Ero sivun ”Standard Vanguard” versioiden välillä
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
luokka = [[D-segmentti]]| | luokka = [[D-segmentti]]| | ||
kori = 4-ovinen [[Sedan]]<br>2-ovinen avolava| | kori = 4-ovinen [[Sedan]]<br>2-ovinen avolava| | ||
| − | suunnittelija = | | + | suunnittelija = Walter Belgrove| |
pohjalevy = | | pohjalevy = | | ||
moottori = [[R4]]| | moottori = [[R4]]| | ||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
seuraaja = | | seuraaja = | | ||
samaaluokkaa = [[Hillman Minx]]<br>[[Škoda 1102]]<br>[[Ford Taunus G93A|Ford Taunus]]<br>[[Triumph Mayflower]]<br>[[VW Kupla]]}} | samaaluokkaa = [[Hillman Minx]]<br>[[Škoda 1102]]<br>[[Ford Taunus G93A|Ford Taunus]]<br>[[Triumph Mayflower]]<br>[[VW Kupla]]}} | ||
| − | '''Standard Vanguard''' on vuosina [[1947]]-[[1963]] valmistettu keskikokoinen auto. Standard Vanguard esiteltiin ensimmäisen kerran heinäkuussa 1947. Se oli [[Standard]]in ensimmäinen sodanjälkeinen automalli ja suunniteltu vientimarkkinoille. Nimen Vanguard auto sai tehtaan johtajan Sir John Blackin huvipurren nimestä. Pääsuunnittelija oli Walter | + | '''Standard Vanguard''' on vuosina [[1947]]-[[1963]] valmistettu keskikokoinen auto. Standard Vanguard esiteltiin ensimmäisen kerran heinäkuussa 1947. Se oli [[Standard]]in ensimmäinen sodanjälkeinen automalli ja suunniteltu vientimarkkinoille. Nimen Vanguard auto sai tehtaan johtajan Sir John Blackin huvipurren nimestä. Pääsuunnittelija oli Walter Belgrove. Ensimmäinen malli muistutti jonkin verran vuoden 1942 Plymouthia. |
Standard Vanguardin eri sukupolvia valmistettiin kaikkiaan yli 300 000 yksilöä. | Standard Vanguardin eri sukupolvia valmistettiin kaikkiaan yli 300 000 yksilöä. | ||
== Vanguard Phase I == | == Vanguard Phase I == | ||
| − | Moottori on 2088 cm³ bensiinimoottori, teho 50 kW (tehonormi ei tiedossa, 68 hv). Kolme vaihdetta, jotka kaikki ovat synkronoituja. Vaihdevipu on ohjaustangossa. | + | Moottori on 2088 cm³ bensiinimoottori, teho 50 kW /4200 (tehonormi ei tiedossa, 68 hv), sylinterin mitat 85 × 92 mm. Kolme vaihdetta, jotka kaikki ovat synkronoituja. Vaihdevipu on ohjaustangossa. |
Leveään Vanguardiin mahtui hyvin kuusi henkeä, eteen ja taakse kolme. | Leveään Vanguardiin mahtui hyvin kuusi henkeä, eteen ja taakse kolme. | ||
Versio 7. elokuuta 2022 kello 17.41
| Standard Vanguard | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Standard,  Iso-Britannia
|
| Valmistusaika | 1947 – 1963 |
| Luokka | D-segmentti |
| Kori | 4-ovinen Sedan 2-ovinen avolava |
| Suunnittelija | Walter Belgrove |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 2088 cm³ |
| Teho | 50 kW |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | 21,5 s (0–97 km/h) |
| Huippunopeus | 126 km/h |
| Kulutus | l/100 km |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | Hillman Minx Škoda 1102 Ford Taunus Triumph Mayflower VW Kupla |
Standard Vanguard on vuosina 1947-1963 valmistettu keskikokoinen auto. Standard Vanguard esiteltiin ensimmäisen kerran heinäkuussa 1947. Se oli Standardin ensimmäinen sodanjälkeinen automalli ja suunniteltu vientimarkkinoille. Nimen Vanguard auto sai tehtaan johtajan Sir John Blackin huvipurren nimestä. Pääsuunnittelija oli Walter Belgrove. Ensimmäinen malli muistutti jonkin verran vuoden 1942 Plymouthia.
Standard Vanguardin eri sukupolvia valmistettiin kaikkiaan yli 300 000 yksilöä.
Sisällysluettelo
Vanguard Phase I
Moottori on 2088 cm³ bensiinimoottori, teho 50 kW /4200 (tehonormi ei tiedossa, 68 hv), sylinterin mitat 85 × 92 mm. Kolme vaihdetta, jotka kaikki ovat synkronoituja. Vaihdevipu on ohjaustangossa.
Leveään Vanguardiin mahtui hyvin kuusi henkeä, eteen ja taakse kolme.
Vanguard Vignale
Vanguard Phase III:n face-liftin muotoilivat Giovanni Michelotti ja korinrakentaja Vignale 1958. Tätä korimallia valmistettiin kaikkiaan 26 267 kappaletta vuosina 1958–1961.
Teknisesti Vanguard Vignale malli erosi edeltäjästään vain vähän, neljä vaihdetta aiemman kolmen sijasta sekä varapolttoainesäiliö. [1]
Suomessa
Standard Vanguardia tuotiin Suomeen vajaat 2000 kappaletta, kun kaikkia Standardeja tuotiin yhteensä 2180 kappaletta. Yleisyydestään huolimatta Vanguardeja ei ole kovin paljon säilynyt. Maahantuoja oli Korpivaara. Vanguardia mainostettiin mm. seuraavasti: "erittäin tilava", "lujuuteensa ja kokoonsa nähden huokeahintainen".
Vuonna 1948 myytiin Suomessa 42 Vanguardia. Paras myyntivuosi oli 1952, 803 Vanguardia. Olympialaisten vuoksi tuontilisenssejä myönnettiin tuolloin tavallista enemmän.
1952 TVH osti kerralla 40 harvinaista avolava (pick-up) Vanguardia. TVH aloitti hankinnat jo 1949. 1951 erä toimitettiin vain pohjamaalattuna, jolloin varsinainen maalaus TVH:n väreihin tapahtui Suomessa. Kaikkiaan TVH hankki ainakin 109 Standard Vanguard Pick-Upia. Tie- ja Vesirakennushallitus (TVH) hankki autot tiemestareiden käyttöön. Kauppasuhteiden vuoksi valtion autot oli suotavaa hankkia joko Englannista tai itäblokin maista. Standard Vanguard Pick-Up maksoi vuonna 1950 420 000 markkaa kappale (20 kpl erässä). Auton ongelmana oli ruostuminen ja osin työn laatu, mitkä lopulta veivät autolta maineen. Ainakin yksi vm 1952 Pick Up Truck-yksilö on säilynyt Suomessa, sitä käytettiin Kymen tiepiirissä. [2]
Muuta
Suomessa Vanguardista käytettiin lempinimeä Vankku [3]. Vanguardin halvempi perusmalli oli Standard Ensign.
Lähteet
- Mobilisti 2/1991
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Standard_Vanguard-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
