Brands Hatch

Brands Hatch
Sijainti	UK, Englanti, Kent, West Kingsdown
Valmistumisvuosi	1950
Suunnittelija
Radan pituus	3908 m
Pääsuoran pituus
Radan leveys
Korkeusero
Mutkia	9
Rataennätys	GP Circuit 2003– Adam Carroll, A1GP-Ferrari, 2009, A1GP Indy Circuit Scott Mansell, Benetton B197-Renault, 2004, EuroBOSS
Suurimmat tapahtumat	Formula Ford Festival MSVR EnduroKA BTRA British Truck Racing Championship British Touring Car Championship

Rata vuonna 2003, suorat ja kaarteet nimettyinä.

Brands Hatch Circuit on kaakkoisenglantilaisessa Kentin kreivikunnassa, West Kingsdownin taajamassa sijaitseva moottorirata. Alkujaan moottoripyörien maaratakilpailujen pitopaikkana aloittanut Brands Hatch on vuosien 1964 ja 1986 välisenä aikana toiminut 12 kertaa Britannian Grand Prix'n isäntänä ja radalla ajetaan myös nykyisin useita arvokilpailuja. Radan omistaa entisen kilpa-ajaja Jonathan Palmerin MotorSport Vision (MSV) -yhtiö.

Yleistä

Brands Hatch pitää sisällään kaksi eri rataa. Lyhyempi, vajaan kahden kilometrin mittainen "Indy Circuit", noudattelee luonnon muovaaman amfiteatterin muotoja, tarjoten yleisölle hyvän näkymän lähestulkoon koko radan matkalle. Pidempi, hieman päälle neljän kilometrin mittainen "Grand Prix" on toiminut näyttämönä mm. Formula 1 -luokan kilpailuille. Asutuksen leviäminen radan lähistölle on pakottanut vähentämään pidemmän rataosuuden käyttöä ja nykyisin sillä ajetaan ainoastaan jokunen arvokilpailu vuodessa. Tällaisia ovat mm. British Touring Car Championship sekä British Superbike Championship (BSB).

Täysimittainen Grand Prix -rata alkaa Brabham Straight -suoralla, joka on kevyesti kallistettu ja hieman kaareva, jonka jälkeen se syöksyy alas oikealle kaartavaan Paddock Hill Bend -mutkaan, jossa korkeusero on 8% (eli 8 metriä sadan metrin matkalla). Kaarteen vaikeudesta huolimatta se on myös yksi radan harvoista ohituspaikoista. Seuraava mutka on neulansilmä Druids, jota edeltää nousu Hailwood Hill. Rata kiertää yleisöalueen eteläpuolelta Graham Hill Bend -alamäkeen, jota seuraa hieman kaareva Cooper Straight. Suoran jälkeen rata nousee Surtees-kaarteessa taas ylämäkeen, jota seuraavalla suoralla autot voivat saavuttaa huippunopeutensa. Radan seuraavat merkittävät korkeuserot löytyvät Pilgrim's Drop ja Hawthorn Hill -sektoreilta, joilla korkeudenvaihtelut ovat 7%. Näitä seuraa oikealle kaartava, nopea Hawthorn Bend. Täällä rata sukeltaa mesäiselle alueelle, jossa on kolme keskinopeudella ajettavaa kaarretta: tiukahko Westfield, loiva Dingle Dell sekä Sheene, joka on sokea kaarre. Tämän jälkeen on vuorossa vasemalle kaartava ja kallistettu Stirlings Bend ja Clearways-suora. "Grand Prix" ja "Indy Circuit" kohtaavat ylämäkeen sijoittuvassa Clark Curve -kaarteessa, jossa varikkosuora erkanee radasta.

Brands Hatchissa sijaitsi myös British Rallycross Circuit, jonka oli suunnitellut lajin nelinkertainen Britannian mestari Trevor Hopkins. Rata oli noin 1,5 kilometrin mittainen ja valmistui vuonna 1981. Viimeiset rallicross-kilpailut Brands Hatchissa ajettiin vuonna 2004.

Historia

Varhainen historia

Paikka, jolla rata sijaitsee, oli alun perin läheiseen Brands Hatch -tilaan kuulunut sienipelto. Sitä käytettiin armeijan harjoituspaikkana. Vuonna 1926 Ron Argentin johtama pyöräilijöiden ryhmä sattui pysähtymään pellolle, huomasi maaston suotuisat muodot ja pyysi tilan omistajalta lupaa saada käyttää tilaa harjoitteluun. Omistaja hyväksyi ehdotuksen, ja alueesta tuli suosittu ajopaikka pyöräilijöille, jotka käyttivät maatalouskoneiden maahan uurtamia reittejä hyväkseen. Ensimmäinen varsinainen kilpailu ajettiin vuonna 1928, kun pyöräilijät kilpailivat maastojuoksijoita vastaan neljä mailia (6,4 km) pitkällä reitillä. Juoksijat voittivat.

Parin vuoden kuluttua myös moottoripyöräilijät alkoivat käyttää jonkin verran rata-aluetta. Tuolloin sillä ajettiin vastapäivään. Rata toimi 1930-luvulla, mutta toisen maailmansodan aikana siellä säilytettiin armeijan ajoneuvoja, joten alue pommitettiin huonoon kuntoon. Vasta sodan jälkeen sitä ryhdyttiin kehittämään kunnon moottoriradaksi.

1950-luku

Brand Hatch 1950–1953. Kiertosuunta vastapäivään.

Toisen maailmansodan mentyä ohitse, rata päällystettiin vulkaniittiaineksella, ja moottoripyöräkilpailut jatkuivat, tuolloin Brands Hatch Stadium -nimellä tunnetulla radalla. Tuolloinen kisapromoottori 500 Club, joka nimensä mukaisesti organisoi 500-kuutioisten, yksipaikkaisten kilpa-autojen kisatapahtumia, kävi neuvotteluja radan omistaneen yhtiön kanssa sen päällystämisestä afaltilla. Neuvottelujen tuloksena 500 Club ja ratayhtiö löysivät yhteisymmärryksen kustannusten jakamisesta ja Brands Hatch sai asfalttipäällysteen huhtikuussa 1950.

Brands Hatchin avajaistapahtuma pidettiin huhtikuun 16. päivänä vuonna 1950 ja se sai kunnian olla ensimmäinen II maailmansodan jälkeen Englannissa toimintansa aloittanut uusi kilparata. Royal Automobile Club (RAC) oli myöntänyt radalle virallisen statuksen jo helmikuussa, kun 500 Club oli pitänyt siellä näytösajon. Yhtenä joukossa oli tuolloin uransa alkutaipaleella ollut Stirling Moss. 500-kuutioisten Formula 3 -autojen kilpailuja promotoinut Half-Litre Car Club toimi tämän ensimmäisen tapahtuman organisoijana. Paikalle oli saapunut noin 7000 katsojaa ja päivän aikana ajettiin 10 lähtöä. Ensimmäisen lähdön voittajaksi ajoi tuleva brittiläinen Formula 3 -legenda Don Parker. Ennen vuoden loppua radalla pidettiin viisi vastaavan kaltaista tapahtumaa. Kesäkuun kilpailu oli Cooperilla ajaneen Mossin juhlaa. Hän otti voiton kaikissa viidessä lähdössä ja ajoi uuden kierrosennätyksen. Elokuussa tapahtuman pääsponsorina oli brittiläinen valtakunnallinen sanomalehti The Daily Telegraph. Vanha laavakivipäällysteinen rata oli ollut pituudeltaan 3/4 mailia (1,21 km), mutta asfaltoinnin yhteydessä se oli jatkettu 1 mailin mittaiseksi (1,6 km) ja sitä kierrettiin vastapäivään. Marraskuussa 1950 Maidstone & Mid-Kent Motor Club kutsui urheiluautoilijoita tutustumaan rataan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun radalla ajettiin muulla kalustolla kuin 500-kuutioisilla ja ensimäinen kerta kun rataa kierrettiin myötäpäivään.