Chicago Times-Herald -kilpailu

Duryea Motor Wagon kilpailun lähtöviivalla. Ohjainkammessa Frank Duryea (kuvassa vasemmanpuoleinen), matkustajana kilpailun virallinen valvoja.

Benz Victoria, ohjaimessa Oscar Mueller ja matkustajina kilpailun virallisia toimitsijoita.

Chicago Times-Herald -kilpailu oli ensimmäinen Yhdysvalloissa järjestetty autokilpailu. Sanomalehti Chicago Times-Heraldin sponsoroima kilpailu järjestettiin Chicagossa vuonna 1895 kuuden moottorikäyttöisen ajoneuvon kesken; näistä neljä oli autoja ja kaksi moottoripyöriä. Kilpailun voitti Frank Duryean moottoroitu vaunu. Kilpailulla saatiin aikaan huomattavaa julkisuutta ajoneuvotyypille, joka oli otettu käyttöön Yhdysvalloissa vain kaksi vuotta aiemmin. Kilpa-ajon yhteydessä järjestettiin yleisökilpailu, jossa haettiin parasta ja käyttökelpoisinta termiä, kuvaamaan moottoroitua tai hevosetonta vaunua. Voittajaksi tuli sana "motocycle", joka ei kuitenkaan elänyt Amerikassa käytössä kuin vuosisadan vaihteen tienoille.

Kilpailu

Chicago Times-Herald -lehden omistaja H. Kohlsaatin ideoimana kaupungissa oli 4. heinäkuuta (USA:n itsenäisyyspäivä) tarkoitus ajaa moottoriajoneuvojen kilpailu, jonka palkinnot olivat yhteensä 5000 dollaria (noin 155 500 dollaria vuonna 2020). Promootiolla yritettiin edistää nuoren autoteollisuuden kasvua Yhdysvalloissa ja samalla lisätä sanomalehtien myyntiä. Lukuisissa lehden saamissa yhteydenotoissa pyydettiin lykkäämään kilpailua tuonnemaksi, koska monen osallistumaan halukkaan auto oli vielä kesken. Tämä sopi Kohlsaatille mainiosti, koska suurempi osallistujamäärä lisäisi myös tapahtuman julkisuusarvoa entisestään.

Kilpailun uusi päivämäärä oli 2. marraskuuta 1895. Alkuperäisenä reittinä oli tarkoitus Chicagosta pohjoiseen Milwaukeehen, mutta tiet todettiin liian huonoiksi, jotta varhaiset autot olisivat kyenneet niillä selviytymään. Reitti muutettiin vain 87 kilometrin mittaiseksi, Chicagosta Evanstoniin ja takaisin. 80:sta ilmoittautuneesta osanottajasta lähtöpaikalle ilmaantui ainoastaan kaksi, Duryean veljekset omalla autollaan ja chicagolainen Oscar Mueller saksalaisella Benzillä. Osalla kisaan ilmoittautuneista ei auto ollut edelleenkään valmiina, osa joutui hankaluuksiin Chicagon poliisin kanssa. Virkavalta vaati lähtöpaikalle matkalla olleita kilpailijoita keskeyttämään ajonsa ja siirtämään ajoneuvoaan hevosvetoisesti, koska poliisin mielestä heillä ei ollut lupa kuljettaa autoaan julkisilla liikenneväylillä. Kaupungin viranomaiset, tilannetta selvitettyään, tarkensivat järjestyssääntöjensä tulkintaa ja sallivat moottoriajoneuvoille oikeuden liikkua kaupungin kaduilla. Tämä mahdollisti kilpailun järjestämisen uudelleen, myöhäisempänä ajankohtana. Koska lähtöpaikalla ja katujen varsilla oli runsaasti yleisöä, Kohlsaat sopi että Duryea ja Mueller ajaisivat näytöskisan. Mueller saapui maaliin ensimmäisenä. Välttääkseen törmäämästä erään maanviljelijän vankkureihin, Duryean oli tehtävä äkkinäinen väistöliike, jonka seurauksena hän suistui tieltä. Kilpailun ennakkosuosikkina pidetty Elwood Haynes joutui Chicagon ensimmäiseen auto-onnettomuuteen. Väistettyään raitiovaunua, hänen ajoneuvonsa alkoi heittelehtiä ja törmäsi jalkakäytävän reunakiveykseen, sillä seurauksilla että auton pyörä ja etuakseli vaurioituivat. Koska Haynesilla ei ollut tarvittavia varaosia, hänen mahdollisuutensa osallistua myöhemmin pidettävään kilpailuun tyssäsivät tähän.

Jo toiseen otteeseen siirretyn kilpailun uudeksi ajankohdaksi päätettiin 28. marraskuuta. Kilpailu ajettiin kovissa olosuhteissa. Lumimyrskyn jäljiltä tiet ja kadut olivat ummessa lumesta ja sohjosta, ajoneuvot juuttuivat lumeen, liukastelivat kivetyillä osuuksilla ja kylmä ilma hyydytti moottorien toiminnan. Hevosvetoisten lumiaurojen kyky aurata väyliä oli kovin vajavaista. Huonojen olosuhteiden takia ainoastaan kuusi 89:sta kilpailuun ilmoittautuneesta autokunnasta ilmaantui lähtöpaikalle. Frank Dyryean ja Oscar Muellerin lisäksi lähtölinjalle asettuivat newyorkilaisten Macy’s-tavaratalon sekä De La Vergne Refrigeration Companyn ilmoittamat Benzit sekä kaksi sähköautoa: Sturges Electro Motocycle ja Morris & Salom Electrobat.

Kymmenen tuntia ja 23 minuuttia kilpailun alkamisen jälkeen Duryean vaunu ajoi maalilinjan yli ja sijoittui ensimmäiseksi. Samaan aikaan uutisraporttien mukaan Muellerin "motocycle" (kuten varhaisia autoja usein myös kutsuttiin) "puhkui hitaasti ja vaivalloisesti eteenpäin. Sen ilmarenkaat kiedottiin narulla jotta ne eivät lipsuisi ja auton koneenkäyttäjä hioi moottorin voimansiirtohihnaa karheammaksi samasta syystä". Muellerin auto ylitti maalilinjan puolitoista tuntia Duryean jälkeen, vaikka kaikesta jännityksestä pyörtynyt Mueller ei ollut enää itse ratissa. Muellerin autoa ohjasi virallisena valvojana toiminut Charles Brady King, joka itsekin kuului amerikkalaisen autoilun pioneereihin. Macy's-Benz oli ehkä onnettomin kilpailija kaikista: Se törmäsi matkalla Evanstoniin raitiovaunuun ja rekiin ja paluumatkalla vuokra-ajurin hevoseen, eikä koskaan saapunut maaliin. Kuten ei myöskään De La Vergne -Benz. Sähköautot hyytyivät jo menomatkalla.

Mutta kilpailu oli saavuttanut sen, mitä Kohlstaadt toivoi sen tekevän: esitteli moottorivaunun merikkalaisille ja osoitti sen että hevosvetoisten vaunujen päivät olivat tulossa tiensä päähän. Frank Duryea puolestaan ​​palasi Massachusettsin verstaallensa ja jatkoi työtä ja tutkimusta ajoneuvojensa parantamiseksi. Vuonna 1896 Duryeat valmistivat 13 autoa käsin ja siten Duryea Motor Wagon Companysta tuli Yhdysvaltojen ensimmäinen autotehdas.