Ehrhardt Automobil AG
| Ehrhardt Automobil AG | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustuspaikka | Düsseldorf ja Zella St. Blasii.svg.png){kind=small} Saksan keisarikunta
|
| Toiminnassa | 1904 – 1924 |
| Yhtiön kohtalo | Fuusio |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | Ehrhardt 2570 cc |
| Seuraaja | Ehrhardt-Szawe |
Ehrhardt Automobil AG oli Saksan keisarikunnassa Düsseldorfissa ja Zella St Blasiissa toimiva yritys, joka valmisti aluksi lisenssillä Decauville-autoja, mutta siirtyi pian omiin 2- ja 4-sylinterisiin malleihin. Vuonna 1922 Ehrhardt ja Szawe yhdistyivät ja autojen nimeksi tuli Ehrhardt-Szawe [1].
Sisällysluettelo
Historiaa[muokkaa]
Yrityksen perusti vuonna 1904, aikaisemmin Fahrzeugfabrik Eisenachilla toiminut, Heinrich Ehrhardt, joka oli hankkinut kokemusta Wartburg- ja Dixi-autojen valmistuksesta [2]. Yrityksen vetovastuu oli Ehrhardtin pojalla, Gustav Ehrhardtilla. Tuotantolaitokset sijaitsivat Düsseldorfissa ja Zella St. Blasiissa [2] [3].
Vaikkakin Ehrhardt on tunnettu enimmäkseen sotilasajoneuvoista valmisti se myös maineeltaan laadukkaita henkilöautoja [3].
Ensimmäiset henkilöautot[muokkaa]
Wartburgien tapaan ensimmäiset Ehrhardtit olivat Decauvillen lisenssillä valmistettuja. Vuosina 1904–1906 valmistetut mallit myytiin nimellä Ehrhardt-Decauville. Ensimmäinen itse suunniteltu auto oli vuonna 1905 esitelty Fidelio, jonka voimanlähteenä oli 1272-kuutioinen kaksisylinterinen moottori. Vuodesta 1906 tuotevalikoima käsitti vain itse suunniteltuja malleja. Vuodesta 1909 alkaen autoissa oli nelisylinteriset sivuventtiilimoottorit. Malliston huipulla oli 50-hevosvoimainen [2] ja iskutilavuudeltaan 7956-kuutioinen malli [3], joka esiteltiin vuonna 1913. Se oli ensimmäinen nelipyöräjarruin varustettu saksalainen auto [2] [3].
Panssariauto[muokkaa]
Ensimmäinen maailmansodan aikana Ehrhardt valmisti Saksan asevoimille vuosina 1915–1919 yhteensä 33 E-V/4-panssariautoa, joita käytettiin pääasiassa itärintamalla. Sodan jälkeen ne olivat osallisina Sleesian kansannousuissa [4].
Sodanjälkeiset mallit[muokkaa]
Sodan päätyttyä valmistuksessa oli kaksi henkilöautomallia [2] [3]: vuonna 1918 esitellyt nelisylinterinen ja 40-hevosvoimainen sekä kuusisylinterinen ja 55-hevosvoimaiset mallit [3]. Yrityksen yhdistyttyä Szawen kanssa vuonna 1922 se jatkoi toimintaansa nimellä Ehrhardt-Szawe [2].
Automallit[muokkaa]
- Ehrhardt Fidelio (1905)
- Ehrhardt Bak - Prototipo (1906)
- Ehrhardt Blindado (1906)
- Ehrhardt Bak (1908)
- Ehrhardt 31/50 (1913)
- Ehrhardt Sport Phaeton (1914)
- Ehrhardt E-V/4 (1915)
- Ehrhardt E-V/4 M (1915)
- Ehrhardt Blindado (1915)
- Ehrhardt Camión Blindado (1920)
- Ehrhardt 2570 cc (1920)
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Eaton, Codfrey; Georgano, G.N.; Neubauer, Ason Holm, Bengt; van Leuven, Jon: ”Ehrhardt”, Car Collection Suuri tietokirja autoista: Ego-Fiat, s. 888. 12. osa: Automerkit Ego-Fiat. Suom. Kurki-Suonio, Hannu. Helsinki: Mestarikustannus Oy, 1988. ISBN 951-879-001-9.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 Coxhead, Peter (toim.) & Georgano, G.N. (toim.) & Neubauer, Hans-Otto (kirj.): ”Ehrhardt”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 380. 1. osa: Henkilöautomerkit A–E. Suom. Jaskari, Hannu. Turku: Teknillinen Kustannusliike Oy, 1985. ISBN 951-9364-26-9.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 Astudillo, Josep: Ehrhardt (Ehrhardt-Szawe) (1905–1925) – Autopasion18.com, Barcelona, Espanja: Viitattu: 15. syyskuu 2022.
- ↑ Ehrhardt E-V/4 (E-V/4 Panzerkraftwagen Ehrhardt) Armored Car – www.MilitaryFactory.com, Viitattu: 15. syyskuu 2022.
