Austin 7

Austin 7
Valmistaja ja valmistusmaa	Austin Motor Company, Iso-Britannia
Valmistusaika	1922–1939
Luokka	miniauto
Kori	useita sedan, avo ja pakettiautomalleja
Suunnittelija	{{{suunnittelija}}}
Pohjalevy	{{{pohjalevy}}}
Moottori	R4 SV
Iskutilavuus	747 cm3
Teho	10 hv
Voimanvälitys	takaveto
Kiihtyvyys	-
Huippunopeus	-
Kulutus
CO2-päästöt	{{{päästöt}}} g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	ei edeltäjää
Seuraaja	Austin 8
Saman luokan autoja

Austin 7 on pieni, perinteikäs automalli, jota valmistettiin vuosina 1922-1939, se on yksi suosituimmista brittiläisistä automalleista ja sitä verrataan usein Yhdysvaltojen Ford Model T:hen, autoa valmistettiin lisenssillä myös muualla kuin briteissä, mm. ensimmäiset BMW Dixi mallit ovat lisenssivalmisteisia Austin 7:ja, samoin alkuperäiset American Austinit. Ranskassa autoja myytiin nimellä Rosengart ja Japanissa Nissan käytti 7:aa omien autojensa pohjana, tosin ilman lisenssiä. Toisen maailmansodan jälkeen useita Austin 7:ja rakennettiin uudelleen kilpakäyttöön ja mm. Lotus aloitti 7:jen rakentajana. Myös Jaguarin edeltäjä SS Cars aloitti autojenvalmistuksen rakentamalla Austin 7:n koreja.

Historia

Austin oli ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistanut vain lähinnä suuria autoja, vuonna 1909 tuli Austin Seven malli, mutta tämän jälkeen palattiin jälleen isoihin autoihin. Sir Herbert Austinin mielestä pieni auto voisi olla suositumpi, muut yhtiön johtajat jotka pitivät yhtiön taloudellista tilannetta hyvänä eivät olleet vakuuttuneita ideasta mutta uskoivat kun Austin uhkasi viedä idean kilpailijalleen Wolseleylle. Austin itse suunnitteli auton korin, jousituksen yms ja Stanley Edge suunnitteli moottorin, auto suunniteltiin Austinin kotona Lickey Grangessa ja Austin sijoitti itse suuria määriä omia rahojaan auton suunnitteluun ja hän patentoi monia autoon liittyviä keksintöjä omalla nimellään, tästä johtuen hän sai itse kaksi guineaa jokaisesta myydystä Austinista.

Autoa valmistettiin ensimmäisen vuoden aikana 2000 kappaletta, auto vai niinsanottujen pyöräautojen markkinat ja autoa oli tuotannon loppumiseen, eli vuoteen 1939 mennessä valmistettu jo 290 000 kappaletta.

Tekniikka

Auto on hyvin pieni ja kevyt joten pienitehoisen moottorin suorituskyky on riittävä kuljettamaan sitä. Auton runko on A -kirjaimen muotoinen.

Auton jousitus on toteutettu neljännesosaelliptisin jousin, ensimmäisissä autoissa ei ollut lainkaan iskunvaimentimia. Jarrut oli kaikissa pyörissä mutta mutta ensin etujarruja käytettiin käsijarrukahvan kautta ja takajarruja jarrupolkimen kautta. Ohjauksessa käytetään matopyörärakennetta.

Autossa on kolmivaihteinen manuaalivaihteisto joka on rakennettu moottorin yhteyteen, myöhemmin saataville tuli myös nelivaihteinen vaihteisto.

Kehitys

Vuonna 1923 auto sai sähköisen magneetto sytytyksen, tämä vaihdettiin kelatyyppiseksi vuonna 1928.

Vuonna 1932 autoon esiteltiin nelivaihteinen vaihteisto, vuonna 1933 kolmas ja neljäs vaihde saivat synkronoinnin ja vuonna 1934 synkronointia laajennettiin myös 2. vaihteeseen.

Moottori

Moottorin kampikammio on tehty alumiinista ja lohko sekä sylinterinkansi valuraudasta.

• 0.7 (747 cm³) - 10 hv

• Tyyppi: Sivuventtiilimoottori
• Iskunpituus: 76 mm
• Sylinterin halkaisija: 56 mm

Mitat

• Akseliväli: 1 905 mm
• Raideleveys: 1 016 mm
• Omamassa: 360 kg