Austin 7

Austin 7
Valmistaja ja valmistusmaa	Austin Motor Company, Iso-Britannia
Valmistusaika	1922–1939
Luokka	miniauto
Kori	useita sedan-, avo- ja pakettiautomalleja
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	R4 SV
Iskutilavuus	696–747 cm3
Teho	10–15 hv
Voimanvälitys	takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus	72 km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja	Austin 8
Saman luokan autoja

Austin 7 on pieni, perinteikäs automalli, jota valmistettiin vuosina 1922–1939. Se on yksi suosituimmista brittiläisistä automalleista ja sitä verrataan usein Yhdysvaltojen Ford Model T:hen. Autoa valmistettiin lisenssillä myös muualla kuin Briteissä. Muun muassa ensimmäiset BMW Dixi -mallit ovat lisenssivalmisteisia Austin 7:ja, samoin alkuperäiset American Austinit. Ranskassa autoja myytiin nimellä Rosengart ja Japanissa Nissan käytti 7:aa omien autojensa pohjana, tosin ilman lisenssiä. Toisen maailmansodan jälkeen useita Austin 7:ja rakennettiin uudelleen kilpakäyttöön ja mm. Lotus aloitti 7:jen rakentajana. Myös Jaguarin edeltäjä SS Cars aloitti autojenvalmistuksen rakentamalla Austin 7:n koreja.

Historia

Austin oli ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistanut vain lähinnä suuria autoja. Vuonna 1909 tuli Austin Seven -malli, mutta tämän jälkeen palattiin jälleen isoihin autoihin. Sir Herbert Austinin mielestä pieni auto voisi olla suositumpi, muut yhtiön johtajat, jotka pitivät yhtiön taloudellista tilannetta hyvänä eivät olleet vakuuttuneita ideasta. He kuitenkin uskoivat kun Austin uhkasi viedä idean kilpailijalleen Wolseleylle. Austin itse suunnitteli mm. auton korin sekä jousituksen ja Stanley Edge suunnitteli moottorin. Auto suunniteltiin Austinin kotona Lickey Grangessa ja Austin sijoitti itse suuria määriä omia rahojaan auton suunnitteluun ja hän patentoi monia autoon liittyviä keksintöjä omalla nimellään, tästä johtuen hän sai itse kaksi guineaa jokaisesta myydystä Austinista.

Autoa valmistettiin ensimmäisen vuoden aikana 2000 kappaletta, auto vai niin sanottujen pyöräautojen markkinat ja autoa oli tuotannon loppumiseen, eli vuoteen 1939 mennessä valmistettu jo 290 000 kappaletta.

Tekniikka

Auto on hyvin pieni ja kevyt, joten pienitehoisen moottorin suorituskyky on riittävä kuljettamaan sitä. Auton runko on A-kirjaimen muotoinen.

Jousitus on toteutettu neljännesosaelliptisin jousin. Ensimmäisissä autoissa ei ollut lainkaan iskunvaimentimia. Jarrut olivat kaikissa pyörissä mutta ensin etujarruja käytettiin käsijarrukahvan kautta ja takajarruja jarrupolkimen kautta. Ohjauksessa käytetään matopyörärakennetta.

Autossa on kolmivaihteinen manuaalivaihteisto, joka on rakennettu moottorin yhteyteen. Myöhemmin saataville tuli myös nelivaihteinen vaihteisto.

Kehitys

Vuonna 1923 auto sai sähköisen magneettosytytyksen. Tämä vaihdettiin kelatyyppiseksi vuonna 1928.

Vuonna 1932 autoon esiteltiin nelivaihteinen vaihteisto. Vuonna 1933 kolmas ja neljäs vaihde saivat synkronoinnin ja vuonna 1934 synkronointia laajennettiin myös toiseen vaihteeseen.

Moottori

Moottorin kampikammio on tehty alumiinista ja lohko sekä sylinterinkansi valuraudasta. Moottori on luultavasti yksi maailman pienimmistä nelisylinterisistä moottoreista. Sen sylinteriryhmä oli vain 30 cm pitkä ja tavallinen ihminen pystyi nostamaan koko moottori-vaihteisto-yhdistelmän yksin.

• 0.7 (747 cm³) - 10 hv

• Tyyppi: Sivuventtiilimoottori
• Iskunpituus: 76 mm
• Sylinterin halkaisija: 56 mm

Mitat

• Akseliväli: 1905 mm
• Raideleveys: 1016 mm
• Omamassa: 360 kg