International Harvester R-sarja

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
International Harvester R-sarja
1953 International R110 pickup.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa International Harvester, Yhdysvallat
Valmistusaika 1952 - 1955
Edeltäjä L-sarja
Seuraaja S-sarja
IH R-130
International R-130 leftrear.jpg
1954 IH R-140 4WD, yksi kolmesta valmistuneesta
IH R-165 Roadliner

R-sarja oli International Harvester Companyn vuosina 1952 - 1955 valmistama hyötyajoneuvojen sarja. Se korvasi edeltävän L-sarjan vuonna 1953. Muutokset olivat lähinnä kevyiden- ja keskiraskaiden mallien kasvojenkohotusta, L-sarjan keula muotoiltiin uusiksi R-sarjalaisiin. L-sarjan autojen koristeellisen maskin tilalla oli nyt yksinkertainen suorakaiteenmuotoinen aukko. Sn poikki kulki kartiomainen poikkitanko, jonka keskelle "IH"-tunnus oli kiinnitetty. Raskaiden mallien, R-185 ja suuremmat, ulkonäkö muuttui vain vähäsen. Maskin ylemmän osan seitsemästä pystyrivasta neljä poistettiin, jolloin jäljelle jäi suuremmat aukot.[[1]]

Myös moottorivalikoimassa tapahtuneet muutokset olivat melko pieniä. Kaikkiaan R-sarjaan kuului kaksikymmentäyhdeksän eri moottorivaihtoehtoa. RD190- ja RD200-sarjoihin oli nyt tarjolla sekä Cummins- että Buda-dieselit, kun aiemmin näissä kokoluokissa oli ollut saatavilla vain Cummins-moottori. Tämän jälkeenkin Cummins oli ainoa diesel-moottori raskaammissa sarjoissa.

Bensiinimoottorit[muokkaa]

Uusi Black Diamond 282-moottori tuli R-180, RC-180 ja RF-170-mallien vakiomoottoriksi, ja oli R-175 Roadliner rekkaveturin vaihtoehtoinen voimanlähde. Uuden moottorin iskunpituus oli lyhyempi kuin aiemmissa versioissa, sylinterilohko oli kromiseosta [[2]][[3]] ja nokka-akselilla oli korkeampi nosto. Moottorin ominaisuuksiin kuuluivat myös pyörivät, stelliitti-pinnoitetut pakoventtiilit sekä kromatut ylimmät männänrenkaat. Uudessa "visible flow"-kaasuttimessa oli oma säätö nostetulle tyhjäkäyntinopeudelle, tämä nopeutti moottorin lämmityskäyttöä.

Super Red Diamond 372 cid (6096 cm3), 406 cid (6653 cm3) ja 450 cid (7374 cm3)-moottoreiden hengitystä oli parannettu uudelleenmuotoilemalla palotila ja imukanavat. Myös näiden moottorien pakoventtiilit olivat pyörivät, lisäksi venttiili-istukoiden ja männänrenkaiden laatua oli parannettu. Super Blue Diamond 269 cid (4408 cm3)-moottorisa oli uusi sylinterikansi paremmilla imu- ja nestekanavilla, sytysennakko oli muutettu vastaamaan uutta 6,5:1 puristussuhdetta ja männät olivat alumiinivalua. Myös tätä moottoria ruokki uusi "visible flow"-kaasutin.

Pienet 220 cid (3605 cm3) ja 240 cid (3933 cm3) Silver Diamond-moottorit saivat myös pyörivät venttiilit ja paremman kaasuttimen. Lisäksi niihin tuli keraaminen polttoaineensuodatin ja kuumemmat sytytystulpat. Nestekaasumoottorit, joita oli aiemmin tarjottu vain L185-sarjaan ja sitä raskaampiin, tulivat nyt saataville myös kevyempiin versioihin, R150-malleista lähtien.

Uudet mallit[muokkaa]

Vuonna 1953 IH:n merkkiedustajilla oli tarjolla myös täysin uusia kuorma-automalleja. Yksi niistä oli Tilto-Cab COE, kaadettava pystyhytti, joka oli saatavilla R195- ja R205- COE-malleihin.[[4]] Tämä nykypäivän kuorma-autojen itsetäänselvyys ei tuolloin heti ottanut tuulta purjeisiinsa, kuorma-autojen hyttejä IH:lle valmistanut Hendrickson toimitti niitä ensimmäisenä vuotena vain muutaman kappaleen. Kokonaispainoluokkaan 24 000 lbs
(n. 10,8 t) sijoittuneessa R195-mallissa käytettiin Red Diamond 406-moottoria, kytkin oli 14 tuumainen. Viisiportaisen vaihteiston suurin vaihde oli suora, eli välityssuhde oli 1:1, vaihtoehtoisesti vaihteiston sai varustettuna suoralla ylivaihteella. Eatonin perä oli akselivetoinen. R-205 oli muutoin teknisesti samanlainen mutta moottorina siinä oli Red Diamond 450, voimalinja oli jykevämpi ja jarrut suuremmat. Molempien mallien vakiorengaskoko oli 10.00x20 14 ply.

Samalle vuodelle esiteltiin myös täysin uusi ajoneuvomallisto, International Harvester Fageol Van. Kyseessä oli kuorma-auto, jonka ohjaamo oli integroitu osaksi kuormakorin muotoa.[[5]] Nimen juuret juontuvat autovalmistaja Fageol Motor Companyyn ja sen perustajiin Frank ja William Fageoliin. Veljekset olivat jättäneet taakseen nimeään kantavan yhtiön vuonna 1927, ja perustivat Ohion Kentiin linja-autoja valmistavan yhtiön,
Twin Coach Companyn. Yhtiöstä käytettiin myös nimeä "Fageol-Twin Coach", koska yhtiö valmisti moottoreita, linja-autoja sekä ilmailuteollisuuden tuotteita edelleen myös Fageol nimellä.[[6]] Alkuperäinen Fageol Motor Company oli konkurssin jälkeen, vuonna 1938, sulautettu osaksi Peterbilt Motors Companya. 1950-luvun alussa Twin Coach toi markkinoille tavarankuljetuksiin tarkoitetun kuorma-auton, jossa oli umpikylkinen linja-auton kori takaovilla varustettuna. Tämä korimalli sai suosiota mm. muuttokuljetuksissa, meille suomalaisille tämä sovellus on tutuin myymälä- ja kirjastoautoista. Fageol Vaneissa käytettiin IH:n tekniikkaa, mutta niitä myytiin sekä Fageol että International Harvester nimisinä.

Travelall[muokkaa]

Pääartikkeli: International Harvester Travelall

Vuonna 1953 International Harvester esitteli uuden mallin ihmisten ja tavaroiden yhdistettyyn kuljetukseen. Malli pohjautui 115 tuuman akseliväliseen R-sarjan umpikylkiseen pakettiautoon (panel van), joka varustettiin sivuikkunoilla ja etupenkin lisäksi uhdellä tai kahdella penkkirivillä.


4x4-mallien tuleminen[muokkaa]

Vuonna 1953 IH:n mallistossa oli ensikertaa tarjolla nelivetoisia kuorma-autoja tehtaan vakiomalleina. Aiemmin tällaiset versiot oli rakentanut kolmas osapuoli tai IH:n oma kuorma-autojen erikoisversioita valmistanut yksikkö. Aluksi nelivetoisena tarjottiin vain kahta mallia, R-140 4x4 ja R-160 4x4, mutta tarjonta kasvoi nopeasti.

Uudet Pick-up-mallit[muokkaa]

Uuden R-sarjan myötä kevyiden pick-up-mallien ulkonäkö uudistui. Keulan muotoilu oli edeltäjäänsä verrattuna puhdaslinjaista ja yksinkertaista, kromia käytettiin säästeliäästi. Sama muotoiluteema kattoi koko kevyen ja keskiraskaan malliston. Malliston kevyin, 1/2-tonninen R-110, oli varustettu 6,5 jalan (n. 2 m) lavalla, akseliväli oli 115 tuumaa (2921 mm).

Mallivuodelle 1954 IH esitteli uuden R-100-mallin. Se oli mitoiltaan ja ulkonäöltään kuten isompi R-110 mutta piti sisällään teknisiä parannuksia, edullisemmalla hinnalla. Moottorissa oli hieman enemmän tehoa, vaihteiston välityssuhteita oli parannettu, jarrut olivat suuremmat ja jousitus oli pehmeämpi. Mallin kokonaispainoluokka oli 4200 lbs ( 2,1 t), alaversio R-102 -mallilla se oli 4600 lbs (2,3 t), akseliväli oli sama 115 tuumaa kuin isomman R-110-mallin. Moottorina oli sama 220 cid (3,6 l) Silver Diamond OHV rivikuutonen kuin isommassa mallissa. R-100-mallin moottori antoi tehoa 104 hevosvoimaa, 7:1 puristussuhteella, kun R-110-mallin vastaavat arvot olivat 100 hv / 6,5:1. Vaihteisto oli kolmeportainen, taka-akseli oli puolikelluva. Vuoden 1954 aikana optiolistalle tuli ylivaihteisto, 30% välityssuhteen alennuksella nopeudella 60 mph (n. 97 km/h) sekä momentinmuuntimella varustettu täysautomaattinen vaihteisto, joka itseasiassa oli GM:n 3-portainen Hydramatic. Lisäksi optiolistalta pystyi rastittamaan ohjaustehostimen. Kevyimmän mallinrengaskoko 6.00x16 6 ply.

Lähteet[muokkaa]

http://www.hansenwebdesign.com/truck/history_trucks.html
http://paskapoopark.com/truckcolletion.htm
http://paskapoopark.com/r%20110series.html