Mitsubishi Magna 1. sukupolvi

Mitsubishi Magna
Valmistaja ja valmistusmaa	Mitsubishi, Australia, Tonsley Park
Valmistusaika	1985–1991 sedan 1985–1991 farmari
Luokka
Kori	4-ovinen sedan 5-ovinen farmari
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori	R4
Iskutilavuus	2555 cm3
Teho	85–92 kW
Voimanvälitys	Etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus	? km/h
Kulutus
CO2-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	Mitsubishi Sigma
Seuraaja	Mitsubishi Magna 2. sukupolvi
Saman luokan autoja	Ford Falcon / Telstar Holden Commodore / Camira Nissan Bluebird Toyota Corona

50 miljoonan Australian dollarin väitettyjen kehityskustannusten jälkeen Mitsubishi esitteli Magnan Australiassa huhtikuussa 1985, alun perin pelkkänä sedan-mallina, mutta farmari lisättiin kesäkuussa 1987. Se valmistettiin Tonsley Parkissa Etelä-Australiassa. MMAL nimesi tämän ensimmäisen, 1985 Magnan TM-sarjaksi, ja vuoden 1987 ja 1989 päivitykset tunnettiin TN- ja TP-sarjoina.

Tämä malli on peräisin viidennen sukupolven japanilaisesta Mitsubishi Galant Σ:sta (Sigma), etuvetoisesta ajoneuvosta, joka julkaistiin elokuussa 1983. Insinöörit saavuttivat tämän liittämällä ylimääräistä 65 millimetriä leveyttä Galantin rungon läpi ja vahvistamalla sitä Australian tieolosuhteissa. Mitsubishi Motors antoi nämä autot koodinimeksi "YF" ja "YFW" - "W" tarkoittaa "leveää". Korostaakseen Mitsubishin kokoetua muihin keskikokoisiin autoihin verrattuna, se sai nimen Magna, joka tulee latinan sanasta magnus, joka tarkoittaa "isoa".

Magnan ainoa merkittävä esteettinen ero japanilaiseen luovuttajaansa verrattuna oli leveämpi runko, sillä yleinen muotoilu ja sivuprofiili olivat samanlaiset myös ovien, suojusten ja pilarien yhteisten työkalujen ansiosta. Vaikka Magna oli vielä pienempi ja kevyempi kuin silloiset takaveto-kilpailijansa Ford Falcon ja Holden Commodore, se ohitti jälkimmäisen sisätiloissa etuveto-asettelun tarjoaman ylivoimaisen pakkauksen ansiosta. Koska laajennus lisäsi minimaalista painoa ja kokonaisjalanjälki jäi kilpailijoihin verrattuna pienemmäksi, Magna saattoi tyytyä isoreikäiseen nelisylinteriseen moottoriin Holdenin ja Fordin käyttämien perinteisempien kuusisylinteristen moottoreiden sijaan. Vaikka ilmanvastuskerroin Cd = 0,36, polttoainetehokkuus ei ollut merkittävästi parempi. Erityisesti keskimääräiseksi polttoaineenkulutukseksi arvioitiin virallisesti 11,0 l/100 km kaupunkiajossa ja 7,8 l/100 km maantieajossa.

Kehitys

TM

Kun TM-sarja lanseerattiin huhtikuussa 1985, se sisälsi seuraavat mallit: perus-GLX, keskitason SE ja huippuluokan Elite. Elokuussa 1986 valikoimaa laajennettiin GLX:ää paremmin varustetulla mallilla, joka tunnetaan nimellä "Executive". Laivaston ostajille suunnattu uusi versio lisäsi täysmuoviset pölykapselit, vakiona ohjaustehostimen ja manuaalisen tai automaattisen ilmastoinnin. Ylellisyyteen suuntautuneissa malleissa SE ja Elite oli korkeampi varustelu: istuimet veluuriverhoilulla, ja kuljettajan istuin oli 7 suuntaan säädettävissä (4-suuntaisen sijaan); ristiselän tuki kuljettajalle ja matkustajalle; takana integroidut niskatuet ja taitettava keskikyynärnoja, jossa on pääsy tavaratilaan; karttavalot ja käynnistyksen kaukovapautus; sähköiset ikkunannostimet, keskuslukitus ja kevytmetallivanteet (vakiovarusteena Elitessä ja lisävarusteena SE:ssä); metalliväri-vakiona (2-sävyinen vakiona Elite-malleissa ja 1-sävyinen valinnainen Elite- ja SE-malleissa); radio-/kasettisoittimet (joissa on uusi turvajärjestelmä, joka tekisi yksiköstä täysin käyttökelvottoman, jos sen virta katkeaa), ja Elite lisäsi myös takapaneelin sähköantennin, erillisen taajuuskorjaimen ja ohjauspyörän säätimet. Lisäksi sekä SE:ssä että Elitessä oli keskikonsolissa vakiona olevien ohjaussauvojen ja tuuletuspaneelin sijasta 2 ohjauspaneelia, mikä tuo kaikki tärkeimmät hallintalaitteet kuljettajan sormenpäihin ja teki niistä korkeuden säädettävät yhdessä ohjauspylvään kanssa. Elite sisälsi myös LCD-mittariston 1980-luvun lopun japanilaisen autotrendin mukaisesti. Kaikille malleille oli yhteistä kallistussäädettävä ohjaus ja kaapelilla toimiva polttoainesäiliön luukun vapautus. Elite-malleissa oli myös kattoon asennettu manuaalinen antenni oikean A-pilarin yläpuolella ja seuraavat lisävarusteet: ilmastointi (GLX, Executive ja SE), ohjaustehostin ja automaattivaihteisto (GLX ja SE).

Myyntihinnat olivat avaintekijä Magnan markkinoiden kilpailukyvyssä, koska pienemmällä rahalla MMAL pystyi myymään pääkilpailijoihinsa hienostuneen ja edullisemman paketin.Tämä näkyi erityisesti Magnan vuonna 1985 voittaman Wheels Car of the Year -tittelin "vastinetta rahalle" -kategoriassa korostetuissa ansioissa.

TM-sarjaa varjostivat erilaiset laadunvalvontaongelmat (pääasiassa hauraat moottorin kannet ja automaattivaihteistot), jotka korjattiin vähitellen ensimmäisen sukupolven elinkaaren aikana.

TN

Huhtikuu 1987 toi ensimmäisen päivityksen Magnaan, nimeltään TN. Kosmeettisiin muutoksiin kuuluivat uusi säleikkö, takarekisterikilven siirto puskuriin ja tarkistettu verhoilu. Paremmat istuimet, valinnainen EFI-moottorin päivitys, tarkistettu automaattivaihteisto, parannettu äänieristys ja enemmän varusteita merkitsivät muutoksia, jotka pitivät myynnin vahvana.

Kesäkuusta 1987 lähtien yksinomaan Australiassa suunniteltu ja valmistettu farmari-versio laajensi Magnan vetovoimaa entisestään, erityisesti 1200 kilogramman kuormakapasiteetin ansiosta. Kesäkuussa 1988 saapui myös urheilullinen Elante-malli (jossa EFI, urheilullisempi jousituksen viritys ja korisarja) ja Elite farmari.

TP

Kesäkuussa 1989 lanseerattiin ensimmäisen sukupolven Magnan viimeinen päivitys ja uudistus, joka tunnetaan nimellä TP-sarja. Koristeosat päivitettiin jälleen, uudistetulla säleikön lisäyksellä ja takavalojen kehyksellä (nyt harmaalla rivillä) sekä uusilla renkailla ja pintaväreillä. Parannettu 4-nopeuksinen automaattivaihteisto, sisäkonsoli ja istuimet olivat myös osa päivitystä. Ohjaustehostimesta tuli vakio koko mallistossa vuonna 1990, samoin kuin EFI:stä perus-GLX:ää lukuun ottamatta. Manuaalivaihteisto oli nyt saatavilla Executive-mallissa. Syyskuussa 1990 markkinoille tuli 1000 kappaleen sedan Grand Tourer -malli, jossa oli isommat pyörät, Elanten tiukempi jousitus ja EFI. Grand Tourereita tarjottiin valkoisena (500 kappaletta), 250 viininpunaisena, 250 kappaletta "Riviera Blue" -värisenä, ja niissä oli myös täydellinen korisarja, kultaiset raidat ja kultaiset kevytmetallivanteet.

TP-sedan oli tuotannossa huhtikuuhun 1991 asti, kun taas farmarin myynti jatkui uuden TR-sarjan Magna-sedanin rinnalla toukokuuhun 1992 saakka. Useita rajoitettuja painoksia otettiin käyttöön myynnin tukemiseksi. Näitä olivat GLX-pohjainen Encore sedan ja farmari toukokuussa 1991, joissa ilmastointi oli vakiona. Sitten syyskuussa 1991 julkaistiin 500 kappaletta lisää Grand Toureria – tällä kertaa farmarina, joissa on hopearaita ja hopeiset alumiinivanteet Elantelta. Kaikissa Grand Tourer -farmareissa oli EFI-moottorit. Viimeinen tuotantoajo koostui 500 kappaleesta Executive Safari -farmaria marraskuussa 1991, joissa kaikissa oli EFI ja automaattivaihteisto.

Tekniikka

Magna varustettiin joko 5-nopeuksisella manuaalivaihteistolla tai 4-nopeuksisella ELC-automaattivaihteistolla, jossa oli elektroninen ohjaus ja ylivaihde (Painike vaihdevivussa, joka mahdollistaa vaihtamisen oletusarvoisen 3-vaihteisen tilan tai 4-nopeuksisen ylivaihteen välillä). Executive- ja luksus Elite -mallit olivat kuitenkin saatavilla vain automaattivaihteisena. Jousituksen osalta Magnan etuosa sisälsi MacPherson-jouset edessä ja takana kolmilenkkeinen vääntöpalkkiakseli kierrejousilla (erityisesti vääntöpalkkiakseli, joka sijaitsee kahdella takavarrella ja Panhard-tankolla). Farmareissa oli nelilenkkeinen palkkiakseli kierrejousilla.

Moottori

Malli	Moottori		Iskutilavuus	Teho	Vääntö
2.6	R4 OHC 8V	4G54 Astron II	2555 cm3	85 kW (114 hv) @ 5000 r/min	198 Nm @ 3000 r/min
2.6	R4 OHC 8V ECI Multi	4G54 Astron II	2555 cm3	92 kW (125 hv) @ ? r/min	? Nm @ ? r/min

Mitat

Malli	Sedan	Farmari
Pituus	4600 mm 1985–1986 4620 mm 1987–1991	4723 mm
Leveys	1760 mm 1985–1986 1765 mm 1987–1991
Korkeus	1400 mm 1985–1986 1396 mm 1987–1991	1486 mm
Akseliväli	2600 mm
Omamassa	1193–1265 kg 1985–1986 1211–1321 kg 1987–1991	1247–1420 kg

Lähteet

• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Mitsubishi_Magna-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Mitsubishi_Mitsubishi_Astron_engine-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
• Tekniikan Maailma 1B/1991