Vanderbilt Cup
Vanderbilt Cup oli ensimmäinen amerikkalainen moottoriajoneuvoille tarkoitettu arvokilpailu.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa]
Amerikkalaiseen varakkaaseen sukuun kuulunut William Kissam Vanderbilt II perusti kansainväliseksi tarkoitetun kilpailun, joka ajettiin ensimmäisen kerran lokakuun kahdeksantena päivänä vuonna 1904. Kilpailun reitti kulki pitkin New Yorkin osavaltion Long Islandin Nassaun piirikunnan maanteitä.[1] Kilpailu oli alkuun tarkoitus ajaa New Yorkin suurkaupungin alueella, mutta hankkeen kohtaaman vastustuksen takia se vietiin kauas maaseudulle. Ensimmäisen kilpailun pituus oli vajaat 50 kilometriä.
Vanderbilt asetti kilpailun pääpalkinnoksi suuren rahapalkinnon, toivoen että se houkuttelisi amerikkalaisia autonvalmistajia osallistumaan kisaan. Euroopassa vastaavantyyppisiä kilpailuja oli järjestetty jo jonkin aikaa ja niiden suotuisa vaikutus ajoneuvojen tekniselle kehitykselle oli kiistaton. Kilpailu houkutteli huippukuljettajia Atlantin molemmin puolin, osa heistä oli jo hankkinut kannuksensa Euroopan puolella ajettavassa Gordon Bennett Cupissa. Lehdistön ja julistemarkkinoinnin voimalla ensimmäiseen kilpailuun osallistui yleisöä sankoin joukoin ja heidän toiveenaan oli nähdä kuinka jokin amerikkalaisvalmisteinen auto peittoaa eurooppalaiset mahtimerkit. Kilpailun voittoon ajoi amerikkalainen George Heath, mutta ajokkinaan hänellä oli ranskalainen Panhard. Kahtena seuraavana vuonna kilpailun voitto meni ranskalaiselle Darracq-merkille. Yleisön holtiton käytös oli järjestäjille iso ongelma ja kun vuoden 1906 kilpailussa eräs katsoja kuoli, kilpa-auton törmättyä häneen, kilpailun järjestäminen päätettiin lopettaa. Samoihin aikoihin Ranskan Le Mans'ssa ajettiin ensimmäinen, tarkoitusta varten valmistetulla moottoriradalla pidetty Grand Prix -autokilpailu. Eräs tämän kilpailun osanottajista oli sattumoisin William Vanderbiltin serkku.
Serkkunsa kertomana Vanderbilt kuuli Ranskan Grand Prix -kilpailun järjestelyistä ja sen saamasta suosiosta. Nopeasti hän oivalsi, että tässä on ratkaisu sekä hänen oman kilpailunsa suosion ylläpitoon, että turvallisuusongelmien hallintaan. Vanderbilt perusti yhtiön joka valmisti saarelle Long Island Motor Parkway -väylän. Se oli eräs Yhdysvaltain ensimmäisiä päällystettyjä ajoväyliä, joka paitsi mahdollisti autokilpailujen pitämisen, tarjosi Long Islandin asukkaille ja liike-elämälle loistavan kulkuyhteyden mantereelle. Tien rakennustyöt aloitettiin vuonna 1907 ja sen pituudeksi tuli 77 kilometriä.
Vanderbilt Cup ajettiin vuoteen 1911 asti Long Islandilla. Kyseisenä vuonna tapahtuma pidettiin yhdessä American Grand Prize -kilpailun kanssa (huomioi kirjoitusmuoto) Georgian Savannah'ssa. Seuraavan vuonna kilpailun pitopaikkana oli Wisconsinin Milwaukee, jonka jälkeen se siirtyi kolmeksi vuodeksi Kaliforniaan. Vuosina 1914 ja -16 kisa ajettiin Santa Monicassa ja vuonna 1915 San Franciscossa. Vuoden 1916 kisan jälkeen niiden järjestäminen lopetettiin 20 vuodeksi.
Vuonna 1936 William Kissam Vanderbilt II:n veljenpoika George Washington Vanderbilt III herätti suvun nimeä kantaneen kisan henkiin. Hän sponsoroi kilpailun uuden palkintopokaalin ja toimi Long Islandille rakennetun Roosevelt Raceway -moottoriradan yhtenä päärahoittajana. 300 mailin (480 km) mittainen kilpailu ajettiin ainoastaan kahtena vuonna. Molempina vuosina eurooppalainen auto ja kuljettaja ottivat kilpailun voiton.
Vanderbilt Cup piti jälleen taukoa, kunnes se vuonna 1960 teki paluun Yhdysvaltain moottoriurheilun kartalle. Roosevelt Racewayylla pidettyä Formula Junior -luokan kilpailua sponsoroi Cornelius Vanderbilt IV. Vuosien 1965, 1967 ja 1968 Bridgehampton Sports Car Race -kilpailuissa ajettiin myös Vanderbilt Cupin voitosta.
Vanderbilt Cupin voittajat[muokkaa]
- * = tapahtuman nimenä "Bridgehampton 200".
Uusi pokaali[muokkaa]
Nimi Vanderbilt Cup hävisi jälleen 36 vuodeksi, palatakseen vuonna 1996. Kunnioittaakseen William Kissam Vanderbiltin merkitystä amerikkalaisen autourheilun historiassa, alkuperäisestä Vanderbilt-maljasta tehtiin kopio, joka asetettiin CART U.S. 500 -kilpailun kunniapalkinnoksi. Vuonna 2000 Vanderbilt-maljasta tuli koko CART-sarjan pääpalkinto. U.S. 500- kilpailun voittajien nimet vuosilta 1996–99, ja CART-sarjan voittajien nimet vuodesta 2000 eteenpäin, on tallennettu uuden maljan pintaan.
| Kausi | Voittaja | Auto | Tuloslista |
|---|---|---|---|
| U.S. 500 | |||
| 1996 |  Jimmy Vasser |
Reynard-Honda | tulokset |
| 1997 |  Alex Zanardi |
Reynard-Honda | tulokset |
| 1998 |  Greg Moore |
Reynard-Mercedes | tulokset |
| 1999 |  Tony Kanaan |
Reynard-Honda | tulokset |
| CART / Champ Car -mestaruussarja | |||
| 2000 | Gil de Ferran |
Reynard-Honda | tulokset |
| 2001 | Gil de Ferran |
Reynard-Honda | tulokset |
| 2002 | Cristiano da Matta |
Lola-Toyota | tulokset |
| 2003 | Paul Tracy |
Lola-Ford | tulokset |
| 2004 |  Sébastien Bourdais |
Lola-Ford | tulokset |
| 2005 | Sébastien Bourdais |
Lola-Ford | tulokset |
| 2006 | Sébastien Bourdais |
Lola-Ford | tulokset |
| 2007 | Sébastien Bourdais |
Panoz-Cosworth | tulokset |
Champ Car -sarjan konkurssin jälkeen sen toiminnot siirtyivät IRL-organisaation haltuun. Sarjaa pyörittävän yhtiön johtaja Tony George on ilmaissut kiinnostuksensa saada Vanderbilt-malja IndyCar-sarjan kunniapalkinnoksi.
