Quadricycle
Quadricycle oli kevyiden moottoroitujen ajoneuvojen rakennemalli 1800-luvun lopulla – 1900-luvun alussa. Quadricycle, ja kolmipyöräinen tricycle olivat forecar-tyyppisten ajoneuvojen versioita.
Historiaa
Toisin kuin raskaammissa ajonuvoissa, joissa moottorilla pyrittiin korvaamaan hevoset, quadricyclen juuret ovat polkupyörien puolella ja pyrkimyksenä niissä oli korvata lihastyötä tekevä ihminen moottorilla.
Kunnia ensimmäisen poljinkampikäyttöisen, nelipyöräisen velosipedin kehittämisestä annetaan englantilaiselle Willard Sawyerille. Hänen innovaationsa syntyi jo 1840-luvulla, mutta Sawyerin konstruktiolla oli suuri vaikutus vuosisadan vaihteessa valmistettuihin moottoroituihin nelipyöriin. Quadricyclessä oli kevyt putkirunko, moottori oli kuljettajan satulan takana ja ajoneuvoa ohjattiin samankaltaisella ohjaustangolla kuin polkupyörää. Ajoneuvoissa oli kaksi takapyörää. Ohjaustangon edessä oli matkustajan istuin, joka asennettiin kahden etupyörän väliin ja kuljettajan näkyvyyden parantamiseksi mahdollisimman alas.
1900-luvun alussa suuremmat, mukavammat ja turvallisemmat voiturettet alkoivat syrjäyttää quadricyclejä markkinoilta ja niiden valmistus perinteisessä rakennemuodossa päättyi vuoden 1906 tienoilla. Ne kuitenkin jalostuivat kevytautoiksi, joiden suosio oli suurimmillaan 1910-20-luvuilla Ranskassa, Britanniassa ja Amerikassa.[1]
Quadricyclejä valmistettiin sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa lukemattomien yrittäjien toimesta, joista osa on tiedossa, mutta osa on hävinnyt historian hämärään jälkiä jättämättä.
Henry Ford antoi ensimmäiselle myyntivalmiille autolleen nimen Ford Quadricycle. Auto ei kuitenkaan ole rakenteeltaan varsinainen quadricycle, koska Fordin autossa on istuin kahden henkilön istuin ajoneuvon keskellä.
Lähteet
- Harald H. Linz, Halwart Schrader: Die Internationale Automobil-Enzyklopädie, United Soft Media Verlag, München 2008, ISBN 9783803298768
