Chevrolet Biscayne

Chevrolet Biscayne
Valmistaja ja valmistusmaa	General Motors, Yhdysvallat Teksas, Arlington Kalifornia, South Gate Kanada, Ontario, Oshawa Australia, Etelä-Australia, Woodville, (GM Holden) (1958)
Valmistusaika	1958 – 1972 (USA) 1958 – 1975 (CAN)
Luokka	Full-size
Kori	2 / 4-ovinen sedan 5-ovinen wagon (1962-68)
Moottori	R6, V8
Iskutilavuus	3800 – 7400 cm3
Teho
Voimanvälitys	Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä	Chevrolet 210
Seuraaja
Saman luokan autoja

Biscayne oli amerikkalaisen, General Motors -konserniin kuuluvan, Chevrolet-divisioonan vuosien 1958 ja -72 välisenä aikana valmistama mallisarja. GM:n B-korinen malli oli amerikkalaisen kokoluokituksen mukaan full-size- eli täysikokoinen. Biscayne oli Chevrolet'n edullisin full-size-malli, lukuunottamatta vuoden 1958 Delrayta. Nimensä mallisarja sai vuoden 1955 Motorama -näyttelyn konseptiautolta.

Yleistä

Biscaynen kohderyhmänä oli isoja autolaivastoja pyörittävät yhtiöt, mutta niitä myytiin myös yksityisasiakkaille. Biscaynen hankki henkilö, joka halusi täyskokoisen auton tilat, mutta ei antanut painoarvoa kiilto-osille tai pramealle sisustukselle. Valtaosa Biscayneista toimitettiin kuusisylinterisellä moottorilla, mutta 1970-luvun alussa V8 nousi suositummaksi vaihtoehdoksi. Valmistushistoriansa aikana Biscaynen korimalleina olivat 2- ja 4-ovinen sedan. Vuosien 1962 – 69 välisenä aikana mallistoon kuului myös 5-ovinen station wagon (Kanadassa vielä uudestaan mallivuosina 1974 – 75). Biscayne wagonia ennen, ja taas sen jälkeen, Chevroletin edullisin täyskorinen wagon oli Brookwood. Kaksiovinen sedan pudotettiin mallistosta vuoden 1969 jälkeen, joten mallivuosien 1970 – 72 aikana Biscaynen ainoa korimalli oli 4-ovinen sedan. Vuonna 1958 Chevrolet Delray oli hinnoiteltu Biscaynen alapuolelle, mutta malli ei elänyt kuin kyseisen vuoden ajan.

Monia kalliimpien hintaluokkien Chevroletien optiovarusteita, kuten esim. sähkötoimisia ikkunoita, ei Biscayneen ollut edes mahdollista saada. Kaikki tekniikkaoptiot sen sijaan olivat tarjolla ja ostajalla oli mahdollisuus varustaa autonsa Chevroletin high-output isolohko V8:lla, neliportaisella lattiamanuaalilla Hurstin shifterillä ja tiheällä perävälityksellä. Tällaisella kokoonpanolla varustetut autot ovat kuitenkin ultraharvinaisia yksittäiskappaleita, mutta samalla ne ovat etenkin Yhdysvalloissa keräilijöiden himoamia versioita.

Hinnastossa pykälää kalliimman Bel Airin tavoin Biscaynen tunnistaa kahdesta takavalosta per puoli, poikkeuksena tähän vuosimallit 1959 ja 1972. Huomattavasti kalliimmissa Impala-, ja myöhemmin Caprice-malleissa, oli kolme takavaloa puolillansa. Ulkoisia kiiltosomisteita Biscaynessa on niukasti ja yleisimmin autot on varustettu pienillä pillerikapseleilla, tosin optiona tähänkin malliin sai halutessaan joitain kromiosia ja näyttävämpiä koristekapseleita. Sisustus oli amerikkalaisesta näkökulmasta spartalainen, edullista laatua olevine kangas-vinyyli- tai täysvinyyliverhoiluineen, kumisine lattiamattoineen ja ohjauspyörän keskiön äänimerkin painikkeineen. Elinkaarensa aikana Biscaynenkin varustetasoa nostettiin, esim. vuoden 1964 mallissa sen vakiovarusteita ovat deluxe-ohjauspyörä äänimerkin painikerenkaalla, vaahtomuovipehmustetut istuimet sekä tekstiilimatto.