Alfa Romeo Tipo B
| Alfa Romeo Tipo B ("P3") | |
|---|---|
| Kategoria | Formula Libre |
| Valmistaja | Vittorio Jano |
| Edeltäjä | Alfa Romeo P2 |
| Tekninen erittely | |
| Moottori | R8 (kaksi R4-moottoria), 2 Roots-ahdinta |
| Polttoaine | |
| Voiteluaine | |
| Renkaat | Dunlop (1932) Englebert (1933–35) |
| Kisahistoria | |
| Ensimmäinen kilpailu | Italian Grand Prix 1932 |
| Tunnetuimmat tallit | Alfa Corse Scuderia Ferrari |
| Tunnetuimmat kuljettajat | Tazio Nuvolari Rudolf Caracciola Louis Chiron |
Alfa Romeo Tipo B oli Alfa Romeon vuosien 1932 ja 1936 välisenä aikana valmistama ja kilpailuttama Grand Prix -kilpa-auto. Vittorio Janon suunnitteleman auton perustana toimivat Alfa Romeo 8C -mallit.[1] Tipo B oli Alfa Romeon järjestyksessä toinen monoposto, ensimmäinen oli vuoden 1931 Tipo A.[2] Koska Tipo B:ssä on joiltain osin käytetty Alfa Romeo P2:sta periytyvää tekniikkaa, malli on saanut epävirallisen tunnuksen "P3". Lukuisten Grand Prix -voittojensa ansiosta Alfa Romeo Tipo B on eräs oman aikansa menestyksekkäimmistä GP-autoista.[3]
Tekniikka ja kehitys
Vittorio Janon ja hänen tiiminsä haasteena oli luoda kilpailukykyinen auto, joka olisi kevyempi kuin 8C 2300 "Monza" ja jonka tekniset ratkaisut olisivat yksinkertaisempia kuin rinnakkaismoottorisessa Tipo A:ssa. Tipo B:llä oli valmistushistoriansa aikana kaksi kehitysporrasta.
1932
Tipo A:lta periytynyttä teräksistä, c-profiilista tikapuurunkoa modifioitiin niin, että sen päälle pystyi asentamaan uudenlaisen voimalinjan.
2654 cm3:n iskutilavuus (poraus × isku: 65 × 100 mm) oli suurempi kuin 8C 2300 "Monzan" mekaanisesti ahdetussa rivikahdeksikossa. Kahteen 4-sylinteriseen kevytmetallilohkoon jaettu moottori edusti omalla linjallaan aikansa suunnittelun kärkeä. Jakamalla lohko ja kannet kahteen yksikköön Jano pyrki vähentämään kampiakselin ja nokka-akselien torsionaalista värähtelyä. Kaikki voima kampiakselilta muiden komponenttien käyttöön otettiin sen keskeltä, näitä olivat nokka-akselit, ahtimet sekä pakopuolelle sijoitetut öljy- ja vesipumput. Kampikammio oli yksiosainen. Moottorissa oli kuivasumppuvoitelu, kaksi Roots-ahdinta, kaksi Weber-kaasutinta ja kaksi magneettosytytyslaitteistoa. Moottorin suurin teho oli 215 hv / 5600 r/min.
Neliportainen vaihteisto ja monilevykytkin olivat kiinni moottorissa.
Edesssä ja takana on jäykät akselit puolielliptisillä lehtijousilla ja kitkavaimentimilla, takana jousilehtiä ja vaimentimia tuplaten. Mekaaniset rumpujarrut. Tipo B:n erikoisuutena oli tasauspyörästön sijoittaminen vaihteiston taakse. Täältä voima siirrettiin takapyörille kahdella rinnakkaisella kardaaniakselilla. Tällä ratkaisulla pyrittiin vähentämään jousittamatonta massaa. Samalla massa taka-akselilla väheni ja se vähensi vastaavasti taipumusta yliohjautuvuuteen.
Näillä eväillä 700 kg:n painoinen, virtaviivainen monoposto saavutti 225 km/h:n huippunopeuden.
Lähteet
- ↑ Daniel Vaughan: 1934 Alfa Romeo Tipo B P3 – conceptcarz.com, Viitattu: 25. joulukuu 2020.
- ↑ Daniel Vaughan: 1931 Alfa Romeo Tipo A – conceptcarz.com, Viitattu: 25. joulukuu 2020.
- ↑ Leif Snellman: CARS (PART 1) Alfa Romeo – leif.snellman, 12. marraskuu 2018. ”25.12.2020”