Ero sivun ”Electric Vehicle Company” versioiden välillä
| Rivi 20: | Rivi 20: | ||
Jo toukokuussa 1897 E.V.C. otti haltuunsa newyorkilaisen [[Electric Carriage & Wagon Company]]n (E.C.W.C.). Yhtiön suunnittelijoina toimineet ''Henry G. Morris'' ja ''Pedro G. Salom'' olivat rakentaneet ensimmäisen, [[Electrobat]]-nimisen sähköautonsa jo vuonna 1894 ja heidän vuonna 1896 perustamansa yhtiö oli alallaan Yhdysvaltain ensimmäinen. Morris ja Salom Electric Wagon oli valmistanut hevosvetoisten ''Hansom''-vaunujen arkkitehtuurille perustuneita, sähkökäyttöisiä ''Hansom Cab'' vaunuja vuokra-ajureiden (vossikka) käyttöön. Yrityskaupan yhteydessä ''Hansom Cab'' -auton piirrustukset, patentit ja valmistusoikeudet siirtyivät Ricelle. | Jo toukokuussa 1897 E.V.C. otti haltuunsa newyorkilaisen [[Electric Carriage & Wagon Company]]n (E.C.W.C.). Yhtiön suunnittelijoina toimineet ''Henry G. Morris'' ja ''Pedro G. Salom'' olivat rakentaneet ensimmäisen, [[Electrobat]]-nimisen sähköautonsa jo vuonna 1894 ja heidän vuonna 1896 perustamansa yhtiö oli alallaan Yhdysvaltain ensimmäinen. Morris ja Salom Electric Wagon oli valmistanut hevosvetoisten ''Hansom''-vaunujen arkkitehtuurille perustuneita, sähkökäyttöisiä ''Hansom Cab'' vaunuja vuokra-ajureiden (vossikka) käyttöön. Yrityskaupan yhteydessä ''Hansom Cab'' -auton piirrustukset, patentit ja valmistusoikeudet siirtyivät Ricelle. | ||
| − | Nykypäivän perspektiivistä nähtynä E.C.W.C:n liikeidea on ollut hyvin moderni, jopa aikaansa edellä. Hansom Cabien toimintasäde oli kovin rajallinen, vain 30 kilometriä. Tämän vuoksi yhtiöllä oli New York Cityn alueella usean huoltopisteen verkosto, jossa autoihin voitiin vaihtaa täyteen ladatut akut lennossa. Näin autojen käyttöastetta saatiin nostettua, kun aikaa ei kulunut akkujen lataamiseen eikä ajurin tekemään vaihtotyöhön. Hansom Cabeja ei myyty suoraan, vaan yhtiö liisasi niitä ammattilaiskäyttäjille | + | Nykypäivän perspektiivistä nähtynä E.C.W.C:n liikeidea on ollut hyvin moderni, jopa aikaansa edellä. Hansom Cabien toimintasäde oli kovin rajallinen, vain 30 kilometriä. Tämän vuoksi yhtiöllä oli New York Cityn alueella usean huoltopisteen verkosto, jossa autoihin voitiin vaihtaa täyteen ladatut akut lennossa. Näin autojen käyttöastetta saatiin nostettua, kun aikaa ei kulunut akkujen lataamiseen eikä ajurin tekemään vaihtotyöhön. Hansom Cabeja ei myyty suoraan, vaan yhtiö liisasi niitä ammattilaiskäyttäjille. |
| + | |||
| + | === Hansom Cab === | ||
| + | E.V.C:n sähkötaksien ensimmäinen sukupolvi edusti Hansom Cab -korimallia. Yorkista, Englannista, kotoisin ollut arkkitehti ''Joseph Hansom'' suunnitteli ja patentoi alkuperäisen Hansom-vaunun vuonna 1834. Nämä kaksipyöräiset vaunut olivat nopeita, riittävän kevyitä yhden hevosen vetäviksi (jolloin matka oli halvempaa kuin matkustaminen isommalla nelipyöräisellä vaunulla), riittävän ketterät puikkelehtimaan 1800-luvun Lontoon liikenneruuhkissa ja tarjosivat riittävän matkustusmukavuuden. Hansomissa matkustajat istuvat suljetussa tai roiskesuojatussa ja katetussa tilassa edessä, ajurin suojaamaton istuin on korkealla takana. | ||
| + | |||
| + | === Lead Cab Trust === | ||
| + | Vuosina 1897–1899 valmistettiin useita satoja E.V.C. Hansomeja; useita kymmeniä oli käytössä pelkästään Manhattanilla. Helmikuussa 1899 New York Cityä koetteli raju lumimyrsky. Wall Streetin magnaatti ja entinen Yhdysvaltain laivastoministeri ''William Collins Whitney'' pani merkille, että E.V.C.:t olivat ainoita moottoriajoneuvoja, jotka pystyivät selviytymään ankarista tieolosuhteista lumimyrskyn aikana. Pian tämän jälkeen Whitney kokosi ympärilleen syndikaatin, jonka avulla hän hankki E.V.C.:n omistukseensa. | ||
| + | |||
| + | Syndikaatin jäsenet olivat monopolisteja, jotka olivat aiemmin investoineet USA:n suurkaupunkien joukkoliikenteeseen. Syrjäyttämällä tai ostamalla paikallisia raitiovaunuyrityksiä nämä teolllisuusmagnaatit ja suurliikemiehet pyrkivät saavuttamaan määräävän aseman tällä toimialalla. E.V.C:n haltuun otolla syndikaatti pyrki saamaan monopoliaseman Yhdysvaltain suurimpien kaupunkien taksimarkkinoista. Hansom Cabien virtalähteenä toimineiden happo-lyijyakkujen myötä lehdistö antoi syndikaatille kutsumanimen ''"Lead Cab Trust"''. E.V.C.:n toimintaa leimasi epäluottamus ja yritys joutui toistuvasti korruptiosyytösten kohteeksi. | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
Versio 19. maaliskuuta 2022 kello 19.48
| Electric Vehicle Company | |
|---|---|
| Yrityksen perustuspaikka |  New York City, Yhdysvallat
|
| Toiminnassa | 1897–1907 |
| Yhtiön kohtalo | Konkurssi |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Electric Vehicle Company (E.V.C.) oli sähkötaksien valmistaja ja suurin autovalmistaja Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Yritys organisoitiin uudelleen holding-yhtiöksi vuonna 1897, ja sen jälkeen se toimi välineenä (epäonnistuneelle) taksimonopolien kehittämiselle USA:n suurissa kaupungeissa. Yritys joutui lisääntyvän kritiikin kohteeksi läpinäkymättömien rahoitustransaktioiden yhteydessä ja Selden-patentin oikeushenkilönä. Vuosina 1901–1909 E.V.C. oli Columbia Automobile Companyn oikeudellinen seuraaja ja siten Columbia- ja Columbia Electric -ajoneuvojen valmistaja. Sen jälkeen nimestä luovuttiin. Mainittuja ajoneuvoja valmisti edelleen Columbia Automobilen seuraaja Columbia Motor Car Company vuoteen 1913 asti.
Sisällysluettelo
Yrityshistoria
Electric Vehicle Company
Saksalaissyntyinen innovaattori ja yrittäjä Isaac L. Rice (1850–1915) perusti vuonna 1888 Pennsylvanian Philadelphiaan akkuteknologiaan erikoistuneen yhtiön nimeltä Electric Storage Battery Company (E.S.B.). Yhtiö laajeni paikallisvirtalähteiden segmentissä markkinajohtajaksi.
Electric Vehicle Companyn (E.V.C.) perustaminen 27. syyskuuta 1897 oli Ricen seuraava askel, sillä yhtiön valmistamat sähkökäyttöiset hevosettomat fiakkerivaunut olivat tyypillisiä akkujen käyttäjiä. Electric Vehicle -merkkisiä maantieajoneuvoja valmistettiin vuosina 1897–1899.
Jo toukokuussa 1897 E.V.C. otti haltuunsa newyorkilaisen Electric Carriage & Wagon Companyn (E.C.W.C.). Yhtiön suunnittelijoina toimineet Henry G. Morris ja Pedro G. Salom olivat rakentaneet ensimmäisen, Electrobat-nimisen sähköautonsa jo vuonna 1894 ja heidän vuonna 1896 perustamansa yhtiö oli alallaan Yhdysvaltain ensimmäinen. Morris ja Salom Electric Wagon oli valmistanut hevosvetoisten Hansom-vaunujen arkkitehtuurille perustuneita, sähkökäyttöisiä Hansom Cab vaunuja vuokra-ajureiden (vossikka) käyttöön. Yrityskaupan yhteydessä Hansom Cab -auton piirrustukset, patentit ja valmistusoikeudet siirtyivät Ricelle.
Nykypäivän perspektiivistä nähtynä E.C.W.C:n liikeidea on ollut hyvin moderni, jopa aikaansa edellä. Hansom Cabien toimintasäde oli kovin rajallinen, vain 30 kilometriä. Tämän vuoksi yhtiöllä oli New York Cityn alueella usean huoltopisteen verkosto, jossa autoihin voitiin vaihtaa täyteen ladatut akut lennossa. Näin autojen käyttöastetta saatiin nostettua, kun aikaa ei kulunut akkujen lataamiseen eikä ajurin tekemään vaihtotyöhön. Hansom Cabeja ei myyty suoraan, vaan yhtiö liisasi niitä ammattilaiskäyttäjille.
Hansom Cab
E.V.C:n sähkötaksien ensimmäinen sukupolvi edusti Hansom Cab -korimallia. Yorkista, Englannista, kotoisin ollut arkkitehti Joseph Hansom suunnitteli ja patentoi alkuperäisen Hansom-vaunun vuonna 1834. Nämä kaksipyöräiset vaunut olivat nopeita, riittävän kevyitä yhden hevosen vetäviksi (jolloin matka oli halvempaa kuin matkustaminen isommalla nelipyöräisellä vaunulla), riittävän ketterät puikkelehtimaan 1800-luvun Lontoon liikenneruuhkissa ja tarjosivat riittävän matkustusmukavuuden. Hansomissa matkustajat istuvat suljetussa tai roiskesuojatussa ja katetussa tilassa edessä, ajurin suojaamaton istuin on korkealla takana.
Lead Cab Trust
Vuosina 1897–1899 valmistettiin useita satoja E.V.C. Hansomeja; useita kymmeniä oli käytössä pelkästään Manhattanilla. Helmikuussa 1899 New York Cityä koetteli raju lumimyrsky. Wall Streetin magnaatti ja entinen Yhdysvaltain laivastoministeri William Collins Whitney pani merkille, että E.V.C.:t olivat ainoita moottoriajoneuvoja, jotka pystyivät selviytymään ankarista tieolosuhteista lumimyrskyn aikana. Pian tämän jälkeen Whitney kokosi ympärilleen syndikaatin, jonka avulla hän hankki E.V.C.:n omistukseensa.
Syndikaatin jäsenet olivat monopolisteja, jotka olivat aiemmin investoineet USA:n suurkaupunkien joukkoliikenteeseen. Syrjäyttämällä tai ostamalla paikallisia raitiovaunuyrityksiä nämä teolllisuusmagnaatit ja suurliikemiehet pyrkivät saavuttamaan määräävän aseman tällä toimialalla. E.V.C:n haltuun otolla syndikaatti pyrki saamaan monopoliaseman Yhdysvaltain suurimpien kaupunkien taksimarkkinoista. Hansom Cabien virtalähteenä toimineiden happo-lyijyakkujen myötä lehdistö antoi syndikaatille kutsumanimen "Lead Cab Trust". E.V.C.:n toimintaa leimasi epäluottamus ja yritys joutui toistuvasti korruptiosyytösten kohteeksi.
Lähteet
- David A. Kirsch: The Electric Vehicle and the Burden of History Rutgers University Press, 2000, ISBN 9780813528083
- Ernest Henry Wakefield: History of the Electric Automobile; Battery-Only Powered Cars, Society of Automotive Engineers, 1994 ISBN 9780768057911
- Beverly Rae Kimes & Henry Austin Clark: Standard Catalogue of American Cars 1805–1942, Krause Publications, 1996; ISBN 9780873414289
- Beverly Rae Kimes: Pioneers, Engineers, and Scoundrels: The Dawn of the Automobile in America, Society of Automotive Engineers, 2004, ISBN 9780768014310
- James J. Flink: America Adopts the Automobile - 1895–1910, MIT Press, 1970, ISBN 9780262060363
- James J. Flink, The Automobile Age, MIT Press, 1990, ISBN 9780262560559
- G. N. Georgano: Complete Encyclopedia of Motorcars, 1885 to the Present, Dutton Press, 1973, ISBN 9780525083511
