Lancia Delta S4

Lancia Delta S4
Valmistaja ja valmistusmaa	Lancia, Italia
Valmistusaika	1985–1986
Luokka	Ralliauto
Kori	2-ovinen Berlina
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	R4
Iskutilavuus	1759 cm3
Teho	184–410 kW
Voimanvälitys	Neliveto
Kiihtyvyys	5,7–6,0 s (0–100 km/h)
Huippunopeus	225 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja	Peugeot 205 T16 Audi Sport Quattro S1 Ford RS200 MG Metro 6R4

Lancia ja varsinkin Delta muistetaan eritoten kilpailutoiminnasta, ja legendaarisin Deltoista on B-ryhmään kaudeksi 1985 eteenpäin luokiteltu ralliversio Lancia Delta S4. Auto oli kuitenkin täysin eriävä tuotanto-Deltasta, ja ainoa asia joka autoja käytännössä yhdisti, oli Delta-nimen käyttäminen kaupallisista syistä. S4 oli nelivetoinen, putki/profiilirunkoinen, ja keskimoottorinen ralliohjus jonka jo katuversiossa tehoa oli 247 hevosvoimaa. Varsinaiset koriosat olivat kevyttä kevlar- ja hiilikuitua. Moottori oli 1759-kuutioinen Abarth 233 ATR 18S sekä kilpa-autossa että myyntiversiossa. Näitä tavallisia katukäyttöön myytyjä siviiliversioita valmistettiin luokituksen saamiseksi 200 kpl.

Kilpakäyttöön Delta S4 tuli korvaamaan menestyneen mutta jo vanhenneen takavetoisen Lancia 037:n joka alkoi jäädä takavetoisena altavastaajaksi kilpailijoiden, kuten Peugeotin ja Audin, esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön. S4:n moottori oli jo tuttua perua Lancia 037:sta, jossa kone oli varustettu mekaanisella ahtimella teholukeman ollessa 350 hv, S4 taas oli varustettu sekä mekaanisella- että turboahtimella. Mekaanisella ahtimella saatiin vääntöä kierroslukualueen alapäässä ja turbolla saatiin lopullinen tehokkuus korkeilla- ja huippukierroksilla. Teholukemat olivat virallisesti ilmoitettuna 550 hv, epävirallisesti puhuttiin myös n. 600 hv:n tehoista. Auto painaa 890 kg, joten tehoa suhteessa painoon oli huimasti, eivätkä ajo-ominaisuudet kehittyneet aivan samaa tahtia suorituskyvyn kanssa. Tämä oli tuttu asia myös muille B-ryhmässä kilpaileville talleille. S4 kuitenkin myös menestyi heti lyhyen uransa aikana voittaen heti muun muassa debyyttikisansa RAC-rallin vuonna 1985.

Tunnetuimpia S4:llä ajaneita kuljettajia olivat Martini Racingin Henri Toivonen, Markku Alen sekä italialainen Massimo Biasion. Delta S4:n ja koko B-ryhmän aikakausi tuli päätökseensä Korsikan rallissa vuonna 1986, jolloin Henri Toivonen ja kartturinsa Sergio Cresto saivat traagisesti surmansa Corten lähistöllä tapahtuneessa ulosajossa. Lyhyessä haastattelussa Korsikan rallin erikoiskokeiden välissä Henri Toivonen oli kertonut autojen olevan jo lähes mahdottomia ajaa. Tämä ja muut aiemmat onnettomuudet kypsyttivät FIA:n päätökseen lopettaa vaarallisina pidetyn B-ryhmän ajattaminen ralleissa kokonaan. Talleista muun muassa Audi vetäytyi rallitoiminnasta tehdastasolla kokonaan. S4:n menestyksekäs ura jatkui kuitenkin myös B-ryhmän aikakauden jälkeen muun muassa rallicrossin EM-sarjassa. Kaudella 1987 Lancian menestys rallissa kuitenkin jatkui, tallin esiteltyä A-ryhmään luokitellun Delta HF 4WD:n, joka oli heti kilpailukykyinen vaikka auto jouduttiin kehittämään käytännössä tyhjästä B-ryhmän sulkemisen jälkeen. Monet kilpailevista talleista eivät olleet yhtä muuntautumiskykyisiä kuin Lancia. HF 4WD pohjautui jo täysin normaaliin tuotantoautoon S4:n verraten, kuten myös vuoden 1988 kauteen lanseerattu menestyksekäs Lancia Delta HF Integrale 8V. Paljon uutta tekniikkaa sisältäneen Delta HF Integralen tuominen kilpakäyttöön ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta. Tekniset murheet vaivasivatkin sitä aluksi, mutta pian autosta kehittyi ylivoimainen.

Lähde

• Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Lancia_Delta-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.

Tätä artikkelia on pyydetty kuvitettavaksi. Syy: {{{1}}}. Tarkempia tietoja saattaa olla sivulla AutoWiki:Artikkelitoiveet.