Stutz Bearcat
| Stutz Bearcat | |
|---|---|
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Stutz,  Italia
|
| Valmistusaika | 1914–1917 |
| Luokka | - |
| Kori | |
| Suunnittelija | |
| Pohjalevy | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 6396 cm3 |
| Teho | 60 hv |
| Voimanvälitys | Takaveto |
| Kiihtyvyys | |
| Huippunopeus | 128 km/h |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | Mercer |
Stutz Bearcat oli ylellinen vuosina 1914–1917 valmistettu urheiluauto. Moottori on 4-sylinterinen 6396 cm³ rivimoottori (396 ci eli kuutiotuumaa). Venttiilit sijaitsevat sylinterin sivuilla. Suurin teho 45 kilowattia /1500 (60 us-hv). Auton vaihdelaatikko on sijoitettu taakse, vaihteita on kolme.
Auto pystyy ajamaan 96 km/h matkanopeutta, huippunopeus on noin 128 km/h. Akseliväli on lyhyt. Jousitus on melko kova, jousituksena ovat puolielliptiset lehtijouset.
Vuonna 1913 tehdas valmisti roadster-mallia DV 32, jossa oli 5,4 litran R8-moottori. Siinä oli neljä venttiiliä sylinteriä kohti sekä kaksi yläpuolista nokka-akselia.
Vuonna 1915 Erwin Cannonball Baker ajoi Bearcatilla halki Amerikan 22 km/t keskinopeudella. Stutz Bearcat osallistui marraskuussa 1911 ensimmäisiin Indy 500-kisoihin. Harry Clayton alkoi valmistaa autoja siviiliversiona.
Stutz Bearcatin kova kilpailija urheilullisten 1910-luvun autojen luokassa oli Mercer.
Lähteet[muokkaa]
- Tekniikan Maailma 18/1972, sivu 136
