BMC E-sarjan moottorit
BMC E-sarja oli British Motor Corporationin (BMC) suunnittelema neljä- ja kuusisylinteristen SOHC-rivimoottorien perhe. Nelisylinterisinä moottorien iskutilavuus oli joko 1,5 tai 1,8 litraa ja kuusisylinterisinä versioina joko 2,2 tai 2,6 litraa. Näistä jälkimmäistä asennettiin ainoastaan British Leylandin Australian ja Etelä-Afrikan tehtaiden valmistamiin autoihin. Vaikka moottorin suunnittelu aloitettiin emoyhtiön ollessa BMC, moottoreiden tullessa markkinoille emoyhtiöksi oli muuttunut British Leyland (BL), ja siksi nämä moottorit tunnetaan myös nimellä British Leyland E-sarja. E-sarjan nelisylinterinen konfiguraatio korvattiin 1980-luvun puolivälissä BL:n R- ja S-sarjan moottoreilla. Kuusisylinteriselle versiolle ei kehitetty jatkoversiota.
Historiaa
E-sarjan OHC-moottorit suunniteltiin erityisesti BMC:n etuvetoisten henkilöautojen voimanlähteeksi. Sen oli tarkoitus korvata tuolloin käytössä olleet BMC:n A- ja B-sarjojen poikittaisasenteiset sovellukset. B-sarjan korvaajaksi oli suunniteltu myös O-sarja, mutta sille löytyi lopulta eri käyttökohteet. E-sarjan moottoreiden valmistus tapahtui Birminghamin eteläpuolella sijainneessa Cofton Hackettin kylän Longbridge East Works -tehtaassa. Tehdas oli rakennettu alunperin vuonna 1917 Austin Aero Ltd:n lentokonetehtaaksi, mutta suljettu sittemmin 1960-luvulla. Nyt näihin tiloihin rakennettiin tuotantolinjat vartavasten E-sarjan moottoreiden valmistusta varten.
E-sarjan moottori otettiin ensimmäisenä käyttöön vuonna 1969 esitellyssä, etuvetoisessa viisiovisessa hatchback-malli Austin Maxissa ja samaan aikaan Australiassa valmistetuissa Morris 1500 saloon- ja Morris Nomad -malleissa. Nämä australialaiset mallit perustuivat BMC:n ADO16-pohjalevylle valmistettuun koriin, johon oli asennettu 1,5-litrainen E-sarjan moottori. "1500" oli neliovinen saloon, Nomad viisiovinen hatchback, johon oli lainattu piirteitä Maxista.
Lähteet
http://www.aronline.co.uk/blogs/cars/austin/maxi/engines-e-series/
