Ero sivun ”Lancia Delta S4” versioiden välillä
(→Linkkejä) |
|||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
seuraaja = | | seuraaja = | | ||
samaaluokkaa = [[Peugeot 205 T16]]<br>[[Audi Sport Quattro S1]]<br>[[Ford RS200]]<br>[[MG Metro 6R4]]}} | samaaluokkaa = [[Peugeot 205 T16]]<br>[[Audi Sport Quattro S1]]<br>[[Ford RS200]]<br>[[MG Metro 6R4]]}} | ||
| − | + | ==Stradale== | |
[[Kuva:Lancia Delta S4.jpg|left|100px]] | [[Kuva:Lancia Delta S4.jpg|left|100px]] | ||
| − | Lancia ja varsinkin Delta muistetaan eritoten kilpailutoiminnasta, ja | + | Lancia ja varsinkin Delta muistetaan eritoten kilpailutoiminnasta, ja yksi kuuluisimmista Deltoista on B-ryhmään kaudeksi [[1985]] eteenpäin luokiteltu ralliversio '''Lancia Delta S4'''. Auto oli kuitenkin täysin eriävä tuotanto-Deltasta, ja ainoa asia joka autoja käytännössä yhdisti, oli Delta-nimen käyttäminen kaupallisista syistä. S4 oli nelivetoinen, putki/profiilirunkoinen, ja keskimoottorinen ralliohjus jonka jo katuversiossa tehoa oli 247 hevosvoimaa. Varsinaiset koriosat olivat kevyttä kevlar- ja hiilikuitua. Moottori oli 1759-kuutioinen [[Abarth 233 ATR 18S -moottori|Abarth 233 ATR 18S]] sekä kilpa-autossa että myyntiversiossa. Näitä tavallisia katukäyttöön myytyjä siviiliversioita valmistettiin luokituksen saamiseksi 200 kpl. |
| + | ==Rally== | ||
Kilpakäyttöön Delta S4 tuli korvaamaan menestyneen, mutta jo vanhenneen takavetoisen [[Lancia 037]]:n joka alkoi jäädä takavetoisena altavastaajaksi kilpailijoiden, kuten Peugeotin ja Audin, esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön. S4:n moottori oli jo tuttua perua Lancia 037:sta, jossa kone oli varustettu mekaanisella ahtimella teholukeman ollessa 350 hv, S4 taas oli varustettu sekä mekaanisella- että turboahtimella. Mekaanisella ahtimella saatiin vääntöä kierroslukualueen alapäässä ja turbolla saatiin lopullinen tehokkuus korkeilla- ja huippukierroksilla. Teholukemat olivat virallisesti ilmoitettuna 550 hv, epävirallisesti puhuttiin myös n. 600 hv:n tehoista. Auto painaa 890 kg, joten tehoa suhteessa painoon oli huimasti, eivätkä ajo-ominaisuudet kehittyneet aivan samaa tahtia suorituskyvyn kanssa. Tämä oli tuttu asia myös muille B-ryhmässä kilpaileville talleille. S4 kuitenkin myös menestyi heti lyhyen uransa aikana voittaen heti muun muassa debyyttikisansa RAC-rallin vuonna [[1985]]. | Kilpakäyttöön Delta S4 tuli korvaamaan menestyneen, mutta jo vanhenneen takavetoisen [[Lancia 037]]:n joka alkoi jäädä takavetoisena altavastaajaksi kilpailijoiden, kuten Peugeotin ja Audin, esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön. S4:n moottori oli jo tuttua perua Lancia 037:sta, jossa kone oli varustettu mekaanisella ahtimella teholukeman ollessa 350 hv, S4 taas oli varustettu sekä mekaanisella- että turboahtimella. Mekaanisella ahtimella saatiin vääntöä kierroslukualueen alapäässä ja turbolla saatiin lopullinen tehokkuus korkeilla- ja huippukierroksilla. Teholukemat olivat virallisesti ilmoitettuna 550 hv, epävirallisesti puhuttiin myös n. 600 hv:n tehoista. Auto painaa 890 kg, joten tehoa suhteessa painoon oli huimasti, eivätkä ajo-ominaisuudet kehittyneet aivan samaa tahtia suorituskyvyn kanssa. Tämä oli tuttu asia myös muille B-ryhmässä kilpaileville talleille. S4 kuitenkin myös menestyi heti lyhyen uransa aikana voittaen heti muun muassa debyyttikisansa RAC-rallin vuonna [[1985]]. | ||
[[Kuva:Lancia Delta S4 Gruppo B (1985).jpg|left|250px]] | [[Kuva:Lancia Delta S4 Gruppo B (1985).jpg|left|250px]] | ||
Tunnetuimpia S4:llä ajaneita kuljettajia olivat Martini Racingin [[Henri Toivonen]], [[Markku Alen]] sekä italialainen [[Massimo Biasion]]. Delta S4:n ja koko B-ryhmän aikakausi tuli päätökseensä [[Korsikan ralli]]ssa vuonna [[1986]], jolloin Henri Toivonen ja kartturinsa Sergio Cresto saivat traagisesti surmansa Corten lähistöllä tapahtuneessa ulosajossa. Lyhyessä haastattelussa Korsikan rallin erikoiskokeiden välissä Henri Toivonen oli kertonut autojen olevan jo lähes mahdottomia ajaa. Tämä ja muut aiemmat onnettomuudet kypsyttivät FIA:n päätökseen lopettaa vaarallisina pidetyn B-ryhmän ajattaminen ralleissa kokonaan. Talleista muun muassa Audi vetäytyi rallitoiminnasta tehdastasolla kokonaan. S4:n menestyksekäs ura jatkui kuitenkin myös B-ryhmän aikakauden jälkeen muun muassa rallicrossin EM-sarjassa. Kaudella [[1987]] Lancian menestys rallissa kuitenkin jatkui, tallin esiteltyä A-ryhmään luokitellun Delta HF 4WD:n, joka oli heti kilpailukykyinen vaikka auto jouduttiin kehittämään käytännössä tyhjästä B-ryhmän sulkemisen jälkeen. Monet kilpailevista talleista eivät olleet yhtä muuntautumiskykyisiä kuin Lancia. HF 4WD pohjautui jo täysin normaaliin tuotantoautoon S4:n verraten, kuten myös vuoden [[1988]] kauteen lanseerattu menestyksekäs Lancia Delta HF Integrale 8V. Paljon uutta tekniikkaa sisältäneen Delta HF Integralen tuominen kilpakäyttöön ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta. Tekniset murheet vaivasivatkin sitä aluksi, mutta pian autosta kehittyi ylivoimainen. | Tunnetuimpia S4:llä ajaneita kuljettajia olivat Martini Racingin [[Henri Toivonen]], [[Markku Alen]] sekä italialainen [[Massimo Biasion]]. Delta S4:n ja koko B-ryhmän aikakausi tuli päätökseensä [[Korsikan ralli]]ssa vuonna [[1986]], jolloin Henri Toivonen ja kartturinsa Sergio Cresto saivat traagisesti surmansa Corten lähistöllä tapahtuneessa ulosajossa. Lyhyessä haastattelussa Korsikan rallin erikoiskokeiden välissä Henri Toivonen oli kertonut autojen olevan jo lähes mahdottomia ajaa. Tämä ja muut aiemmat onnettomuudet kypsyttivät FIA:n päätökseen lopettaa vaarallisina pidetyn B-ryhmän ajattaminen ralleissa kokonaan. Talleista muun muassa Audi vetäytyi rallitoiminnasta tehdastasolla kokonaan. S4:n menestyksekäs ura jatkui kuitenkin myös B-ryhmän aikakauden jälkeen muun muassa rallicrossin EM-sarjassa. Kaudella [[1987]] Lancian menestys rallissa kuitenkin jatkui, tallin esiteltyä A-ryhmään luokitellun Delta HF 4WD:n, joka oli heti kilpailukykyinen vaikka auto jouduttiin kehittämään käytännössä tyhjästä B-ryhmän sulkemisen jälkeen. Monet kilpailevista talleista eivät olleet yhtä muuntautumiskykyisiä kuin Lancia. HF 4WD pohjautui jo täysin normaaliin tuotantoautoon S4:n verraten, kuten myös vuoden [[1988]] kauteen lanseerattu menestyksekäs Lancia Delta HF Integrale 8V. Paljon uutta tekniikkaa sisältäneen Delta HF Integralen tuominen kilpakäyttöön ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta. Tekniset murheet vaivasivatkin sitä aluksi, mutta pian autosta kehittyi ylivoimainen. | ||
| + | |||
| + | ==ECV1== | ||
| + | 80-luvun lopulla tuolloisella autourheiluliitto [[FISA]]:lla oli suunnitelmia luoda [[ralli]]autoilun maailmanmestaruustasolle uudeksi luokaksi B-ryhmän tilalle S-ryhmä, jossa olisi ollut vaatimuksena autojen tuotantomäärän suhteen vain 10 kpl. Tarkoitus oli kaiketi myös yhtenäistää kalustoa teknisesti monenkirjavan B-ryhmän sijaan. Ennen [[Henri Toivonen|Henri Toivosen]] kuolemaan johtanutta onnettomuutta Korsikalla [[1986]] S-ryhmän säännöistä ei ollut tarkkaa käsitystä vaan valmistajat kehittivät salaa entistä tehokkaampia malleja tuleviksi ralliautoikseen. ECV1 oli ulkoisesti Delta S4:n kaltainen ollen kuitenkin rakenteeltaan hiilikuitukorinen S4:n putkirunkorakenteen sijaan. 1,8-litrainen 2 [[turbo]]:lla varustettu [[R4]]-moottori kehitti yli 600 hv. Moottorin erikoisduus oli kaksi pakosarjaa sisältänyt Triflux-sylinterikansi, johon 2 turboa oli liitetty. 1. turboista toimi alakierroksilla, toisen tullessa mukaan moottorin pyörimisnopeuden kasvaessa. Tämän ratkaisun oli tarkoitus poistaa tuohon aikaan turbomoottoreita vaivannut turboviive. Ralliautoilussa tuolloin tapahtuneet kuolonkolarit asettivat paineita lisätä lajin turvallisuutta. Niinpä kaavailtuunn S-ryhmään suunniteltiin ahdettujen moottoreiden maksimitilavuudeksi 1,2 litraa ja maksimitehoksi 300hv. Kauden '86 jälkeen päätettiin kuitenkin siirtyä rallin MM-sarjassa tuotantoautoihin perustuvaan A-ryhmään. Tämän päätöksen myötä ECV1 muiden S-ryhmään kehitettyjen prototyyppien myötä jäi museokappaleeksi ennen kuin ehdittiin ottaa kilpakäyttöön. | ||
== Linkkejä == | == Linkkejä == | ||
* https://www.youtube.com/watch?v=bQHNapmnoDM Lancia Delta S4 (nettirabbi) | * https://www.youtube.com/watch?v=bQHNapmnoDM Lancia Delta S4 (nettirabbi) | ||
| + | * [http://en.wikipedia.org/wiki/Lancia_ECV Lancia ECV Wikipediassa] (englanniksi, hollanniksi, ranskaksi & italiaksi) | ||
{{Wikipedia|Lancia_Delta}} | {{Wikipedia|Lancia_Delta}} | ||
Versio 15. marraskuuta 2014 kello 16.59
| Lancia Delta S4 | |
|---|---|
.jpg)
| |
| Valmistaja ja valmistusmaa | Lancia, Italia |
| Valmistusaika | 1985–1988 |
| Luokka | Ralliauto |
| Kori | 2-ovinen Berlina |
| Suunnittelija | {{{suunnittelija}}} |
| Pohjalevy | {{{pohjalevy}}} |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1759 cm3 |
| Teho | 184–410 kW |
| Voimanvälitys | Neliveto |
| Kiihtyvyys | 5,7–6,0 s (0–100 km/h) |
| Huippunopeus | 225 km/h |
| Kulutus | |
| CO2-päästöt | g/km |
| Hintaluokka | |
| Edeltäjä | |
| Seuraaja | |
| Saman luokan autoja | Peugeot 205 T16 Audi Sport Quattro S1 Ford RS200 MG Metro 6R4 |
Sisällysluettelo
Stradale
Lancia ja varsinkin Delta muistetaan eritoten kilpailutoiminnasta, ja yksi kuuluisimmista Deltoista on B-ryhmään kaudeksi 1985 eteenpäin luokiteltu ralliversio Lancia Delta S4. Auto oli kuitenkin täysin eriävä tuotanto-Deltasta, ja ainoa asia joka autoja käytännössä yhdisti, oli Delta-nimen käyttäminen kaupallisista syistä. S4 oli nelivetoinen, putki/profiilirunkoinen, ja keskimoottorinen ralliohjus jonka jo katuversiossa tehoa oli 247 hevosvoimaa. Varsinaiset koriosat olivat kevyttä kevlar- ja hiilikuitua. Moottori oli 1759-kuutioinen Abarth 233 ATR 18S sekä kilpa-autossa että myyntiversiossa. Näitä tavallisia katukäyttöön myytyjä siviiliversioita valmistettiin luokituksen saamiseksi 200 kpl.
Rally
Kilpakäyttöön Delta S4 tuli korvaamaan menestyneen, mutta jo vanhenneen takavetoisen Lancia 037:n joka alkoi jäädä takavetoisena altavastaajaksi kilpailijoiden, kuten Peugeotin ja Audin, esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön. S4:n moottori oli jo tuttua perua Lancia 037:sta, jossa kone oli varustettu mekaanisella ahtimella teholukeman ollessa 350 hv, S4 taas oli varustettu sekä mekaanisella- että turboahtimella. Mekaanisella ahtimella saatiin vääntöä kierroslukualueen alapäässä ja turbolla saatiin lopullinen tehokkuus korkeilla- ja huippukierroksilla. Teholukemat olivat virallisesti ilmoitettuna 550 hv, epävirallisesti puhuttiin myös n. 600 hv:n tehoista. Auto painaa 890 kg, joten tehoa suhteessa painoon oli huimasti, eivätkä ajo-ominaisuudet kehittyneet aivan samaa tahtia suorituskyvyn kanssa. Tämä oli tuttu asia myös muille B-ryhmässä kilpaileville talleille. S4 kuitenkin myös menestyi heti lyhyen uransa aikana voittaen heti muun muassa debyyttikisansa RAC-rallin vuonna 1985.
.jpg)
Tunnetuimpia S4:llä ajaneita kuljettajia olivat Martini Racingin Henri Toivonen, Markku Alen sekä italialainen Massimo Biasion. Delta S4:n ja koko B-ryhmän aikakausi tuli päätökseensä Korsikan rallissa vuonna 1986, jolloin Henri Toivonen ja kartturinsa Sergio Cresto saivat traagisesti surmansa Corten lähistöllä tapahtuneessa ulosajossa. Lyhyessä haastattelussa Korsikan rallin erikoiskokeiden välissä Henri Toivonen oli kertonut autojen olevan jo lähes mahdottomia ajaa. Tämä ja muut aiemmat onnettomuudet kypsyttivät FIA:n päätökseen lopettaa vaarallisina pidetyn B-ryhmän ajattaminen ralleissa kokonaan. Talleista muun muassa Audi vetäytyi rallitoiminnasta tehdastasolla kokonaan. S4:n menestyksekäs ura jatkui kuitenkin myös B-ryhmän aikakauden jälkeen muun muassa rallicrossin EM-sarjassa. Kaudella 1987 Lancian menestys rallissa kuitenkin jatkui, tallin esiteltyä A-ryhmään luokitellun Delta HF 4WD:n, joka oli heti kilpailukykyinen vaikka auto jouduttiin kehittämään käytännössä tyhjästä B-ryhmän sulkemisen jälkeen. Monet kilpailevista talleista eivät olleet yhtä muuntautumiskykyisiä kuin Lancia. HF 4WD pohjautui jo täysin normaaliin tuotantoautoon S4:n verraten, kuten myös vuoden 1988 kauteen lanseerattu menestyksekäs Lancia Delta HF Integrale 8V. Paljon uutta tekniikkaa sisältäneen Delta HF Integralen tuominen kilpakäyttöön ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta. Tekniset murheet vaivasivatkin sitä aluksi, mutta pian autosta kehittyi ylivoimainen.
ECV1
80-luvun lopulla tuolloisella autourheiluliitto FISA:lla oli suunnitelmia luoda ralliautoilun maailmanmestaruustasolle uudeksi luokaksi B-ryhmän tilalle S-ryhmä, jossa olisi ollut vaatimuksena autojen tuotantomäärän suhteen vain 10 kpl. Tarkoitus oli kaiketi myös yhtenäistää kalustoa teknisesti monenkirjavan B-ryhmän sijaan. Ennen Henri Toivosen kuolemaan johtanutta onnettomuutta Korsikalla 1986 S-ryhmän säännöistä ei ollut tarkkaa käsitystä vaan valmistajat kehittivät salaa entistä tehokkaampia malleja tuleviksi ralliautoikseen. ECV1 oli ulkoisesti Delta S4:n kaltainen ollen kuitenkin rakenteeltaan hiilikuitukorinen S4:n putkirunkorakenteen sijaan. 1,8-litrainen 2 turbo:lla varustettu R4-moottori kehitti yli 600 hv. Moottorin erikoisduus oli kaksi pakosarjaa sisältänyt Triflux-sylinterikansi, johon 2 turboa oli liitetty. 1. turboista toimi alakierroksilla, toisen tullessa mukaan moottorin pyörimisnopeuden kasvaessa. Tämän ratkaisun oli tarkoitus poistaa tuohon aikaan turbomoottoreita vaivannut turboviive. Ralliautoilussa tuolloin tapahtuneet kuolonkolarit asettivat paineita lisätä lajin turvallisuutta. Niinpä kaavailtuunn S-ryhmään suunniteltiin ahdettujen moottoreiden maksimitilavuudeksi 1,2 litraa ja maksimitehoksi 300hv. Kauden '86 jälkeen päätettiin kuitenkin siirtyä rallin MM-sarjassa tuotantoautoihin perustuvaan A-ryhmään. Tämän päätöksen myötä ECV1 muiden S-ryhmään kehitettyjen prototyyppien myötä jäi museokappaleeksi ennen kuin ehdittiin ottaa kilpakäyttöön.
Linkkejä
- https://www.youtube.com/watch?v=bQHNapmnoDM Lancia Delta S4 (nettirabbi)
- Lancia ECV Wikipediassa (englanniksi, hollanniksi, ranskaksi & italiaksi)
Lähde
- Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Lancia_Delta-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
