Benz Velo

Benz Patent-Motorwagen Velo / Comfortable

Valmistaja ja valmistusmaa	Rheinische Gasmotorenfabrik Benz & Cie., Saksa
Valmistusaika	1894 – 1901
Luokka
Kori
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori	1-sylinterinen
Iskutilavuus	954–1990 cm³
Teho	0,75–3 hv
Voimanvälitys	takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus	16–23 km/h
Kulutus
CO₂-päästöt	g/km
Hintaluokka
Edeltäjä	Benz Patent-Motorwagen Nummer 3
Seuraaja	Benz Patent-Motorwagen Ideal
Saman luokan autoja

Benz Patent-Motorwagen Velo on ensimmäisiä autoja, jotka on valmistettu vakioiduilla komponenteilla ja työmenetelmillä. Carl Benz oli valmistanut jo aiempia mallejaan siinä määrin, että niidenkin kohdalla voitaneen puhua jonkinasteisesta sarjatuotannosta. Koska motorisoitumisen alkuaikoina kaikki ajopelit valmistettiin tilausten pohjalta käsityönä, on tällaisen "maailman ensimmäinen" -tittelin määritteleminen hyvin vaikeaa. Benz patentoi ajoneuvonsa vuonna 1894 ja sinä vuonna niitä valmistui 67 kappaletta, vuonna 1895 134 kappaletta. Yhdysvalloissa, Massachusettsin Chicopeessa aloitti vuonna 1895 toimintansa Duryea Motor Wagon, joka myös valmisti ajoneuvoja samankaltaisella tavalla, standardisoiduilla osilla ja kokoonpanolla. Huomionarvoinen seikka on, että ranskalainen autoilun ja motorisoitumisen uranuurtaja Panhard & Levassor valmisti samaan aikaan ajoneuvojaan täysin yksittäiskappaleina.

Velo oli kevyempi versio Benz Patent-Motorwagen Victoriasta, jonka valmistus oli aloitettu vuotta aiemmin. Molempia malleja valmistettiin samanaikaisesti rinnakkain.

Benz Velo innoitti monia aikalaisiaan valmistamaan samankaltaisia ajoneuvoja, lisenssillä tai ilman. Tällaisia olivat mm. ranskalainen Hurtu ja brittiläiset Marshall (josta tuli myöhemmin Belsize), Star sekä Arnold, joka tosin valmisti vain kaksitoista autoa.

Velon voimanlähteenä oli ajoneuvon takaosaan asennettu, yksisylinterinen, 1045 cm³:n (Poraus x isku = 110 mm x 110 mm) moottori, joka alkuun antoi tehoa 1,5 hv @ 450 r/min. Vuonna 1896 teholukema nousi 2,75 hv:aan @ 600 r/min, Vuonna 1900 3 hv:aan @ 700 r/min ja vuonna 1901 teho oli 3,5 hv @ 800 r/min. Alkusarjan malleissa polttoaineensyöttö oli järjestetty pintakaasuttimella[1][2] ja seos sytytettiin kuumalankasytytyksellä. Vuonna 1896 siirryttiin uimurikaasuttimeen ja akkusytytykseen. Näihin aikoihin otettiin myös käyttöön moottorin kampikäynnistys.

Voimansiirto takapyörille tapahtui kaksiportaisen vaihteiston kautta. Vuonna 1896 valinnaiseksi varusteeksi tuli kolmas vaihde eteenpäin sekä peuutusvaihde. Vuodesta 1900 lähtien nämä muuttuivat sarjavalmisteisiksi vakiovarusteiksi.

Vusina 1894 – 1900 Velo (Velociped)-nimellä myydyn ajoneuvon hinta oli 2000 – 2200 senaikaista Saksan kultamarkkaa, vuosina 1896 – 1901 valmistettu Comfortable (Velociped Comfortable) oli hinnaltaan 2500 – 2800 ℳ. Kaikkiaan näitä ajoneuvoja valmistettiin 1200 kappaletta.