Indy car -kilpailut

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Indy car -kilpailu on puhekielen termi, jolla yleistasolla tarkoitetaan Pohjois-Amerikassa ajettavia avopyöräisten autojen kilpailuja. Näiden korkein taso on IndyCar Series, jonka hallintoelimenä toimii INDYCAR LLC.

Ammattilaistasolla ajettuja, avopyöräisten monoposto-autojen kilpailuja on Yhdysvalloissa järjestetty useiden eri hallintoelimien alaisuudessa vuodesta 1902 lähtien. Kauden mittaisissa jaksoissa ajettu, pisteisiin perustunut kuljettajien mestaruussarja (National Championship) on virallisesti tunnustettu vuosina 1905, 1916 ja vuodesta 1920 eteenpäin. Vuonna 1911 ensimmäistä kertaa ajettu Indianapolis 500 on Indy car -kilpailujen päätapahtuma.

AAA-aikakausi, 1902–1955[muokkaa]

1900-luvun alusta sen puoleenväliin, indy car -kilpailujen hallinnosta vastasi AAA:n (American Automobile Association) kilpailulautakunta. Ensimmäiset kilpailut AAA:n alaisuudessa ajettiin vuonna 1902. Järjestö käytti aluksi ACA:n (Automobile Club of America) sääntöjä, kunnes sai omansa käyttöön vuonna 1903. Amerikkalaisen rata-autoilun ensimmäinen virallinen mestaruus jaettiin vuonna 1905 ja sen voitti Barney Oldfield. Vuosina 1906–1915 mestaruussarjaa ei ajettu ja seuraava virallinen mestaruuskausi oli vuonna 1916.

Ensimmäisen maailmansodan aikana ajettiin kilpailuja, mutta mestaruuksia ei jaettu. Kuljettajien mestaruussarja käynnistyi uudestaan vuonna 1920, päättyäkseen vuonna 1941, jolloin USA:n ja Japanin välillä kytenyt konflikti eskaloitui Tyynenmeren sodaksi. Vuosina 1942–1945 kilpailuja ei järjestetty laisinkaan ja mestaruussarja käynnistyi seuraavan kerran vuonna 1946.

AAA irtautui autokilpailujen promotoinnista vuonna 1955, samalla sen paikan FIA:ssa otti ACCUS (Automobile Competition Committee for the United States).

Alkuaikojen champ car -kilpailut ajettiin joko maantieradoilla tai maaradoilla, jotka alunperin oli tehty hevosten laukkakisoja varten. Erityisesti Pohjois-Amerikassa yleisten ovaaliratakisojen syntyminen tapahtui juuri tätä kautta. Maailman toiseksi vanhin, edelleen toiminnassa oleva moottorirata on Wisconsinin Milwaukee Mile. Se aloitti toimintansa laukkaratana ja ensimmäiset autokilpailut siellä ajettiin vuonna 1903.

Yhdysvaltain vanhin, edelleen toiminassa oleva, päällystetty ja varta vasten autokilpiluja varten rakennettu rata on vuonna 1909 toimintansa aloittanut Indianapolis Motor Speedway. Vanhin alusta alkaen asfalttipäällysteinen rata USA:ssa on Thompson Speedway Motorsports Park Connecticutissa.

Vuonna 1922 ja vuosina 1930–1937 champ car -autot olivat monoposto-rakenteen sijaan kaksipaikkaisia.

USAC -aikakausi, 1956–1978[muokkaa]

Kansallisen mestaruussarjan otti vuonna 1956 haltuunsa USAC (United States Auto Club), Indianapolis Motor Speedwayn senaikaisen omistajan, Tony Hulmanin muodostama hallintoelin. Seuranneiden 20 vuoden ajanjakso oli mestaruussarjalle vakaata kasvun aikaa ja kilpailuja ajettiin perinteiseen tapaan sekä päällystetyillä ovaaleilla että maaradoilla. 1950-luvulla etumoottoriset, sukkulamaiset "roadsterit" alkoivat hallita päällystetyillä ovaaleilla ajettuja kisoja,[1] kun taas päällystämättömien maarata-ovaalien valtiaana jatkoivat "upright" Champ Dirt Car -autot.[2]

1960-luvulla sellaiset kuljettajat ja tallit, sekä amerikkalaiset että ulkomaiset, keillä oli taustaa maantieratojen ("mutkarata") kilpailuissa, alkoivat tulla mukaan Champ car -mestaruussarjaan ja tämän myötä päällystettyjen ovaalien etumottoriset roadsterit alkoivat väistyä takamoottoristen, "formula"-tyyppisten autojen tieltä. Autojen teknologia kehittyi huimaa tahtia ja nopeudet kasvoivat, samalla myös kulut lähtivät nousuun. Kisakalenteri koostui edelleen pääasiassa ovaaliratojen kisoista, mutta joukkoon oli myös mahdutettu jokusia maatieratakilpailuja. Maaradat jätettiin pois mestaruussarjasta vuoden 1970 jälkeen.

1970-luvulla nousevat kustannukset alkoivat ajaa joitain perinteisiä USAC-auton omistajia urheilusta. Kilpailuja dominoivat tallit Penske, Patrick, Gurney sekä McLaren ja niiden omistajia olivat ihmiset jotka tulivat maantieratojen maailmasta. Näiden ryhmien ja USAC:n johdon välillä oli kasvavaa erimielisyyttä. Indianapoliksen ulkopuolella pidetyissä tapahtumissa oli sekä osallistujia että yleisöä vähänlaisesti, niiden näkyvyys oli heikko ja ne kärsivät huonosta markkinoinnista. Indy 500 televisioitiin viiveellä samana päivänä, mutta useimmilla muilla kilpailuilla oli vain vähän tai ei laisinkaan televisiointia.

Vuosikymmenen loppupuolella lisääntynyt erimielisyys sai useita autonomistajia harkitsemaan uuden hallintoelimen perustamista kilpailujen suorittamiseksi. Samoihin aikoihin osui kaksi tapahtumaa, joilla oli vaikutusta tilanteeseen. Indianapolis Motor Speedwayn johtaja ja USAC:n perustaja Tony Hulman kuoli syksyllä 1977. Muutama kuukausi myöhemmin kahdeksan USAC:n avainhenkilöä kuoli lento-onnettomuudessa. Vuoden 1978 loppuun mennessä autojen omistajat olivat perustaneet organisaation nimeltä Championship Auto Racing Teams (CART), ottaakseen mestaruussarjan hallinnan USAC:ltä sille.

CART & USAC, 1. jakaantuminen, 1979–1981[muokkaa]

SCCA:n avustuksella (jotta ACCUS tunnustaisi sen) suurin osa silloisista tallien omistajista muodosti Championship Auto Racing Teamsin (CART). Tästä seurasi että USA:sa oli kaksi kansallista mestaruussarjaa, joita johtivat USAC ja CART. Indianapolis 500 pysyi USAC:n hallinnon alaisena. Huipputiimit liittoutuivat CART:iin, ja CART-mestaruudesta tuli nopeasti arvostetuin kansallinen mestaruussarja. USAC ajatti tynkäkauden-1979 muutamalla nimikuljettajalla, ainoa poikkeus oli A. J. Foyt. Vuonna 1979 USAC hylkäsi useita CART-tallien ilmoittautumisia sen vuoden Indianapolis 500 -tapahtumaan. Asiasta käytiin oikeutta ja tuomioistuin antoi kiistassa kuukauden aikana päätöksen, joka mahdollisti CART-ryhmään kuuluvien tallien osallistumisen Indy 500:een.

Vuonna 1980 USAC ja CART muodostivat yhdessä Championship Racing League'n (CRL) johtamaan kansallista mestaruussarjaa, mutta Indianapolis Motor Speedwayn johto ei pitänyt ajatuksesta. USAC vetäytyi CRL-järjestelystä heinäkuussa ja CART jatkoi kisakalenterin mukaisesti loppukauden ajan. Sekä CART että USAC ajattivat sinä vuonna erilliset kansalliset mestaruussarjansa ja Johnny Rutherford onnistui voittamaan molemmat.[3][4]

Vuosina 1981–1982 Indianapolis 500 pysyi USAC:n hallinnoimana, mutta CART:n hallinnoima mestaruussarja oli noussut tärkeämmäksi kahdesta keskenään kilpailevasta sarjasta. Indy 500 -kenttä koostui suurimmaksi osaksi CART-joukkueista sekä lukuisista itsenäisistä "vain Indy-joukkueista". Indianapolis ei sisältynyt CART-mestaruussarjan pisteitä jakavien kilpailujen joukkoon. Lisäksi USAC oli määrittänyt Indianapolisin "kutsukilpailuksi", joka tarjosi osallistumismahdollisuuden vain kutsutuille joukkueille. Tämä liike oli suoraa jatkoa vuoden 1979 kilpailukiellolle, joka oli oikeustoimin kumottu. Vuonna 1981 USAC järjeesti vielä yhden kilpailun Poconossa. Useat CART-joukkueet jättäytyivät pois tästä kilpailusta ja siinä oli sekakenttä, jonka täyttivät modifioidut maarata-autot. Pian tämän jälkeen USAC lopetti mestaruussarjan kisojen järjestämisen Indianapolis 500:n ulkopuolella.

CART & USAC, 1982–1995[muokkaa]

Vakaus palasi ja kansallista mestaruussarjaa pyöritti nyt CART kokoaikaisesti. Indianapolis 500:ttä hallinoitiin ainoastaan USAC:n toimesta, mutta siitä jaetut pisteet lisättiin CART-sarjan kuluvan kauden saldoon. CART-kilpailuissa ja USAC:n hallinnoimassa Indy 500:ssä käytetyt autot ja moottorit olivat samat, vain suhteellisen pienin sääntöeroin. Indy 500 -kenttä koostui CART:n vakituisista kuljettajista ja lukuisista kertaluonteisista (vain "Indy") osallistujista. Toisinaan jotkut "Vain Indy" -talleista valittiin osallistumaan myös Michigan 500:een ja Pocono 500:een (molemmat CART:n hallinnoimia), mikä antoi näille tapahtumille lisää näkyvyyttä ja nosti niiden statusta.

Yksi USAC:n huomattavimmista sääntöeroista oli "stock block" OHV-moottoreille sallittu korkea turbon ahtopaine. Vaikka suurin osa kokoaikaisista CART-talleista käytti Indyssä quad-cam -moottoreitaan, jotkut pienemmistä tai "vain Indy" -talleista päättivät käyttää stock block -moottoreita, niille edullisen ahtamissäännön vuoksi.

USAC:n Gold Crown Championship -sarja jatkui, epätavallisella kesäkuusta-toukokuuhun-kisakalenterilla. Tämä edellytti, että Indianapolis 500 olisi kyseisen kauden viimeinen kilpailu. Vuoden 1983 jälkeen USAC Gold Crown -sarjaan ei kuitenkaan kuulunut kuin yksi kilpailu eli Indianapolis. Näin ollen Indy 500:n voittaja voitti automaattisesti USAC Gold Crown -mestarussarjan.

CART & IRL, 2. jakaantuminen, 1996–2003[muokkaa]

Vuonna 1994 Tony Hulmanin pojanpoika, Indianapolis Motor Speedwayn johtaja Tony George perusti Indy Racing Leaguen (IRL) aloittaakseen kilpailut vuonna 1996. Kyseessä oli oma mestaruussarjansa, joka hyödynsi Indianapolis 500:n mainetta ja asetti sen kilpailutoimintansa keskipisteeksi. IRL ilmoitti, että 25 IRL-kilpailuihin osallistuvaa joukkuetta saisi automaattisen paikan Indy 500:een, CART-tallit boikotoivat vuoden 1996 Indy 500:ttä, koska sääntö teki suurimalle osalle CART-kenttää Indyyn osallistumisen mahdottomaksi. Tämä jakoi tallit ja kilpailutoiminnan jälleen kahteen eri leiriin. Alun perin USAC hallinnoi IRL:ää, mutta sen tehtyä pahoja virheitä vuoden 1997 Indianapolis 500:ssä ja viikko tämän jälkeen Texasissa, se korvattiin IRL:n omalla henkilöstöllä.

CART, jolla oli ollut lisenssioikeus "IndyCar"-nimeen jo useita vuosia, aloitti oikeustaistelun Indianapolis Motor Speedwayn (tavaramerkin omistaja) kanssa sen käytöstä. Lopulta päästiin sopimukseen, jossa CART luopui nimen käytöstä, mutta IRL puolestaan ei voinut käyttää sitä ennen vuotta 2003. CART merkitsi itselleen CART-nimen ja alkoi käyttää kilpa-autoistaan nimitystä Champ Car.

CART:n kansallinen mestaruussarja pysyi jakautumisen jälkeen hallitsevana jonkin aikaa, säilyttäen aluksi parhaat kuljettajat, joukkueet ja sponsorit. Vuonna 2000 CART-tallit alkoivat kuitenkin palata Indy 500:een ja lopulta pysyvästi IRL:n alle. Vuodelle 2003 CART menetti IRL:lle pääsponsorinsa FedExin sekä moottoritoimittajansa Hondan ja Toyotan.

IRL IndyCar -sarja ja Champ Car World -sarja, 2004–2007[muokkaa]

Menetettyään tiimejä ja kuljettajia, sponsoreita ja valmistajia tasaisesti, ja useiden suurten taloudellisten takaiskujen jälkeen, CART haki konkurssia vuonna 2003. Omaisuuden osti konsortio nimeltä Open Wheel Racing Series (OWRS) vuonna 2004 ja sarja nimettiin uudelleen Champ Car Open Wheel Racing -sarjaksi ja myöhemmin uudelleen Champ Car World -sarjaksi. Sarjan hallintoelintä kiusasivat kuitenkin edelleen taloudelliset vaikeudet. Vuonna 2007 CCWS:n silloiset sponsorit Bridgestone ja Ford Motor Company vetäytyivät sarjasta.

Tänä aikana IRL toimi nimellä IndyCar-sarja ja alkoi hitaasti vakiinnuttaa itsensä merkittävimpänä polkuna avopyöräisten autojen mestaruuden saavuttamiseksi. Vuonna 2005 IRL lisäsi kalenteriinsa tie- / katuratoja ja alkoi valita kilpailujensa järjestämiseksi useita entisiä CART-ratoja.

IndyCar, yhdistyminen, 2008–2019[muokkaa]

Ennen kauden 2008 alkua CCWS:n hallitus vahvisti konkurssin ja Champ Car fuusioitiin IRL:ään, luoden yhden kansallisen mestaruussarjan sitten vuoden 1978. Yhdistetty sarja kilpaili nimellä IndyCar Series. Kaksi kisakalenteria yhdistettiin yhdeksi, jossa myös parhaat Champ Car -kilpailut säilyivät. Jotkut Champ Car -kalenterin muista kilpailuista pudotettiin pois tai laitettiin tauolle muutamaksi vuodeksi. IRL otti haltuunsa kaiken CART / CCWS:n aineellisen ja aineettoman omaisuuden.

Vuonna 2011 hallintoelin vaihtoi nimensä Indy Racing Leaguesta nimeen IndyCar, vastaamaan yhdistettyä sarjaa. Uusi Dallara DW12 -auto esiteltiin kaudelle 2012. Sarja toimi vuosina 2010–2013 nimellä IZOD IndyCar Series, vuosina 2014–2018 nimellä Verizon IndyCar Series. Vuodesta 2019 lähtien nimenä on pääsponsorin mukaan ollut NTT IndyCar -sarja.

IndyCar, Pensken aikakausi, 2020–[muokkaa]

Vuonna 2020 IndyCar Series, Indianapolis Motor Speedway ja kaikki muu omaisuus myytiin entisen kilpa-ajaja Roger Pensken omistamalle Penske Entertainment Corp. -yhtiölle.[5]

Lähteet[muokkaa]

  1. ↑ Art Michalik: End of an Era: The Last Indy Roadsters tried for comeback – The Journal, 24. toukokuu 2020. Viitattu: 15. huhtikuu 2021.
  2. ↑ Matt Litwin: Upright History – Hemmings, Viitattu: 15. huhtikuu 2021.
  3. ↑ Mike Hutton: IndyCar: The Split - Part I - Page 4 – Beyond the Flag, 30. huhtikuu 2016. Viitattu: 19. huhtikuu 2021.
  4. ↑ Johnny Rutherford – historicracing.com, Viitattu: 19. huhtikuu 2021.
  5. ↑ INDYCAR, IMS acquired by Penske Corporation – IndyCar.com, Lehdistötiedote, 4. marraskuu 2019. Viitattu: 13. toukokuu 2021.
Noudettu kohteesta "http://mail.autowiki.fi/index.php?title=Indy_car_-kilpailut&oldid=206025"