Keicar

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keicar (myös K-Car) on japanilainen autoluokka, johon kuuluu niin henkilöautoja, kuin pakettiautoja ja pick-upejakin. Autot ovat hyvin pieniä. Keicarien vakuutukset ja verot ovat pieniä ja Keicarin omistajalla ei tarvitse olla omaa parkkipaikkaa.

Keicar-säännökset rajoittavat ainoastaan auton kokoa ja iskutilavuutta. Monilta valmistajilta onkin tullut kehittyneitä keicar-malleja, joissa on esimerkiksi automaatti- ja CVT-vaihteistoja, GPS, ilmastointi. Myös neliveto on nykyajan Keicar-malleissa hyvin yleinen vaihtoehto. Tehokkaimmissa keicareissa on kaksi turboa, neli- tai viisiventtiilitekniikka ja tehoa yli 60 hv. Monia keicar-malleja valmistetaan lisenssillä myös muissa Aasian maissa, mutta yleensä niissä on suurempi moottori. Näin on myös Japanissa valmistettujen keicarien vientimalleissakin.

Keicarien suurin sallittu pituus, leveys ja iskutilavuus:

  • ennen 1976: 300 cm, 130 cm, 360 cm3
  • 1976–1990: 320 cm, 140 cm, 550 cm3
  • 1990–1999: 330 cm, 140 cm, 660 cm3
  • 1999 lähtien: 340 cm, 140 cm, 660 cm3

Keicar-malleja[muokkaa]

Mitsubishi i
Honda Vamos minivan

Historia[muokkaa]

Keicar-luokan autojen mitat ja moottorin tilavuus määritellään Japanin lainsäädännössä. Pienimmän luokan autoilta ei vaadita omaa pysäköintipaikkaa. Luokan vaatimukset muuttuivat vuoden 1990 alussa. Moottorin tilavuudeksi tuli korkeintaan 660 cm³ ja teho on korkeintaan 47 kW (64 hv). Suurin pituus on 3,3 metriä ja suurin korkeus alle 2 metriä. Pienautojen valmistajat Daihatsu, Honda, Mazda (Autozam), Mitsubishi ja Suzuki olisivat halunneet myös leveyttä lisää, mutta siihen Japanin hallitus ei myöntynyt, osaksi Toyotan ja Nissanin vastustuksen vuoksi (nämä eivät valmista pienautoja). Leveys oli (yhä) korkeintaan 1,4 metriä. [1]

Lähteet[muokkaa]

  1. Tekniikan Maailma 10/1990