Invicta Car
| Invicta Cars Ltd | |
|---|---|
| |
| Yhtiömuoto | |
| Yhtiön kotipaikka |  Iso-Britannia
|
| Perustettu | {{{perustettu}}} |
| Pääomistaja | |
| Yhtiön web-sivu | |
Invicta oli brittiläinen ajoneuvovalmistaja. Merkin alla on valmistettu autoja vaihtelevalla menestyksellä eri vuosikymmeninä. Alunperin autoja valmistettiin Surreyn kreivikunnan Cobhamissa, vuodesta 1925 vuoteen 1933, seuraavaksi Lontoon Chelseassa, vuodesta 1933 vuoteen n. 1935 ja lopuksi Surreyn Virginia Waterissa, vuodesta 1946 vuoteen 1950. Viimeksi nimi oli elvytettynä käyttöön vuosien 2004 ja 2012 välisenä aikana valmistetun Invicta S1 -urheiluauton yhteydessä.
Historia
Ensimmäinen...
Yhtiön perustivat australialaissyntyinen Noel Macklin sekä brittiläisen teollisuussuvun jäsen Oliver Lyle, joka toimi hankkeen rahoittajana. Autojen valmistus aloitettiin Macklinin maaseutuasunnon tallitiloissa Surreyn Cobhamissa. Auton ominaisuuksissa tavoitteena oli yhdistää urheilullisuus mahdollisimman suureen joustavuuteen, joka mahdollistaisi auton kiihdyttämisen suurimalla vaihteella kävelyvauhdista. Ensimmäinen tuotantovalmis, vuonna 1925 valmistunut auto, oli varustettu Meadowsin 2,5-litraisella OHC-rivikuutosella ja neliportaisella vaihteistolla. Jousituksena oli puolielliptiset lehtijouset kaikilla pyörillä. Invictan suunnittelusta vastasi William (Willie) Watson, Macklinin mekaanikko tämän kilpa-autoiluajoilta, ennen I maailmansotaa.
Vuonna 1926 moottori kasvoi kolmelitraiseksi ja kun mallin tuotanto vuonna 1929 päättyi, niitä oli valmistunut noin 200 kappaletta. Meadowsin valmistamaa suurempaa, 4,5-litraista moottoria käytettiin William Watsonin vuonna 1928 suunnittelemassa lyhyessä- (118 tuumaa) ja pitkässä (126 tuumaa) NLC-alustassa, samoin kuin korkeassa Type A- ja matalassa Type B -alustassa. Urheilullinen, matala alusta saatiin aikaan siirtämällä lehtijousipakat taka-akselin alapuolelle. 4,5-litraisia autoja valmistui vuoteen 1934 mennessä noin 500 kappaletta. Määrää voidaan pitää hyvänä, koska Invicta oli kallis auto ja Wall Streetin pörssiromahduksen aiheuttama lama heikensi autojen myyntiä Euroopassa koko 1930-luvun alun.[1][2]
Pyrkimyksenä laajentaa markkinoita, vuonna 1932 esiteltiin 1,5-litraisella Blackburne-OHC-rivikuutosella varustettu 12/45. 118-tuumaisella akselivälillään kyseessä oli suhteellisen isokokoinen auto ja se osoittautui liian raskaaksi moottorin voimavaroihin nähden, joten se tarvitsi 6:1-perävälityksen. Malliin oli valinnaisvarusteena saatavissa esivalintavaihteisto. Vuoden 1933 mekaanisella ahtimella varustettu 12/90 tuplasi tehon 45:stä hevosvoimasta 90:ään hevosvoimaan, mutta autoja valmistui ainoastaan muutama kappale. Twin cam -moottorinen 12/100 ei edennyt prototyyppiastetta pidemmälle.[3][2]
Urheilumenestystä Invictalle hankkivat Macklinin käly Violet Cordery, joka mm. palkittiin vuosina 1929 ja 1931 Dewar Trophy -maljalla, Sammy Davis, joka joutui Invictalla vakavaan onnettomuuteen Brooklandsissa vuonna 1931 sekä Donald Healey, joka ajoi vuonna 1930 Monte Carlo -rallin luokkavoittoon ja vuonna 1931 kokonaiskilpailun ykköseksi.
Invicta-autojen tuotanto hiipui vuoden 1935 tienoilla. Noel Macklin myi yhtiönsä vuonna 1933 ja aloitti Cobhamin tiloissaan uuden Railton-auton valmistuksen. Invicta siirsi yrityskaupan jälkeen toimintansa Lontoon Chelseaan. Yritys elvyttää merkin valmistus käyttämällä Delage- ja Darracq-merkkien komponentteja ei kuitenkaan tuottanut tulosta.
4½-litrainen kilpamalli vuodelta 1928
4½ NLC Sports Tourer 1929
4½ A drophead coupé 1932
4½ B open two seater 1931
