Association of Licensed Automobile Manufacturers
Association of Licensed Automobile Manufacturers (ALAM) (suom. Lisensoitujen autonvalmistajien liitto) oli Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa perustettu organisaatio, jonka alkuperäinen tarkoitus oli turvata ajoneuvovalmistajien lisenssimaksuista vapaa ja riippumaton toiminta.
Se aloitti toimintansa nimellä Manufacturer's Mutual Association (MMA) (suom. Valmistajien keskinäinen yhdistys), organisaationa, joka alun perin perustettiin avustamaan aloittelevaa amerikkalaista ajoneuvoteollisuutta lakimies George B. Seldenin ja Electric Vehicle Companyn vastaisissa oikeudenkäynneissä. Lopulta organisaatiosta tuli valtansa myötä Seldenin suurin liittolainen. Vastineeksi saamistaan rojaltimaksuista ryhmä sai vallan sulkea siihen kuulumattomat valmistajat lisensoinnin ulkopuolelle, mikä teki siitä varhaisen amerikkalaisen autoteollisuuden tehokkaimman syndikaatin.
Historia
Vuonna 1899 newyorkilainen Electric Vehicle Company osti oikeudet Seldenin autopatenttiin. George B. Seldenille oli marraskuussa 1895 myönnetty patentti, joka koski hänen suunnittelemaansa polttomoottoria ja sen käyttämistä nelipyöräistä maakulkuneuvoa liikuttavana voimanlähteenä. Suurin osa teollisuudesta piti patenttia heikkona, mutta EVC maksoi siitä 10 000 sen aikaista Yhdysvaltain dollaria sekä vuosittaisin maksettavan 5000 dollarin rojaltimaksun. On siten ilmeisen selvää, että EVC:n omistaja William C. Whitney näki patentin todellisen arvon. Whitney oli koonnut itärannikon teollisuus- ja liikemiehistä ryhmän, jonka tarkoitus oli saavuttaa monopoliasema sähköautojen valmistajana ja ottaa niiden avulla haltuun myös USA:n suurkaupunkien vuokra-ajuritoiminta (ts. taksiliikenne). Tätä tarkoitusta varten EVC perusti uuden sähköautoja valmistaneen yhtiön nimeltä Columbia Automobile Company, jonka oli tarkoitus toimia sähkötaksien massavalmistajana. Sisäisen korruption, julkisten skandaalien ja sähköajoneuvojen vähäisen kysynnän johdosta Columbia Automobile Company oli kuitenkin jo vuotta myöhemmin konkurssin partaalla. Tässä vaiheessa Electric Vehicle Company otti Selden-patentin käyttöönsä vaihtoehtoisena tulonlähteenä. Se ilmoitti haluavansa valmistajien maksavan 5 prosentin rojaltin kaikista valmistetuista autoista.[1]
Vuoteen 1900 mennessä Electric Vehicle Company nosti useita oikeusjuttuja autonvalmistajia vastaan. Tärkein kohde oli Alexander Winton ja hänen Winton Motor Carriage Companynsa. Alun perin vuonna 1896 perustettu Winton Company oli vuoteen 1900 tultaessa suurin autojen valmistaja Yhdysvalloissa. Seldenin näkemys oli, että kun EVC saa taklattua alan suurimman valmistajan, pienemmät toimijat eivät enää uskalla olla maksamatta rojalteja.
Vuoteen 1902 mennessä tapaus oli vielä ratkaisematta ja Winton harkitsi sovintoa. Vastauksena hänen ahdinkoonsa muut itsenäiset autonvalmistajat muodostivat ryhmän nimeltä Manufacturers Mutual Association, puhaltamaan uutta elämää Wintonin oikeudelliseen puolustukseen. Järjestö perustettiin Packardin Henry B. Joyn ja Oldsin Frederic L. Smithin aloitteesta. MMA vaati paljon alhaisempia rojaltimaksuja ja laillisten oikeuksien ja lisenssioikeuksien kontrollin siirtämistä sen alaisuuteen. Muutoin järjestön jäsenet tukisivat Wintonin jo hiipuvaa oikeudellista rahastoa.
Vuonna 1903 MMA muutti nmensä virallisesti muotoon "Lisensoitujen autonvalmistajien liitto" (Association of Licensed Automobile Manufacturers), samalla kun se oli varmistanut Electric Vehicle Companylta itselleen suotuisat oikeudet. Vain muutama kuukausi organisaation muodostamisen jälkeen Wintonista tuli ALAM:n jäsen ja hänen yritystään vastaan nostetusta kanteesta luovuttiin.
ALAM sai määräysvallan koko autoteollisuudessa, kuitenkin sen jäsenille suhteellisen alhaisin kustannuksin. Organisaatio sai 1,25 prosentin rojaltin kaikista valmistetuista autoista, josta puolet meni suoraan ALAM:n laki- ja toimintarahastoihin. ALAM-jäsenyyttä ja Selden-lisenssiä koskevat hakemukset hyväsyttiin ainoastaan viisijäsenisen johtokunnan yksimielisellä päätöksellä. Tämä järjestelmä jätti ALAM:n jäsenille rojaltien maksamisesta aihetuneet kulut huomattavasti pienemmiksi kuin Selden-patentin kokeilemisesta tuomioistuimissa aiheutuvat kustannukset. Lisäksi se antoi järjestön nykyisille jäsenille mahdollisuuden sulkea pois ja riitauttaa luvattomat kilpailijat.
ALAM:n poissulkemispolitiikka oli viime kädessä sen tuho. Tuleva Ford Motor Company pääomitettiin vuonna 1903 ja Henry Ford yritti välittömästi varmistaa Selden-lisenssin. Hänet evättiin virallisesti aiempien liiketoiminnan epäonnistumisten vuoksi (Detroit Automobile Company ja Henry Ford Company), mutta myös ALAM:n protektionistisen ilmapiirin vuoksi. Oldsin Frederic Smith oli johtokunnan jäsen joka kiivaimmin vastusti Fordin pääsyä ALAM:iin: Syynä tähän oli, että hänellä oli myös eniten menetettävää, koska hänen yhtiöllään oli hallussaan suurin osa Detroitin massatuotettujen autojen markkinoista.
22. lokakuuta 1903 ALAM nosti kanteen Ford Motor Companya vastaan, josta seurasi vuosia kestänyt oikeustaistelu. ALAM käynnisti samalla kampanjan, jossa uhattiin haastaa Fordin autoja ostaneet oikeuteen.[2] 15. syyskuuta 1909 oikeus antoi päätöksen Selden-patentin legitiimiydestä.[3][4] Hovioikeus kumosi tuomion myöhemmin ja antoi tuomionsa Fordin hyväksi tammikuussa 1911.[5] ALAM päätti olla kiistämättä päätöstä.
Lähteet
- ↑ The Columbia Car: Reliable, Simple to Operate and Ready for Action - Page 3 – secondchancegarage.com, 16. joulukuu 2013. Viitattu: 18. joulukuu 2021.
- ↑ Sues User of Unlicensed Auto – New York Tribune, 6. marraskuu 1903. Viitattu: 25. joulukuu 2021.
- ↑ Selden Wins Big Suit: His Patents Upheld – New York Tribune, 16. syyskuu 1909. Viitattu: 25. joulukuu 2021.
- ↑ Mr. Selden's Victory – Democrat and Chronicle, 17. syyskuu 1909. Viitattu: 25. joulukuu 2021.
- ↑ Selden Patent Is Void: Independent Auto Manufacturers Win Sweeping Legal Victory – The Baltimore Sun, 10. tammikuu 1911. Viitattu: 25. joulukuu 2021.
