Brands Hatch
| Brands Hatch | |
|---|---|
| |
| Sijainti |  UK, Englanti, Kent, West Kingsdown
|
| Valmistumisvuosi | 1950 |
| Suunnittelija | |
| Radan pituus | 3908 m |
| Pääsuoran pituus | |
| Radan leveys | |
| Korkeusero | |
| Mutkia | 9 |
| Rataennätys | GP Circuit 2003–
|
| Suurimmat tapahtumat | Formula Ford Festival MSVR EnduroKA BTRA British Truck Racing Championship British Touring Car Championship |
Brands Hatch Circuit on kaakkoisenglantilaisessa Kentin kreivikunnassa, West Kingsdownin taajamassa sijaitseva moottorirata. Alkujaan moottoripyörien maaratakilpailujen pitopaikkana aloittanut Brands Hatch on vuosien 1964 ja 1986 välisenä aikana toiminut 12 kertaa Britannian Grand Prix'n isäntänä ja radalla ajetaan myös nykyisin useita arvokilpailuja. Radan omistaa entisen kilpa-ajaja Jonathan Palmerin MotorSport Vision (MSV) -yhtiö.
Sisällysluettelo
Yleistä
Brands Hatch pitää sisällään kaksi eri rataa. Lyhyempi, vajaan kahden kilometrin mittainen "Indy Circuit", noudattelee luonnon muovaaman amfiteatterin muotoja, tarjoten yleisölle hyvän näkymän lähestulkoon koko radan matkalle. Pidempi, hieman päälle neljän kilometrin mittainen "Grand Prix" on toiminut näyttämönä mm. Formula 1 -luokan kilpailuille. Asutuksen leviäminen radan lähistölle on pakottanut vähentämään pidemmän rataosuuden käyttöä ja nykyisin sillä ajetaan ainoastaan jokunen arvokilpailu vuodessa. Tällaisia ovat mm. British Touring Car Championship sekä British Superbike Championship (BSB).
Täysimittainen Grand Prix -rata alkaa Brabham Straight -suoralla, joka on kevyesti kallistettu ja hieman kaareva, jonka jälkeen se syöksyy alas oikealle kaartavaan Paddock Hill Bend -mutkaan, jossa korkeusero on 8% (eli 8 metriä sadan metrin matkalla).[1] Kaarteen vaikeudesta huolimatta se on myös yksi radan harvoista ohituspaikoista. Seuraava mutka on neulansilmä Druids, jota edeltää nousu Hailwood Hill. Rata kiertää yleisöalueen eteläpuolelta Graham Hill Bend -alamäkeen, jota seuraa hieman kaareva Cooper Straight. Suoran jälkeen rata nousee Surtees-kaarteessa taas ylämäkeen, jota seuraavalla suoralla autot voivat saavuttaa huippunopeutensa. Radan seuraavat merkittävät korkeuserot löytyvät Pilgrim's Drop ja Hawthorn Hill -sektoreilta, joilla korkeudenvaihtelut ovat 7%. Näitä seuraa oikealle kaartava, nopea Hawthorn Bend. Täällä rata sukeltaa mesäiselle alueelle, jossa on kolme keskinopeudella ajettavaa kaarretta: tiukahko Westfield, loiva Dingle Dell sekä Sheene, joka on sokea kaarre. Tämän jälkeen on vuorossa vasemalle kaartava ja kallistettu Stirlings Bend ja Clearways-suora. "Grand Prix" ja "Indy Circuit" kohtaavat ylämäkeen sijoittuvassa Clark Curve -kaarteessa, jossa varikkosuora erkanee radasta.
Brands Hatchissa sijaitsi myös British Rallycross Circuit, jonka oli suunnitellut lajin nelinkertainen Britannian mestari Trevor Hopkins. Rata oli noin 1,5 kilometrin mittainen ja valmistui vuonna 1981. Viimeiset rallicross-kilpailut Brands Hatchissa ajettiin vuonna 2004.[2]
Historia
Varhainen historia
Paikka, jolla rata sijaitsee, oli alun perin läheiseen Brands Hatch -tilaan kuulunut sienipelto. Sitä käytettiin armeijan harjoituspaikkana. Vuonna 1926 Ron Argentin johtama pyöräilijöiden ryhmä sattui pysähtymään pellolle, huomasi maaston suotuisat muodot ja pyysi tilan omistajalta lupaa saada käyttää tilaa harjoitteluun. Omistaja hyväksyi ehdotuksen, ja alueesta tuli suosittu ajopaikka pyöräilijöille, jotka käyttivät maatalouskoneiden maahan uurtamia reittejä hyväkseen. Ensimmäinen varsinainen kilpailu ajettiin vuonna 1928, kun pyöräilijät kilpailivat maastojuoksijoita vastaan neljä mailia (6,4 km) pitkällä reitillä. Juoksijat voittivat. [3]
Parin vuoden kuluttua myös moottoripyöräilijät alkoivat käyttää jonkin verran rata-aluetta. Tuolloin sillä ajettiin vastapäivään. Rata toimi 1930-luvulla, mutta toisen maailmansodan aikana siellä säilytettiin armeijan ajoneuvoja, joten alue pommitettiin huonoon kuntoon. Vasta sodan jälkeen sitä ryhdyttiin kehittämään kunnon moottoriradaksi.[4]
1950-luku
Toisen maailmansodan mentyä ohitse, rata päällystettiin vulkaniittiaineksella, ja moottoripyöräkilpailut jatkuivat, tuolloin Brands Hatch Stadium -nimellä tunnetulla radalla. Tuolloinen kisapromoottori 500 Club, joka nimensä mukaisesti organisoi 500-kuutioisten, yksipaikkaisten kilpa-autojen kisatapahtumia, kävi neuvotteluja radan omistaneen yhtiön kanssa sen päällystämisestä afaltilla. Neuvottelujen tuloksena 500 Club ja ratayhtiö löysivät yhteisymmärryksen kustannusten jakamisesta ja Brands Hatch sai asfalttipäällysteen huhtikuussa 1950.[5]
Royal Automobile Club (RAC) myönsi radalle virallisen statuksen helmikuussa 1950, kun 500 Club oli pitänyt siellä näytösajon. Brands Hatchin avajaistapahtuma pidettiin huhtikuun 16. päivänä vuonna 1950 ja se sai kunnian olla ensimmäinen II maailmansodan jälkeen Englannissa toimintansa aloittanut uusi kilparata. Avajaiskilpailussa ajettiin 10 lähtöä ja ennen vuoden loppua radalla pidettiin viisi vastaavan kaltaista tapahtumaa. Elokuussa tapahtuman pääsponsorina oli brittiläinen valtakunnallinen sanomalehti The Daily Telegraph. Vanha laavakivipäällysteinen rata oli ollut pituudeltaan 3/4 mailia (1,21 km), mutta asfaltoinnin yhteydessä se oli jatkettu 1 mailin mittaiseksi (1,6 km) ja sitä kierrettiin vastapäivään. Marraskuussa 1950 Maidstone & Mid-Kent Motor Club kutsui urheiluautoilijoita tutustumaan rataan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun radalla ajettiin muulla kalustolla kuin 500-kuutioisilla ja ensimäinen kerta kun rataa kierrettiin myötäpäivään.
Kaudella 1951 radalla ajettiin seitsemät Formula 3 -kilpailut. Niiden järjestäjänä toimi Half-Litre Car Club, joka oli osakeyhtiömuotoon muutetun, aiemman 500 Clubin, uusi nimi. Aston Martin Owners Club kävi helmikuussa testaamassa radalla 1,5-litraisilla urheiluautoilla, sen sopivuutta kansainvälisen kilpailun pitopaikaksi.
Vuonna 1952 Les Leston rikkoi 500-kuutioisella Leston Specialilla 70 tuntimailin rajan, nopeudella 71.15 mph (114,50 km/h). Samalla uudeksi kierrosennätykseksi kirjattiin 50,6 sekunti.
Vuonna 1953 yleisöalueen turvavalleja korotettiin. Elokuussa ajettu Daily Telegraph International keräsi paikalle noin 50 000 katsojaa. Kauden viimeisessä kilpailussa Don Parker ajoi uudeksi kierrosennnätykseksi 48,4 sekuntia, nopeudella 74.38 mph (119,70 km/h).[6] Universal Motor Racing Club perustettin antamaan radalla kilpa-ajajakoulutusta.[7] Brands Hatchin kilpailujen pääpromoottorina toimi edelleen Half Litre Club, jonka nimeksi muutettiin vuonna 1954 British Racing and Sports Car Club (BRSCC).
Lähteet
- ↑ Matt Robinson: What Makes Paddock Hill Bend One Of The World's Scariest Corners – Car Throttle, Viitattu: 24. lokakuu 2020.
- ↑ Dan Wright: World Rallycross Championship bosses held talks with Brands Hatch before move from Lydden Hill to Silverstone – Kent Online, 1. kesäkuu 2017. Viitattu: 24. lokakuu 2020.
- ↑ Paul Truswell: Fifty Years... – Trussers (Paul Truswell's blog), 28. helmikuu 2017. Viitattu: 26. lokakuu 2020.
- ↑ Brands Hatch – Lotus on Track Circuit Guides, Viitattu: 26. lokakuu 2020.
- ↑ Michael Taylor: Local History: Brands Hatch By Michael Taylor – Crowborough – Town Crier, 25.4.2013, Viitattu: 28. lokakuu 2020.
- ↑ When Brands was hatched – Motor Sport Magazine, Viitattu: 30. lokakuu 2020.
- ↑ Kevin Impey: Brands has mushroomed! – News Shopper, 11. heinäkuu 2001. Viitattu: 30. lokakuu 2020.
