Ero sivun ”Hanomag-Henschel” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: {{Merkki B| nimi = Hanomag-Henschel-Fahrzeugwerke GmbH| kuva = | perustuspaikka = {{Lippu|GER}} Länsi-Saksa, Hannover| toiminnassa = 1969–1971| kohtalo = Fuusioitiin...) |
|||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
== Yleistä == | == Yleistä == | ||
=== Yhtiön perustaminen === | === Yhtiön perustaminen === | ||
| − | Konepajakonserni ''Hannoversche Maschinenbau AG'' (Hannoverista, kuorma-autotuotantoa vuodesta 1905) siirtyi ''Rheinische Stahlwerke AG:n'' omistukseen vuonna 1952 ja konepajakonserni ''Henschel-Werke AG'' (Kasselista, kuorma-autotuotantoa vuodesta 1925) seurasi vuonna 1964. Vuonna 1965 | + | Konepajakonserni ''Hannoversche Maschinenbau AG'' (Hannoverista, kuorma-autotuotantoa vuodesta 1905) siirtyi ''Rheinische Stahlwerke AG:n'' omistukseen vuonna 1952 ja konepajakonserni ''Henschel-Werke AG'' (Kasselista, kuorma-autotuotantoa vuodesta 1925) seurasi vuonna 1964. Vuonna 1965 Rheinstahlin Hanomagiin liitettiin [[Tempo|Tempo-Werke]], jonka tehdas Hampurissa valmisti pakettiautoja. Hanomagin tuotevalikoimaan kuuluivat kevyet ja keskiraskaat kuorma-autot, Henschel-Werken valmistaessa sekä keskiraskaita että raskaita kuorma-autoja. |
Rheinstahl piti hyötyajoneuvojen tuotantoaan kuitenkin vain toissijaisena toimintana, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että kahta alayhtiötä Hanomag ja HenschelRheinstahl piti hyötyajoneuvojen tuotantoaan Hanomagissa ja Henschelissä kuitenkin vain toissijaisena toimintana, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että alakonserneja Hanomag ja Henschel ei yhdistetty heti Henschelin haltuunoton jälkeen, vaikka niiden tuotteet täydensivät toisiaan ihanteellisesti. Saksassa 1960-luvun lopulla vallinneen yleisen teräskriisin seurauksena Rheinstahl tarvitsi kipeästi rahaa ja lähti siksi etsimään hyötyajoneuvoteollisuudesta taloudellisesti vahvaa kumppania, joka ostaisi osuuden kahdesta kuorma-autodivisioonasta ja mahdollisesti ottaisi ne haltuunsa. Siksi Rheinstahl aloitti neuvottelut ensin [[Magirus-Deutz]]in kanssa (jotka epäonnistuivat) ja myöhemmin myös [[British Leyland]]in kanssa. Neuvottelut Leylandin kanssa kiinnittivät Daimler-Benz AG:n huomion, joka näki brittikonsernin vakavana uhkana. Estääkseen Leylandia saamasta jalansijaa Saksan markkinoilla, myös Daimler-Benz neuvotteli Rheinstahlin kanssa ja menestyi. | Rheinstahl piti hyötyajoneuvojen tuotantoaan kuitenkin vain toissijaisena toimintana, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että kahta alayhtiötä Hanomag ja HenschelRheinstahl piti hyötyajoneuvojen tuotantoaan Hanomagissa ja Henschelissä kuitenkin vain toissijaisena toimintana, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että alakonserneja Hanomag ja Henschel ei yhdistetty heti Henschelin haltuunoton jälkeen, vaikka niiden tuotteet täydensivät toisiaan ihanteellisesti. Saksassa 1960-luvun lopulla vallinneen yleisen teräskriisin seurauksena Rheinstahl tarvitsi kipeästi rahaa ja lähti siksi etsimään hyötyajoneuvoteollisuudesta taloudellisesti vahvaa kumppania, joka ostaisi osuuden kahdesta kuorma-autodivisioonasta ja mahdollisesti ottaisi ne haltuunsa. Siksi Rheinstahl aloitti neuvottelut ensin [[Magirus-Deutz]]in kanssa (jotka epäonnistuivat) ja myöhemmin myös [[British Leyland]]in kanssa. Neuvottelut Leylandin kanssa kiinnittivät Daimler-Benz AG:n huomion, joka näki brittikonsernin vakavana uhkana. Estääkseen Leylandia saamasta jalansijaa Saksan markkinoilla, myös Daimler-Benz neuvotteli Rheinstahlin kanssa ja menestyi. | ||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
Saksan kuorma-autoteollisuudessa oli siihen asti ollut tietty "työnjako". Yritykset kuten [[Borgward]], [[Opel]] ja [[Hanomag]] valmistivat pakettiautoja sekä kevyitä ja keskiraskaisia kuorma-autoja, ja yritykset, kuten [[MAN]], [[Büssing]], [[Magirus-Deutz]] ja [[Henschel]] tuottivat keskiraskaita ja raskaita kuorma-autoja. Hanomagin ja Henschelin fuusiossa syntynyt Hanomag-Henschel oli ensimmäinen toimittaja joka tarjosi täydellisen valikoiman hyötyajoneuvoja kevyistä pakettiautoista raskaisiin kuorma-autoihin. | Saksan kuorma-autoteollisuudessa oli siihen asti ollut tietty "työnjako". Yritykset kuten [[Borgward]], [[Opel]] ja [[Hanomag]] valmistivat pakettiautoja sekä kevyitä ja keskiraskaisia kuorma-autoja, ja yritykset, kuten [[MAN]], [[Büssing]], [[Magirus-Deutz]] ja [[Henschel]] tuottivat keskiraskaita ja raskaita kuorma-autoja. Hanomagin ja Henschelin fuusiossa syntynyt Hanomag-Henschel oli ensimmäinen toimittaja joka tarjosi täydellisen valikoiman hyötyajoneuvoja kevyistä pakettiautoista raskaisiin kuorma-autoihin. | ||
| + | |||
| + | <gallery widths=250> | ||
| + | Tiedosto:Hanomag-Henschel F25.jpg|'''F 25''' HHF:n kevyimpien mallien juuret olivat [[Vidal & Sohn Tempo-Werk]]en ''Tempo Matador'' -mallissa. | ||
| + | Tiedosto:Hanomag-Henschel F55.jpg|'''F 55''' HHF:n kevyet kuorma-autot olivat Hanomagin [[Hanomag F-sarja|F-sarjan]] perua. | ||
| + | Tiedosto:Hanomag-Henschel F76.jpg|'''F 76''' | ||
| + | Tiedosto:Hanomag-Henschel F46.jpg|'''F 46''' Vuosina 1971–74 [[Mercedes-Benz T2]]:ta myytiin myös Hanomag-Henchsel-nimellä. | ||
| + | </gallery> | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Versio 27. helmikuuta 2022 kello 15.06
| Hanomag-Henschel-Fahrzeugwerke GmbH | |
|---|---|
| Yrityksen perustuspaikka |  Länsi-Saksa, Hannover
|
| Toiminnassa | 1969–1971 |
| Yhtiön kohtalo | Fuusioitiin Daimler-Benz AG:hen |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Hanomag-Henschel-Fahrzeugwerke GmbH (lyhennettynä HHF) oli Hannoverissa toiminut kuorma-autovalmistaja, joka syntyi vuonna 1969, perinteisten saksalaisten kuorma-autovalmistajien Hanomagin ja Henschelin fuusiossa. Daimler-Benz AG:n ostettua HHF:n kaikki osakkeet, Hanomag-Henschel-merkki katosi markkinoilta vuoden 1974 aikana. Yksittäisiä Hanomag-Henschel-malleja kuitenkin valmistettiin Mercedes-Benz-merkin alla vuoteen 1978 asti.
Yleistä
Yhtiön perustaminen
Konepajakonserni Hannoversche Maschinenbau AG (Hannoverista, kuorma-autotuotantoa vuodesta 1905) siirtyi Rheinische Stahlwerke AG:n omistukseen vuonna 1952 ja konepajakonserni Henschel-Werke AG (Kasselista, kuorma-autotuotantoa vuodesta 1925) seurasi vuonna 1964. Vuonna 1965 Rheinstahlin Hanomagiin liitettiin Tempo-Werke, jonka tehdas Hampurissa valmisti pakettiautoja. Hanomagin tuotevalikoimaan kuuluivat kevyet ja keskiraskaat kuorma-autot, Henschel-Werken valmistaessa sekä keskiraskaita että raskaita kuorma-autoja.
Rheinstahl piti hyötyajoneuvojen tuotantoaan kuitenkin vain toissijaisena toimintana, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että kahta alayhtiötä Hanomag ja HenschelRheinstahl piti hyötyajoneuvojen tuotantoaan Hanomagissa ja Henschelissä kuitenkin vain toissijaisena toimintana, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että alakonserneja Hanomag ja Henschel ei yhdistetty heti Henschelin haltuunoton jälkeen, vaikka niiden tuotteet täydensivät toisiaan ihanteellisesti. Saksassa 1960-luvun lopulla vallinneen yleisen teräskriisin seurauksena Rheinstahl tarvitsi kipeästi rahaa ja lähti siksi etsimään hyötyajoneuvoteollisuudesta taloudellisesti vahvaa kumppania, joka ostaisi osuuden kahdesta kuorma-autodivisioonasta ja mahdollisesti ottaisi ne haltuunsa. Siksi Rheinstahl aloitti neuvottelut ensin Magirus-Deutzin kanssa (jotka epäonnistuivat) ja myöhemmin myös British Leylandin kanssa. Neuvottelut Leylandin kanssa kiinnittivät Daimler-Benz AG:n huomion, joka näki brittikonsernin vakavana uhkana. Estääkseen Leylandia saamasta jalansijaa Saksan markkinoilla, myös Daimler-Benz neuvotteli Rheinstahlin kanssa ja menestyi.
Huhtikuussa 1969 Rheinstahl erotti Hanomag- ja Henschel-konserneista niiden hyötyajoneuvo-divisioonat ja yhdisti ne Hannoverissa vastaperustettuun Hanomag-Henschel-Fahrzeugwerke GmbH:hen. Daimler-Benz osamisti uudesta yhtiöstä 51 prosenttia. Lisäksi Daimler-Benz osti 25 prosentin osuuden jäljelle jääneestä Rheinstahl Hanomagin osakekannasta. Hanomag- ja Henschel-ajoneuvojen tuotanto jatkui entisellään, mutta ne saivat uuden nimen "Hanomag-Henschel". Hanomag-Henschelin tehtaat sijaitsivat Hannoverissa (Linden-Süd ja Ricklingen, Hanomagin päätehdas, toimitti moottoreita Hanomag-Henschel-ajoneuvoihin), Hampurissa (Harburg, entinen Tempon tehdas, jonka Hanomag oli ottanut haltuunsa), Bremenissä (Sebaldsbrück, entinen Borgwardin tehdas, jonka Hanomag oli ottanut haltuunsa) ja Kasselissa (Nord-Holland, Henschelin päätehdas).
Saksan kuorma-autoteollisuudessa oli siihen asti ollut tietty "työnjako". Yritykset kuten Borgward, Opel ja Hanomag valmistivat pakettiautoja sekä kevyitä ja keskiraskaisia kuorma-autoja, ja yritykset, kuten MAN, Büssing, Magirus-Deutz ja Henschel tuottivat keskiraskaita ja raskaita kuorma-autoja. Hanomagin ja Henschelin fuusiossa syntynyt Hanomag-Henschel oli ensimmäinen toimittaja joka tarjosi täydellisen valikoiman hyötyajoneuvoja kevyistä pakettiautoista raskaisiin kuorma-autoihin.
F 25 HHF:n kevyimpien mallien juuret olivat Vidal & Sohn Tempo-Werken Tempo Matador -mallissa.
F 55 HHF:n kevyet kuorma-autot olivat Hanomagin F-sarjan perua.
F 76
F 46 Vuosina 1971–74 Mercedes-Benz T2:ta myytiin myös Hanomag-Henchsel-nimellä.
