Diesel V8	105 hv (78 kW)	205 lb·ft (278 Nm)	FI	yksiosainen
1980 &ndash 1988	350 cid LM1 pikkulohko V8			4-kurkkuinen	yksiosainen	Poliisiversio
1981 – 1984	305 cid LG4 pikkulohko V8	150 hv (112 kW)	240 lb·ft (325 Nm)	4-kurkkuinen	yksiosainen
1985	262 cid Chevrolet V6	130 hv (97 kW)	210 lb·ft (285 Nm)	TBI	yksiosainen
1985 – 1986	305 cid LG4 pikkulohko V8	165 hv (123 kW)	245 lb·ft (332 Nm)	4-kurkkuinen	yksiosainen