Piilofarmari

Piilofarmari on verotussyistä pakettiautoksi rekisteröity henkilöauto. Raskaan autoveron kiertämiseksi farmariautoja rekisteröitiin pakettiautoiksi varsinkin 1950 ja 1960-luvuilla. Nykyään tämä ei ole enää mahdollista.

Pakettiautoksi rekisteröimisen ehtona oli alkuun peltiset takasivuikkunat, jotka sai vielä 1960-luvulla muutaman vuoden käytön jälkeen muuttaa tavallisiksi takalaseiksi. Takaistuinten piti olla ilman pehmusteita. On myös säädetty ajoneuvokohtainen 80 km/h nopeusrajoitus pakettiautoille.

Säännöt ovat olleet aiemmin lievempiä. 1960-luvulla pakettiautoksi rekisteröidyn farmariauton sai muuttaa henkilöautoksi ilman veroseuraamuksia tietyn ajan kuluttua.

1960-luvulla piilofarmarin rekisteriotteessa saattoi lukea: "Autoverosta vapaa pakettiautona ilman takasivuikkunoita tai takaistuimia tai niiden kiinnittämiseen tarkoitettuja laitteita."

Autoverolakia on jatkuvasti kiristetty, jotta tavalliset autonkäyttäjät eivät hankkisi autoverosta vapaata ajoneuvoa. Ajoneuvoluokilla pelaaminen perustuu merkittäviin veroetuihin ja rahan säästöön.

Tyypillisiä piilofarmareita olivat esimerkiksi Glas Isar (700 Kombi), Ford 17M Kombi, Volvo 145, Peugeot 404 Break, Hansa 1100, Škoda Octavia (Typ958) ja VW 411 Variant.

Autoverottoman halutun auton ei tarvitse olla farmari, vaan myös pick-up-auto voi muodostua suosituksi. Toyota Timangi oli mielenkiintoinen esimerkki suositusta autoverottomasta lava-autosta, jonka tuonti tyrehtyi lain kiristykseen. Timangin suosion vuoksi autoverolakia tiukennettiin koskemaan avolava-autoja, joiden lavan pituus on alle 185 cm. Maaliskuun 1976 ja lokakuun 1977 välissä Suomeen tuotiin jopa 2104 Timangi-avolava-autoa. Timangin maahantuonti loppui autoverolain kiristykseen.