Suzuki Fronte

Suzuki Fronte
Valmistaja ja valmistusmaa	Suzuki, Japani
Valmistusaika	1959–1979
Luokka	Keicar
Kori	3-ovinen hatchback
Moottori	R3
Iskutilavuus	356–547 cm3
Teho	18–? kW
Voimanvälitys	Etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

Suzuki Fronte on auto, joka esiteltiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 1962 sedan-versiona Suzulight Vanista. Nimikilpi pysyi käytössä Suzukin Kei-autoissa sekä joissakin muissa hyötyajoneuvoissa, kunnes se korvattiin Alto-nimellä (alunperin vain hyötyajoneuvoissa) syyskuussa 1988. Sana "fronte" tarkoittaa "otsaa" tai " edessä" viitaten siihen, että auto on etuvetoinen.

Sukupolvet

1. sukupolvi, TLA (1959 – 1966)

Pääartikkeli: Suzulight Fronte

Suzulight Van -pohjainen TLA Fronte esiteltiin maaliskuussa 1962 henkilöautoversiona suositusta kevyestä pakettiautosta. Suzulight Fronte perustui aikaisempaan Suzulight SS -sarjaan, joka itsessään oli melko suoraviivainen kopio vielä vanhemmasta Lloyd LP400:sta, ja sellaisena siinä oli poikittain asennettu kaksisylinterinen, kaksitahtimoottori, joka pyöritti etupyöriä.

2. sukupolvi, LC10 / LC20 (1967 – 1976)

Pääartikkeli: Suzuki Fronte (LC10 / LC20)

Suzuki Fronte 360 kaksiovinen sedan (LC10) esiteltiin maaliskuussa 1967 korvaamaan aikaisemman Suzulight Fronten.

Vuoden 1970 mallit ovat perusmalli, de luxe, SSS, farmarimalli ja pakettiauto, lisäksi eri autourheilumalleja. Suzuki Fronten moottori on edessä poikittain, etuveto. SSS-malli: ilmajäähdytteinen 2-tahtinen R3-moottori 356 cm³, teho 26,5 kW /7000 (36 hv) SAE brutto. Huippunopeus on valmistajan mukaan 125 km/h. Muiden mallien teho oli 22,8 kW (31 hv) ja 25 kW (34 hv) SAE brutto, sama 356 cm³ moottori.

3. sukupolvi, SS10 / SS20 (1976 – 1979)

Pääartikkeli: Suzuki Fronte (SS10 / SS20)

Hallituksen suunnitelmia oli nostaa Kei-autojen moottorin kokoraja asteittain 550 cm³, tehdäkseen tilaa puhtaammille 4-tahtimoottoreille ja kääntää hidastunut Kei-autojen myyntikäyrä. Monet valmistajat vastasivat väliaikaisilla, 500 cm³ malleilla vuonna 1976, muun muassa Suzuki. Kesäkuussa 1976 esiteltiin Fronte 7-S (SS10).

4. sukupolvi, SS30 / SS40 (1979 – 1984)

Pääartikkeli: Suzuki Fronte (SS30 / SS40)

Toukokuussa 1979 Fronte 7-S korvattiin uudella SS30 / SS40 Frontella. Myös Fronte Hatch 55 lopetettiin, ja tästä lähtien kaupallisissa versioissa käytettiin Alto-nimeä. Altosta tuli myös vientimarkkinoilla käytetty nimi. SS30S oli kaksitahtimoottorilla varustettu versio Frontesta (539 cm³, 3-sylinteriä, T5B), kun taas SS40S sai äskettäin kehitetyn, 543 cm³ 4-tahtisen 3-sylinterisen moottorin (F5A) ja osoittautui erittäin suosituksi, syrjäyttäen pian kaksitahtisen kokonaan.

5. sukupolvi, CB71 (1984 – 1987)

Pääartikkeli: Suzuki Fronte (CB71)

Syyskuussa 1984 esiteltiin uusi Fronte CB71. Nyt vain F5A-nelitahtimoottorilla. Fronte oli nyt täysi 5-ovinen hatchback.

6. sukupolvi, CN11S (1988 – 1989)

Pääartikkeli: Suzuki Fronte (CN11S)

Syyskuussa 1988 uusi CN11S Fronte debytoi. Edellinen sukupolvi ei ollut niin tilava kuin kilpailijat verrattain lyhyen akselivälinsä vuoksi, mutta uudessa versiossa ratkaistiin tämä ongelma venyttämällä sitä.

Vain 6 kuukautta myöhemmin, Suzukin pisimpään ajettu nimikilpi haudattiin. Kun Japanin verolakeja kei-luokan ajoneuvoille muutettiin huhtikuussa 1989, kei-hyötyajoneuvot eivät olleet enää yhtä suosiossa kuin ennen. Koska Altolla oli pitkään ollut paljon suurempi markkinaosuus kuin Frontella, päätettiin luopua Fronten nimestä ja keskittää markkinointiponnistelut Altoon, joka tuli nyt saataville 3- ja 5-ovisena viistoperänä sekä 3-ovisena pakettiautona.

CN11S Frontea valmistettiin Kiinassa nimellä Anchi 6330. CN11:tä ei koskaan tuotu Eurooppaan, koska ne saivat sen sijaan Cervo Moden (merkitty nimellä Alto). Etelä-Koreassa Daewoo kuitenkin rakensi autoa Tico-lisenssillä, ja tätä mallia myytiin paljon erityisesti Itä-Euroopassa.

Lähteet

• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Suzuki_Fronte-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.