Alfa Romeo Tipo B

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 27. joulukuuta 2020 kello 21.34 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alfa Romeo Tipo B ("P3")
Alfa Romeo P3.jpg
Kategoria Formula Libre
Valmistaja Vittorio Jano
Edeltäjä Alfa Romeo P2
Tekninen erittely
Moottori R8 (kaksi R4-moottoria),
2 Roots-ahdinta
Polttoaine
Voiteluaine
Renkaat Dunlop (1932)
Englebert (1933–35)
Kisahistoria
Ensimmäinen kilpailu Italian Grand Prix 1932
Tunnetuimmat tallit Alfa Corse
Scuderia Ferrari
Tunnetuimmat kuljettajat Tazio Nuvolari
Rudolf Caracciola
Louis Chiron

Alfa Romeo Tipo B oli Alfa Romeon vuosien 1932 ja 1936 välisenä aikana valmistama ja kilpailuttama Grand Prix -kilpa-auto. Vittorio Janon suunnitteleman auton perustana toimivat Alfa Romeo 8C -mallit.[1] Tipo B oli Alfa Romeon järjestyksessä toinen monoposto, ensimmäinen oli vuoden 1931 Tipo A.[2] Koska Tipo B:ssä on joiltain osin käytetty Alfa Romeo P2:sta periytyvää tekniikkaa, malli on saanut epävirallisen tunnuksen "P3". Lukuisten Grand Prix -voittojensa ansiosta Alfa Romeo Tipo B on eräs oman aikansa menestyksekkäimmistä GP-autoista.[3]

Tekniikka ja kehitys

Vittorio Janon ja hänen tiiminsä haasteena oli luoda kilpailukykyinen auto, joka olisi kevyempi kuin 8C 2300 "Monza" ja jonka tekniset ratkaisut olisivat yksinkertaisempia kuin rinnakkaismoottorisessa Tipo A:ssa. Tipo B:llä oli valmistushistoriansa aikana kaksi kehitysporrasta.

1932

Tipo A:lta periytynyttä teräksistä, c-profiilista tikapuurunkoa modifioitiin niin, että sen päälle pystyi asentamaan uudenlaisen voimalinjan.

2654 cm3:n iskutilavuus (poraus × isku: 65 × 100 mm) oli suurempi kuin 8C 2300 "Monzan" mekaanisesti ahdetussa rivikahdeksikossa. Kahteen 4-sylinteriseen kevytmetallilohkoon jaettu moottori edusti omalla linjallaan aikansa suunnittelun kärkeä. Jakamalla lohko ja kannet kahteen yksikköön Jano pyrki vähentämään kampiakselin ja nokka-akselien torsionaalista värähtelyä. Kaikki voima kampiakselilta muiden komponenttien käyttöön otettiin sen keskeltä, näitä olivat nokka-akselit, ahtimet sekä pakopuolelle sijoitetut öljy- ja vesipumput. Kampikammio oli yksiosainen. Moottorissa oli kuivasumppuvoitelu, kaksi Roots-ahdinta, kaksi Weber-kaasutinta ja kaksi magneettosytytyslaitteistoa. Moottorin suurin teho oli 215 hv / 5600 r/min.

Neliportainen vaihteisto ja monilevykytkin olivat kiinni moottorissa.

Edesssä ja takana on jäykät akselit puolielliptisillä lehtijousilla ja kitkavaimentimilla, takana jousilehtiä ja vaimentimia tuplaten. Mekaaniset rumpujarrut. Tipo B:n erikoisuutena oli tasauspyörästön sijoittaminen vaihteiston taakse. Täältä voima siirrettiin takapyörille kahdella rinnakkaisella kardaaniakselilla. Tällä ratkaisulla pyrittiin vähentämään jousittamatonta massaa. Samalla massa taka-akselilla väheni ja se vähensi vastaavasti taipumusta yliohjautuvuuteen.

Näillä eväillä 700 kg:n painoinen, virtaviivainen monoposto saavutti 225 km/h:n huippunopeuden.

Lähteet

  1. Daniel Vaughan: 1934 Alfa Romeo Tipo B P3 – conceptcarz.com, Viitattu: 25. joulukuu 2020.
  2. Daniel Vaughan: 1931 Alfa Romeo Tipo A – conceptcarz.com, Viitattu: 25. joulukuu 2020.
  3. Leif Snellman: CARS (PART 1) Alfa Romeo – leif.snellman, 12. marraskuu 2018. ”25.12.2020”